Pääsinpä vierailemaan Kottikärryn kääntöpiirin maisemissa. Lämmin vastaanotto, ystävälliset, välittömät ihmiset, ja mikä puutarha! Menkääpä käymään, kun se on mahdollista. Suomessa niin harvat avaavat oman yksityisen pihansa muiden katsottavaksi, tutkittavaksi ja ihailtavaksi. Se vaatii rohkeutta.
Tässä puutarhassa on mitä näyttää, eikä turhia tarvitse kainostella. Päinvastoin Päivi miehineen voi rehellisen ylpeänä olla tyytyväinen työstään ja aikaansaannoksistaan isolla tontilla, jossa arboretumin puut kasvavat kokoaan ja pensaat ja muut istutukset asettuvat paikoilleen. Minulle parasta antia tällä käynnillä oli huomata kokonaisuuden hallinta, miten ratkaista olemassa olevan ja tulevien puutarhahaaveiden liitto. Siinä on onnistuttu todella hyvin.
Jokusen vuoden olen tätä tarmoa ja tekemistä Kottikärryn kääntöpiiri -blogin kautta ihmetellyt. Päiville sanoinkin, että kyllä se sieltä kasvaa, arboretum nimittäin. Tiedän, että hän on sen silmissään nähnyt ja ajatuksissaan haaveillut, päättänyt puille sijainnit ja mittasuhteet. Ahkeran uurastuksen jälkeen puupuistosta näkyy jo hahmoa, ja siitä tulee hieno!
Nyt ymmärrän, mikä valtava työ heillä on ollut, ja on jatkossakin. Ei ihme, että tuon tuostakin on jokin puu tai pensas istutettu, kuoppa kaivettu, kate levitetty tai kivi käännetty. Itse asiassa ihan jatkuvasti. Mittakaava on pikkuisen enemmän kuin oma taajamatonttini. Siinä ei yksi puska tunnu missään. Tämä on vaatinut satsausta kunnollisiin taimiin ja valtavasti uhrauksia ajasta. Ja vaikka ajatukset laukkaavat välillä villinäkin entisessä hevoshaassa, on realiteetit pysyneet mukavasti kasassa. Tästä ei ole tullut pröystäilevä vielä-vielä-puutarha, vaan vanhan pihapiirin henkeen hienosti asettunut kokonaisuus. Huolella istutettu ja rakkaudella kasteltu.
Todella mukava oli vierailla ja omin silmin nähdä sekä puutarha että isäntäväki. Tällaista lisää. Isäntäväelle kiitos esittelystä ja miellyttävästä seurasta. Tsemppiä uurastukseen jatkossakin!
