2017-05-21

Ihanaisen istutus



 
Vuosia sitten näin Salossa uskomattoman kauniin pensaan täynnä kukkia. Siitä lähtien on kellokuusama kalkattanut takaraivossani. Järki sanoo: älä osta arkaa, ja takaraivon uumenista kuuluu: osta sittenkin. No, sain valita pensaan äitienpäivälahjaksi!

Nyt olen viikon pyörinyt pihalla taimiastiaa kanniskellen. Missä on lämpimin paikka puutarhassani? Kasvaako pensas puoli- vai puolitoistametriseksi? Kuinkahan leveä on leveä? Töissä äitienpäivän jälkeisenä maanantaina tajusin jättäneeni Kolkwitzia amabilikseni keskelle pihaa ristiturvan makusteltavaksi. Olin vähällä lähteä kesken päivän kietaisemaan verkon oksien suojaksi. Mielikuvissa kaluttu tappi sojotti syyttävästi ruukusta.

Lopulta sopiva istutuspaikka löytyi Antonovkan kainalosta, höyhenpensaan seurasta ja köynnöshortensian viereltä. Perusteellisen pohdinnan jälkeen mokasin kumminkin. Tuuppasin kalkinsuosijan happaman maan kasvin kaveriksi. Jos ei täydellisesti mennyt, ainakin paikka on suojassa tuulilta. 

Vaikka vappuna näköjään sataa lunta, on lumen puute talvella herkkähipiäisen kellokuusaman pahin vihollinen. Oksat paleltuvat maata myöten ilman suojaa. Taimitarhojen sivuilla kuitenkin vakuutetaan, että muutaman vuoden jälkeen paleltumisesta pensas kukkii taas (paleltuakseen uudelleen?). 

Millaisia kokemuksia teillä on; auttaisiko pakkaspeite? Suojaatteko kellokuusamaa II-vyöhykkeellä?

Kaikenlaisia hienohelmoja sitä tuleekaan hankkineeksi!
 

2017-05-14

Kew Gardens, Rock Garden



Lupasin kertoa Kewn kivipuutarhasta. Lontoon matkan aiheuttama viherpökerrys laantuu vähitellen ja jippii-ihastelu oman pihan alkavasta orastuksesta tasoittaa tilannetta. Ehkä kesä meillekin joskus.


Kevään ensimmäiset pionit. Varhaisimmat pionit olivat täydessä kukassa, myöhemmin kukkivat pullistelivat jo suuria nuppujaan. Ilmeisesti pioneille on tässä jätetty kallionlohkareiden väliin kunnon kolo multaa varten. Lämmin paikka kasvaa. Myös lähellä olleessa metsäpuutarhassa puupionit olivat täydessä loistossaan.
Pieniä ja isompia kasvutaskuja oli lohkareista muodostetut rinteet täynnään. Nyt harmittaa, että en tullut harhautuneeksi polulta tarkemmin katselemaan istutuksia. Tyydyin napsimaan yleiskuvia, sillä jälleen kerran kasvien sijoittelu, perspektiivit, mittasuhteet ja värivalinnat veivät jalat alta.


Puiston suunnittelussa oli hyödynnetty myös olemassa olevaa puustoa, ja kivilohkareista oli järjestetty portteja ja kivirinteitä, joiden väleissä polut luikersivat. Vaikka lohkareet selkeästi jäivät rakennetun oloisiksi, niiden sijoittelu istui todella hyvin alueen korkeuseroihin ja puiden korkeuksiin. Kuumeisesti mietin, saisiko ideoita siirrettyä oman pihan kivipenkereisiin miniatyyrinä.


 

Porteista oli kauniit näkymät eteenpäin. Tässä alkaa pitkä ruusukujanne, joka sivuaa isoa muurillista keittiöpuutarhaa. Ruusut olivat vasta kasvattamassa nuppujaan. Haluaisin joskus nähdä sen kukkivan. Japaninvaahtera sopii hyvin punatiiltä vasten, se tuntui olevan vakioratkaisu monen tiiliseinän kupeessa. Valkoiset, hopeanharmaat, vaalean kellertävät ja harmaanvihreät sävyt tulevat hyvin esiin harmaasta kivestä.  


Princess of Wales Conservatory kivipuutarhan vieressä antaa taustan vesiputoukselle. Siinä on harkiten saatu vesi juoksemaan noroina tasoilta ja toistamaan lasihuoneen muodostamia raitoja ja bloggeja. Kaislojen ruo'ot ja lammikon edessä kasvavien laukkojen varret toistavat samaa pystysuorien viivojen bloggia. Olimme paikalla rentukoiden aikaan ja näen silmissäni kuinka kaunis lammen edusta on iiristen kukkiessa.


Jokainen kivenkolo piti juurellaan aarteen. Kasvit oli nimikyltein varustettu, kuten kasvitieteellisessä puutarhassa kuuluu olla. Olen sen verran kaukana botanistista, etten kylteistä perustanut, joten kasvien nimet saivat jäädä. Hassua nähdä hopehärkkiä ja palmuja samassa kivikossa.


Eniten pidin pitsimyssyjen muodostamasta näkymästä. Itsellänikin on joskus kasvanut rönsytiarellaa, mutta alhaalla jalkojen tasolla kasvaessaan sen kauneus ei pääse kunnolla esiin. Toisin kuin tässä kiveä vasten, nostettuna tasoihin ja istutettuna etenevälle matkalle. Etäällä oleva kukkapuu vielä korostaa valkoista hattarajatkumoa. Männyn neulasten sinivihreys toistuu istutuksissa ja etäämmällä kevään vihreys kylpee auringon valossa. Etualan narsissit olivat jo ehtineet kukkia.


Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

2017-05-01

Kew Gardens, Rhododendron Dell




Kew Gardenin pohjoisreunalla kiertää pitkä polku myötäillen laakson pohjaa. Laakson rinteille on istutettu alppiruusuja korkeiden lehtipuiden varjoon.  Puita on sen verran harvassa, että alle jää valoisa siimes. Englantilaisen puutarhatyylin mukaan jokainen kasvi on löytänyt täsmällisesti harkitun paikkansa laaksossa.

Kuvatessa sai odottaa jonkin tovin, jotta polku olisi tyhjä retkeläisistä.

Mitenkä tuo valkoinen koivu runkoineen voikaan olla noin täsmällisesti sijoitettu?



Osuimme laaksoon parhaaseen alppiruusujen kukinta-aikaan. Paitsi kukinnan runsaus, myös taidokas leikittely kasvien mittasuhteilla sai haukkomaan henkeä.

Pinkit rodot näkyivät kauimmaksi, mutta eniten pidin erilaisista
valkoisista alppiruusuista.


Väreinä vaalenkeltainen, vaaleanpunainen, valkoinen ja tumma pinkki.
Lehvästön keväinen heleys antaa mukavasti vastapainoa.

Joukkoon istutettu oranssi atsalea on kuin nenä päähän tässä asetelmassa.

Puhtaan punaisia sävyjä, unelman ihanalla vaaleanpunaisella höystettynä.
Tämä valkoinen kaunotar oli ehkä metrin korkuinen, täynnä nielustaa kellertäviä kukkia.

Aluskasveina oli käytetty paljon samoja kasveja kuin meillä Suomessa metsäpuutarhoissa. Saniaisia, kuunliljoja, esikoita, tellimaa ja jouluruusua. Maa oli monin paikoin peitetty myös pelkällä kuorikatteella. 


Heinien käyttö Rhododendronien kanssa. Sävy natsaa todella hyvin.


Syvän pinkkejä kerrosesikoita rodojen välissä.
Pieniä sivupolkuja risteili pitkin matkaa. Minne tämä johti, jäi katsomatta.
Portaikkoa unohduin ihastelemaan.
 
Ennen en ole ollut alppiruusuista kovinkaan kiinnostunut, mutta nyt on myönnettävä, että niissä on sekä kokoa että näköä. Mietin jo, missä meillä olisi sopiva kasvupaikka edes yhdelle kaunottarelle. Kukkien väreissähän on mistä valita myös meillä Suomessa, samoin pensaiden korkeudessa.

Osa alppiruusuista oli kasvanut puumaisiin mittoihin, myös yksirunkoisia näkyi.


Kuinkahan täynnä kukkia tämä on ollut, kun maakin on sen terälehtien peittämä?
Että ihan ymmyrkäisenä tämäkin reitti kierrettiin. Seuraavaksi kerron Kewn kivikkopuutarhasta.


2017-04-30

Kew Gardens


Vaitelias, vaan viekas vartija vahtaa visusti vierailijavirtaa. Villi virkailija.

Patikointia ja ihastelua. Viidessä tunnissa on yllin kyllin katseltavaa. Seuraavaan vierailuun jäi vielä nähtävää, sillä Temperate Housea (1844-1848) ja Pagodaa (1761) restauroidaan. Ruusutarhaan oli turhan aikaista kurkata, vaikka Lontoossa kesä on jo pitkällä.

Muotopuutarha Palm Housen edessä. Tuhannet laukan nuput valmiina avautumaan.
Kesä parhaassa vaiheessa, omenapuut aloittelevat kukintaansa, puissa helakanvihreät lehdet, kukkaset nupullaan. Kylmästä tuulesta huolimatta sää oli aivan toista kuin meidän lumisade. Turisteja ja koululaisryhmiä, mutta vielä hyvin tilaa nauttia maisemista ja yksittäisistä istutuksista.



Palm House. Kylmästä ulkoilmasta tropiikin kosteuteen: silmälasit ja kameran linssi olivat välittömästi huurussa. Vaihdoin siis kännykkään saadakseni edes jokusen kuvan.

Valtava määrä lajikkeita saa aikaan pelkkää ihmetystä. Suut ja silmät auki pyöritään.

Tämä palmu on saanut turisteista vaikutteita ja on pikku tassuineen lähdössä reissuun.
Banaaneja, palmuja, peikonlehtiä. Niin paljon kasvien kylttejä, että lakkaan tavaamasta niitä ja keskityn silmäilemään itse kasveja.  Kunnostuksen tarpeessa on myös Palm House, ruoste tunkee läpi valkoisen maalipinnan. Ihmekö tuo, siinä kosteudessa.

Näkymä korkeuksista lasin läpi osaan ruusupuutarhaa. Siellä olivat nuput jo kehittymässä.
Muutama kierros korkeuksiin lehvästön tasolle.


Vartijoiden saattelemana kohti Waterlily Housea. Ihana kesä!
Waterlily House. Sama kosteus täälläkin, joten kännykkä edellä. Lasien suojassa kasvaa lilja, joka on luonnosta jo hävinnyt. En bongannut.  

Kovin oli rauhaisa ja seesteinen paikka. Peilityyni veden pinta.


Lasihuoneen seinustalla kasvaneita värikäslehtisiä kasveja.

Sininen taivas ja lasihuoneen rakenteet heijastuivat alla olevan veden pinnasta.


Sitten prinsessa Augustan kunniaksi avattuun lasihuoneeseen,
jossa on vaihtelevat kasvuolosuhteet maailman erilaisille kasveille.
Princess of Wales Conservatory.  Uskomaton määrä aavikon ja tropiikin kasveja. Oli siinä piikki poikineen.








Alpine House. Kauniita alppikasveja. Pienen pieniä matalia sinnittelijöitä. Kasvualustaa ihmettelimme; kiveä vai jotain muuta huokoista materiaalia?

Eikö ole kaunis!
Tämä kaikille esikoiden ihailijoille.
Kivestä ei otettu selvää. Tiiviisti siihen kasvit kiinnittyvät.
Niiden lyhyt ja runsas kukinta.

Kew Gardenin karttaan kannattaa tutustua etukäteen huolellisesti ja varata kokonainen päivä aikaa retkeilyyn.

Ja tämä oli vasta alkua. Seuraavassa postauksessa Rock Garden ja Rhododendron Dell, jonne osuttiin parhaimman kukinnan aikaan.