2019-06-09

Risukeikkaa ja alkavaa kukintaa


Kävin taas ottamassa aamuannoksen hyttysenpistoja. Kämmenselkiä ja nilkkoja kihelmöi, vaikka olin suojautunut hyttysmyrkyllä. Hajuttomalla sellaisella, mikä pisti tietysti epäilemään myrkyn tehoa. No, jos ei hyttysistä muuta iloa ole, niin onpahan pikkulinnuilla syötävää.

Olen viime viikon siivonnut. Joka ilta pikkuisen, ja eilen pojan kanssa sitten kuormasimme säkkeihin lajitellut puutarhajätteet lavoille ja kävimme tyhjentämässä ne risuihin ja haravointijätteisiin jäteasemalle. Kaikkiaan kuusi valtavan korkeaa lavallista. Kuormista yksi sisälsi tyrniä, neljä kokonaisen Huvituksen, omenapuun. Loppuvaiheessa rupeamaa oli kyllä huvitukset kaukana, 30 astetta ja silleen. Hiki virtasi. Säästimme kantamisen vaivan siirtämällä puunkappaleet oksa toisensa jälkeen orapihlaja-aidan yli ensin ojaan ja siitä kadulle parkkeeratun auton lavalle ja peräkärryyn. Kadulta hohkaava kuumuus oli liki ylivoimainen. Onneksi jäteasema meni kiinni jo kahdelta, joten emme päässeet vielä syreenien kimppuun. Omenapuusta, tyrneistä ja syreeneistä lisää joskus toiste.


Saapa nähdä kauanko kestää tottua hyttysenpistoihin. Alkukesästä ne kutiavat ihan hillittömästi, loppukesästä tuskin noteeraan tulleeni pistetyksi. Hyttysmyrkyn levittämisen takia missasin parhaimman aamuvalon ikinä. Ohuen pilviharson takaa tuikahti hieman keltaiseksi värittynyt valo, ja muutamassa minuutissa se oli ohi. Rakastan juuri nousseen auringon valoa, miten se piirtää esiin hämähäkinseitit, kaste- tai sadepisarat. Myös ilta-auringon siilaamat kasvit syttyvät ihan omaan hehkuunsa.


Kesä on ilmiselvästi alkanut. Moni kasvi on ennättänyt tehdä nuppunsa huomaamatta, ja osa jo kukkii. Juhannusruusukin avasi eilen ensimmäiset kukkansa, vaikka aamulla vielä jokainen nuppu oli tiukasti kiinni. Tulppaaneista myöhäisimmät alkavat olla jo parhaimman hehkunsa antaneita, mutta ukkolaukat uhkeine palloineen loistavat kukkapenkeissä.

Monikossa, koska istutin ukkolaukan sipuleita etupihan kukkapenkkiin syksyllä. Koko penkki on niin sanotusti "Under construction", koska sen uudistaminen on jo pitkään muhinut ajatuksissani. Milloin ajatukset saavat fyysisen hahmon, on sitten eri asia. Nyt penkissä on soma soppa värejä, joiden yhteen sopivuudesta voi olla montaa mieltä.


Niin on jo kesä, että naapurin pieni lämpäre heinää heilimöi ja antaa mukavan taustan pionien nupuille. Kohta kukintansa aloitteleva likusterisyreeni toistaa vaaleaa, lämpöisenkeltaista sävyä. Rentoakankaalitkin alkoivat viikolla kukkia ja etualan mäkitervakon kukkavarret kurottavat korkealla. Kaukasianmaksaruoho viihtyy tällä paikalla hyvin ja se on levittäytynyt melkoisesti. Pispalan neito hopeisine tupsuineen jää sen likistykseen. Vasemman laidan verikurjenpolvi ei koskaan ole ollut noin korkea. Normaalisti kuivalla paikalla kivikossa se jää kolmannekseen tuosta korkeudesta. Sadetta on siis tullut melkoisesti.


Tässä vaiheessa kesää likusterisyreenin ja orapihlaja-aidan välissä olevan istutukseni lehtivärit erottuvat parhaiten (kuva ylempänä). Aita on vielä tuoreen vihreä, purppuraheisiangervo, ripsialpi ja purppuranvärinen pensaskärhö antavat tummia sävyjä, hopeamaruna taas harmaanvihreää, hopeista hohtoa. Punakellukatkin ovat osittain kukintansa jo menettäneet. Niille kehittyy kauniit siemenkodat, joita on mukava kuvata myöhemmin kesällä. Lemmikit yhä loistavat sineään varjossa, mutta uudessa istutuksessa alkavat mirrinmintut tuoda uutta tummemman sinistä väriä.



Antonovkan alla suloisen pehmeä nukkapähkämö on mukavasti levinnyt penkin alareunaan. Valkoisen lehtoängelmän siirsin eroon liloista sisaristaan. Se sopiikin paremmin tähän hieman hämyiseen soppeen. Sopen hämyisyys Huvituksen kaatamisen myötä kyllä hieman muuttui, ja olenkin uudessa tilanteessa tämän ja tammen alla olevan kukkapenkkini kanssa. Seuraan tilannetta tämän kesän. Voihan olla, että lisävalo on vain eduksi molempien penkkien kasveille. Kurkkaus varjon puolelta kiviympyrän yli kohti likusterisyreenin istutusta näyttää ihan mukavalta. Jostain syystä keltainen ja oranssi ovat päässeet vakiintumaan puutarhani väreissä.



Kasvimökin vieressä pionit ovat jo pitkällä nuppuineen, kärhöt tarvitsevat tukea. Joko tänä kesänä taipuisi rauta sen verran, että saisin pitkään haaveilemani tuet väkerrettyä? Tarvikkeet tukiin on pari kesää keränneet ruostetta. Ei siksi, että saisin ne ruosteeseen, vaan muuten vaan on aika vierähtänyt.
Tomaateistakin on kerrottavaa, mutta jääköön myöhemmäksi. Kukista ja pikkiriikkisistä raakileista päätellen pian on myös mansikka-aika. Sehän maittaa!


2019-06-02

Kesät kokopäiväpuutarhurina




Tulen ottaneeksi kuvia puutarhan kohokohdista, upeasta kukinnasta, taimien kasvusta, uusista rakennelmista ja työssäni onnistumisista. Tekee hyvää vaihtaa laajakulma kameraan ja ottaa nurkkapieletkin kuviin mukaan. Ihan yllättää itsensä.


Nurmettuneita polkuja, jemmaan unohtuneita taimiastioita ja pussinyssäköitä, kaatumaisillaan olevia syreenejä, rytöläjiä ja täysi lehtikomposti risalla katolla. Työkaluja pitkin pihaa, rajaamattomia kukkapenkkejä, villiintyneitä kukkapenkkejä, kuivia oksia puissa ja pensaissa, yli tontin rajojen kurottavia oksia. Nurmikko täynnä voikukkaa, kukkapenkit täynnä vuohenkelloa ja aidanalus täynnä vuohenputkea. Sisääntulossa jököttää säkeissä multaa, kivituhkaa ja kuorikatetta. Omille teilleen lähteneitä karkulaisia: lemmikkejä, lehtoängelmää  ja kurjenpolvia pihapolulla, päivänkakkaraa ja unikkoa nurmikolla, tammentaimia kukkapenkeissä.

Kun aikansa kuvia tuijottaa ja haukkoo henkeään, alkaa energinen siivousvimma. Nyssäkät ja vuohenputket saavat kyytiä. Vapaapäivän päätteeksi jäsenet kolottaen tuikahdan uneen jo iltayhdeksältä.


Viikolla sen sijaan puutarhalle jää hyvin vähän, jos ollenkaan aikaa. Kuinka rikas pitää olla, että voisi viettää kesän kokonaan puutarhassa? Rahastahan se on kiinni, kotonaolijaksi siirtyminen. Ei silti, että silloin kovin oleiltaisiin. Puuhaa riittää aamusta iltaan, mutta palkan saisin mielihyvänä. Miksei tehdä "Pelastakaa puutarha!"-ohjelmaa, jonne voisin ilmoittaa puutarhani? Ostetaan koteja, rempataan koteja ja huusseja, etsitään isiä ja äitejä; miksei pelasteta puutarhoja?

Oikeana puutarhurina taas olisin toisten puutarhoissa parhaan kasvuajan ja oma soppeni jäisi yhtä lailla hoitamatta. Ehkä puutarhurina osaisin sentään suunnitella pihani näyttämään upealta vähemmälläkin kitkemisellä ja ruohonleikkuulla.


Toivottavasti saan otteen näistä rytökasoista ja minulla on niistä enemmän kerrottavaa kesän mittaan. Tai ehkä kuvien aiheuttama vimma laantuu ja alan nähdä pittoreskissa ilmeessä oman viehätyksensä.

Miten sinä onnistut selättämään puutarhan siisteyden ja rajallisen ajan tuoman ristiriidan?


2019-05-31

Runsaus, yltäkylläisyys, ylenpalttisuus, törsäys



Sitä tarkoittaa sana "profusion". Meillä tämä runsaudensarvi kukoistaa kasvimökin vieressä ja vuosittain se osoittautuu nimensä veroiseksi: Malus purpurea 'Profusion'.


Pitkään valikoin oikean sävyistä purppuraomenapuuta, sillä  puutarhaamme mahtui vain yksi kaunotar. Halusin hennon vaaleita terälehtiä, halusin syvän tummana leiskuvia terälehtiä, halusin burgundinpunaisia lehtiä, vihreitä lehtiä ja pieniä syvänpunaisia hedelmiä. Halusin pienen kompaktin puun, halusin riittävän kokoisen puun, jolla on upea syysväri. Halusin perinteisen vanhanajan koristeomenapuun ja halusin nykypäivän koristeomenapuun. Taas on aika, jolloin hurjimmat odotukset ja lupaukset on lunastettu.


Kasvanutkin se on jänisten yllättävistä kiipeilytaidoista huolimatta. Kyllä jänis ymmärtää kiivetä puun alle kuormatun lumikeon päälle. Ihan valtatien sille aurasin puoliväliin puuta oksia kaluamaan. Tyhmyydestä sakotetaan, ja nyt voin vain toivoa ettei taudit pääse paljaaksi järsityistä oksankohdista puuta vaurioittamaan. Oli nimittäin pakko jättää yksi kaluttu oksanpuolikas puuhun, vaikka muuten sain järsityt kohdat melko hyvin siistittyä.


Eilen, kun kevätkesä näyttäytyi kaikessa loistossaan päivän verran, oli kuningatar täydessä tämmingissään palttiarallaa ylenpalttinen. Jään miettimään, onko sanoilla palttiarallaa ja ylenpalttinen jotain yhteyttä... Hmm;  toinen on vajaa, toinen ylitsepursuava. Pitää sanoa kolossaalisen, totaalisen, jäätävän tai infernaalisen ylenpalttinen.



2019-05-25

Siitepölyä ja sadetta



Onneksi en ole allerginen siitepölyille. Voin vain kuvitella, miten allergikot toivoivat sateen saapuvaksi koivujen runsaan kukinnan vuoksi.


Siitepölyn huomaa kyllä ei-allerginenkin. Auton katto on keltaiseen huntuun peittyneenä jo aamusta. Kasveja kitkiessä niiden pinnalta suorastaan pöllähtää siitepölyä. Jos ikkuna on hetken auki, sama ohuen ohut hiutu peittää ikkunalaudan ja kulkeutuu sisälle ilman mukana. Koivu on kyllä antelias. Meillä ei sitä (onneksi) ole omassa pihassamme, mutta saamme silti osamme siitepölynä, viheliäisinä siemeninä ja tuulen mukana lehtinä. Silti en antaisi pois kevään ensimmäisiä hiirenkorvia ja niiden heleänvihreää väriä puutarhani taustalla.


Kasvimökin lasi on oudon "harmaa" ja saunan tummanharmaa peltikatto onkin muuttunut keltaiseksi. Kasvimökin päällä pieni varjostus ei tällä kertaa ole pahasta. Tomaatit saavat rauhassa tottua uuteen sijaansa ja juurtua paistumatta auringonsäteissä.


Sademittari odottelee pisaroita, mutta se saakin kerroksen tomua. Vaan kun taivaat ukkosen myötä keskiviikkona aukesivat, oli parissa tunnissa 25 mm vesipisaroita tipahdellut sen kumajavaan kitaan.
Puutarha on suorastaan pesty rankassa sateen vihmonnassa, sadevesitynnyrin pinnalla kulkee keltaisia vanoja ja ilma on huomattavan raikas. Kyllä tuli sade tarpeeseen, ja parissa päivässä koko puutarha on humahtanut taas uuteen kasvupyrähdykseen. 
Kuvailin hieman sateen jälkeen puutarhassa. Sade jatkuu jälleen tänään, mikä tuntuu ihan mukavalta.


Mukavan rentoa ja kaunista viikonloppua!
 

2019-05-20

Ajatuksia energiasta


Narsissi 'Thalia'
Pakastin huusi tuskaansa hälytysvalo punaisena. "Jos et heti sulata, minulta palaa käämit, moottori ainakin", se vaati. Kauanko pakastin on pitänyt meteliä? Hurisiko se eilen tuollaisella voimalla ja kauanko merkkivalo on palanut? Kauanko se on kuumennut ja hotkinut sähköä henkitoreissaan huolehtien nyssäköistäni?

Avaan oven ja totean liki täyden pakastimen olevan sulatuksen tarpeessa. Tämä on "varapakastin", jos tulee  satoa normaalia enemmän. Satoa on tullut. Vuosikertakriikunoita 2016, ilmeisesti pahanpäivänvaralle pikkuinen pussi tyrniä vuodelta 2011. 2017 on selvästi ollut huono sato- ja säilöntävuosi; ei yhtään rasiaa. 2018 kirsikka- ja kriikunamehua, kokonainen hyllyllinen. Tein siis sittenkin kirsikkamehua syksyllä, mutten jaksanut enää yömyöhällä pullottaa sitä... Kirsikkaa, kivistä putsattuja kriikunoita, punaherukkaa, jokunen nyssäkkä silputtua ruohosipulia, persiljaa, ryöpättyä nokkosta... Omaakin energiaa on mennyt, kun olen ne kerännyt, putsannut ja säilönyt.

Punaherukka kukkii

Teen smoothien mangojukurtista, perulaisesta avokadosta ja Pirkka-maan päärynästä. Aina ei jaksa iänikuista puna- tai mustaherukkaa, mutta niin vähän on pakastimeni antimet tänä talvena vajenneet, että sietäisin hävetä. Enkä nyt puhu rahan säästämisestä, vaan yleisesti energian kuluttamisesta. Perusta asti minulle syötävää, kun turvoksissa oleva pakastin on säilyttänyt ruokaani kuukausitolkulla. Kumpi vie lopulta vähemmän energiaa?

Pikkutalvio luikertaa kielojen välissä

Päätän uusiokäyttää salaateista ja yrteistä (kotimaisia!) jääneet miniruukut kurpitsantaimien kasvatukseen. Lorottelen vettä ruukkuja pestessäni, kunnes huomaan vähentää juoksuttamani veden määrän puoleen ja kääntää vipua hieman kylmemmälle. Miksen laskenut vettä isoon pesuastiaan? Ja miksen vienyt huuhteluvettä kasvimökkiin tomaattien janoa sammuttamaan? Huomaamattani olen tuhlaavainen ja holvaan puhdasta vettä ja energiaa suoraan viemäriin. Pienen pienet teot pitäisi saada osaksi arkipäivää.

Neidonmaksaruoho on jo nupulla

Salaatit ja yrtit oli pakattu muovikääreisiin. Kaupasta tuomani hedelmät ja vihannekset on käytännössä kaikki muovin peitossa. Meille onkin tullut tavaksi kerätä muovi ja kartonki erikseen ja viedä ne kauppamatkalla kierrätykseen. Miten valtavasti muovia kertyykään. Olen hankkinut uudelleen käytettävän pussin hedelmiä ja tomaatteja varten. Pusseja pitää olla useita, jotta ajatuksessa olisi mitään järkeä. Ja voihan ehjän muovipussinkin uusiokäyttää, tai paperipussin: hintalaput vaan päällekkäin. Pitää totuttaa itsensä kanniskelemaan pikkupusseja mukanaan.

Kevätesikko kukkii perunanarsissien edessä

Jäässä olevat marjat kannattaa sulattaa hissukseen jääkaapissa. Sulaessaan ne jäähdyttävät jääkaappia, eikä lisää energiaa kulu mikron käyttämiseen. Moniko huomaa olla niin suunnitelmallinen? Meillä ei oikein onnistu. Usein nopeimman ratkaisun mukaan toimitaan.

'Spring Green' -tulppaanit kiviympyrän laidalla

Tänään meillä syödään pakastimen antimia, keittoa reilulla annoksella ruohosipulia ja persiljaa. On aika käyttää myös viimeiset raparperit, uusille on saatava tilaa, jotta kierto voi jatkua.

Millaisilla arkiteoilla sinä säästät energiaa?