2018-12-02

Monenkirjavat harjaneilikat



Harvoin perenna nostattaa ajatuksia näin laidasta laitaan. Isoäitien kasvattamat, perinteiset, vanhahtavina mielletyt harjaneilikat ovat totisesti mielipiteitä jakavia.



Tollon teko tontillamme oli hävittää upeasti kukkinut penkki harjaneilikkaa. Jos tuolloin olisin tuntenut harjaneilikkaa paremmin, vain neilikkapenkin muoto olisi saanut uuden linjan, ja nyt 20 vuotta myöhemmin nauttisin upeasta kukinnasta vuosittain. Minulle kapea suorakaiteen muotoinen penkki täynnä neilikkaa oli hautakumpu, ehkä koiran viimeinen leposija.



Harjaneilikan kaksivuotisuus syö kasvattajaansa; toisen vuoden upean kukinnan jälkeen penkissä ei ole kukan kukkaa. Ensin kasvaa lehtiruusuke, vasta seuraavana vuonna kukat, vähitellen siementaimet tasoittavat tilanteen, ja vasta tämän jälkeen jokavuotinen kukinta alkaa. Ehkä juuri tuo alun epävarmuus ja ymmärtämättömyyteni kasviyksilön kuolemasta toisen vuoden jälkeen teki harjaneilikoista mielikuvissani epäluotettavia.



Tosiasiassa siemenet itävät erittäin hyvin, eikä kasvi ole kovin ronkeli alustansakaan suhteen. Myönnettävä on, että kaunein paikka sen kukkia oli siinä kuvitellun tai todellisen koiranhaudan päällä. Alla muheva multa, osittain varjoa, runsaasti valoa. Pieni kumpu koholla siementaimien juuret eivät tuhoudu talvipakkasella. Tällä hetkellä harjaneilikkani elävät varjossa, niukkaravinteisessa kohopenkissä, ja sen huomaa. Kasvava tammi pakottaa harjaneilikat sopeutumaan enenevään varjoon, niiden varret kasvavat pitkiksi ja kurottuvat reuna-alueiden auringonvaloon. Niukka ravinto johtaa kevyeen kukintaan.



Olen innostunut tutkimaan harjaneilikoitteni kukintaa. Joka vuosi löytyy uusia variaatioita. Värit sekoittuvat, osa kukista on yksinkertaisia, toisissa on rimpsut, sahalaidat, terälehdissä pilkkuja tai siveltimenvetoja. Kukkavarsi saattaa matkata maata myöten, mutta itse kukinto on aina topakasti pystyssä.




Vuodet ovat opettaneet arvostamaan harjaneilikkaa. Se on heinäkuun helteille erityisen sopiva perenna, joka ei ihan heti ota nokkiinsa kuivuudesta tai kuumuudesta.




2018-10-07

Laventeli




Kasvatin toissakesänä kokeeksi laventelia. Taimet itivät hyvin ja istutin ne kivimuurin päälle uuteen istutusalueeseen. Osa taimista kasvatti kukkanuppuja, jotka jäivät kukkavarren päähän tiiviiseen rykelmään koskaan aukeamatta. 



Mitäpä kylmästä kesästä lannistumaan. Tätä kesää varten varauduin siemenkylvöön vaihtaakseni taimet edellisten tilalle, mutta harmaanvihreät taimet tervehtivät keväällä uteliasta kukkapenkin tarkastajaa. Talvehtijat eivät olleet iloisen terhakoita, mutta minä ilahduin niiden elosta. 



Muurin päällä oleva, 40-50 cm korkeampi, lämmin kasvupaikka on siis eduksi laventelille. Aiemmat kokeiluni ovat kilpistyneet kosteuteen jo kesällä, saatikka talvimärkyyteen. Tämä lajike on ihan tavallinen Lavandula officinalis L. 'Compact'. Keväällä ostin myös tähkälaventeli Lavandula angustifoliaa, mutta hyvistä uutisista johtuen siemenet jäivät seuraavan kesän varalle.



Tänä paahteisena kesänä odotus palkittiin. Erityisen iloinen olen, että laventelini toi oman vivahteensa sineä iisopin ja mirrinmintun joukkoon. Upea sekoitus koboltin-, violetin- ja laventelinsinistä. Laventelinsininen yhdisti hienosti myös maanpeiteruusu Candy Coverin hennon punan hopeamarunan ja pikkupilarikatajan siniharmaisiin sävyihin.



Vaikka omat pikkutaimeni eivät ole mitään verrattuna ulkomaiden upeisiin laventelipenkkeihin, katseeni hakeutui niihin toistamiseen ohi kulkiessani. Minimaalinen häivähdys etelää ja paahdetta. Lämpöisen kesätuulen aiheuttama liike kukinnoissa ja niistä lähtevä tuoksu kumminkin olivat aidot.



Lueskelin, että laventelia voi lisätä myös pistokkaista. Sivuverson mukana kannattaa irrottaa hitunen pääoksan kuorta, jolloin verso juurtuu helpommin. Onko sinulla kokemusta laventelin pistokaslisäyksestä? Kokeilen ensi vuonna, jos taimeni ovat yhä hengissä.


Eläköön laventeli, ja sehän elää!

Tervetuloa lukijoikseni Pippe ja Tuula (Maalaiskaupungin piha -blogista)! Kirjoittelen niin harvakseltaan, että on todella ilo saada uusia lukijoita, ihan ansiotta. Toivottavasti jatkossa saan taas tekstejä ripeämmin julkaistua.