2017-04-17

Kylvöt talven jälkeen




Jo syksyllä piti kylvämäni perennojen siemeniä, jotka keräisin omasta pihasta. Uteliaisuuttani ja kokeilun haluani, johan noita puutarhassani kasvaa. Jäi keräämättä ja kylvämättä.


Talvi pihalla riittää: pakkastuulet ja jäiset sateet. Siemenet ovat saaneet kylmäkäsittelyn varmasti. Keräsin talteen talven kuivattamia törröttäjiä. Ravistaessani kukintoja pieni rahina kertoi siemenkotien sisällä olevan aarteita; onkohan siemenissä eloa?


Siperiankurjenmiekan siemenet näyttävät kurttuisilta minirusinoilta. Ne ovat kovia kuin kivet. Liotkoon ensin tovin. Saankohan erivärisistä siemenistä  erilaisen taimen?


Jos on kasvit erilaisia, niin on siemenetkin. Joka kevät sitä tulee ihmetelleeksi. Punanorotähkän kukinto on kuivuneena kuin pörheä pulloharja. Siemenet ovat untuvan keveitä hahtuvavarjoineen. Sama setti kuin samettiruusun siemenillä.




Jäi siivoamatta palavarakkaus pois kasvimökistä syksyllä. Talven jälkeen sinne pyrkiessäni pienikin liike sai aikaan hennon rapinan siementen pudotessa pitkin kasvualustaa ja käytävää. Astia alle ja varovasti kukintoja katkomaan. Palavarakkauden siemeniä riittää. Tarjolla räikeän iloisen perennan siemeniä. Voisin postittaa.


Maksaruohon siemenet ovat olemattoman pieniä. Ehkä ne ovat roskia, samankokoista ripettä kumminkin. No, jos eivät ole siemeniä, niin sitten se on toivomuspuuteria. Ehkä itääkin kukkapenkissä, jonne siemenet jo varisivat.



2017-04-10

Sinnittelijät




Kylmistä öistä huolimatta perunanarsissit kurottavat varsiaan yhä korkeammalle. Kukkanuput jo pilkistävät tummanpuhuvia sadepilviä vasten. Peipposet ovat palanneet ja pitävät konserttoa naapurin korkeassa koivussa.

Toiset sinnittelijät Intiassa ovat ahkeroineet ja menestyneet koulussaan hyvin. Oikeassa marginaalissa on päivitetty linkki kuulumisineen. Keräämme seuraavaa lukuvuotta varten. Voit osallistua lahjoituksella tai jakamalla linkkiä.

Iisoppi, laventeli, kaunopunahattu ja tomaatit ovat itäneet. Parempi puoliska vuotta on aluillaan. Onpa iloinen asia!

Tervetuloa uudet lukijat! 

2017-04-02

Kevät on alku




Kevät hiipi ajatuksiini väistämättä. Tänä vuonna pitkään viivytellen. Yksi mustarastaan luritus ja tulin mennä viikolla ostaneeksi  pari peruna- ja kolme Tete-narsissia. Portaikon kukkalaatikossa ovat yöpakkasia uhmaten, ja hyvin näyttävät selvinneen.


Puutarha on sulanut lähes vapaaksi lumesta. Pohjoisseinustojen varjoissa maata peittää jo vettyneet jäälaatat, joten sieltäkin maa vapautuu pian. Nurmikko on tummien maata myöten liiskaantuneiden lehtien kirjoma. Edellisvuodesta viisastuneena haravoin syksyllä lehtiä perennapenkkien suojaksi, mutta aikainen talvi ehti ennen kuin kaikki lehdet olivat pudonneet.


Maa on jäässä, joten vain talvivihreät ja jokunen sipulikukan piippo pilkistää vehreänä tummanpuhuvasta maasta. Silmut pullistelevat, lienee viimeiset hetket leikata omenapuun oksia ennen kuin kevät alkaa niissä virrata.


Ensimmäiset siemenkylvöt itivät jokin päivä sitten. Ziljoona sormustinkukan tainta. Oletin, ettei vuosia kaapin perukoilla viettänyt siemenpussi pitäisi eloa sisässään, mutta toivossa kumminkin ripottelin ne mullan pintaan. Myös tomaatintaimet pilkistävät mullasta; vanha kunnon Money Maker, Super Sweet ja Chocolate Cherry. Vasta itäneinä vielä kaikki. Eipä alulla kiirettä, lunta voi tupruttaa koska tahansa.


Alku täynnä toiveita, uusi kevät saapuu ehkä hieman viisaampana.

2017-02-11

Toistuva muoto


Minua kiehtoo puutarhassa muotojen toistuminen.

Osittain tarkoituksella, osittain intuitiolla olen kerännyt kiviympyrälleni samaa kaarta, ympyrää tai pallon pyöreyttä omaavia kasveja ja esineitä. Isot ja pienet yksityiskohdat kertaavat näitä muotoja. Muutama topakka suora linja antaa ryhtiä. Sekaan on eksynyt myös mitä-sattuu-linjaa, kun innon vallassa on tyylipuhtaus päässyt unohtumaan.


Pyöreiden kivien kaarevat jonot toistuvat ruukun aluslautasen tiplakoristelussa. Ruukun pystyraidoilla on sama viuhkamaisesti avautuva linja kuin iiristen lehdillä omenapuun alla.



Kesällä omenapuun runkoja kiertävä köynnöshortensia puhkeaa laakeisiin pyöreähköihin kukkaterttuihin, syksyllä omenat toistavat samaa täyteläistä muotokieltä, ja yllättäen puutarhapenkin selkänojalla on tismalleen sama kaari kuin hortensian lehtiruodilla.



Pienet aurinkokennoilla toimivat pihavalot ostin syksyllä, mielessäni pionien pyöreät nuppupallot ja ukkolaukan kukinnot. Talvella pienet tuikut yhdistyvät kaartuvaan kivimuuriin ja kiviympyrään, jonka muoto paljastuu ohuen lumen läpi.



Lehtosalvia kasvattaa ensin ruukun pystyraitojen suuntaisesti kukintovarret, mutta loppukesällä kukinnot kiertyvät kauniisiin kiehkuroihin. Samat kiehkurakaaret toistuvat tuoksuherneen versoissa ja puutarhapenkin selkänojassa. Pallerolaukka raukka ei tiedä, ollako luontonsa mukaan ryhdikäs vai kaartuako kiehkuralle.


Jaloangervolla on pienet helminauhat kauniisti kaartuvissa varsissaan ennen kukkien aukeamista. Taustan taatanmiekkojen toivon lähtevän kasvuun ja antavan viuhkamaista ryhtiä istutukseen.


Kääpiöneilikkaa istutin maanpeitoksi kivimuurin lähelle. Kasvi on pyöreä muodoltaan ja sen kukkavarret suorastaan pingottuvat ilmavaan palloon lehtien ympärille. Ukkolaukka on ylitse muiden. Siinä yhdistyy ryhti, suorat viivat, viuhkamaisuus ja pyöreys.

Tervetuloa lukijakseni, Maatuska, blogista Selätön puutarhuri!