2016-10-16

Värit puutarhassani




Tuttava ihasteli tulppaani-istutuksiani, miten hienosti ne sointuvat kukkiviin syreeneihin. Totta puhuen en ollut tuota edes ajatellut ja silti olin onnistunut yhdistämään oikeat sävyt. Sattuman kauppaa olivat värit valikoituneet. Niin moni asia vaikuttaa lopputulokseen, että kun yrittää sävyjä tietoisesti valita, täsmällisen osuman saa aikaiseksi hyvin harvoin.

Viime aikoina olen lähtenyt etsimään kasville sopivia värikumppaneita sen omista sävyistä. Jos katsoo kasvin kukintoa, on se harvoin täysin yksivärinen. Seuralaisia on helppo poimia niistä pienistä vihjeistä, joita kasvi itse antaa. (Siis mikäli kasvupaikkavaatimukset muuten osuvat yhteen).

'Ewelina'-pionilla on monivivahteinen kukka, jo nuppukin on eri sävyä kuin aukinainen kukka. Lisäksi sillä on monisävyiset heteet ja kukka vaalenee vanhetessaan. Tästä johtuu, että se sointuu hyvin monenlaiseen seuraan.

Kylmiä taustasävyjä nupullaan olevalle kukinnolle

Viileähköä taatanmiekan lilaa ja vaaleaa keltaista juuri auenneelle kukalle

Raskaita mausteita yhdistettynä heteiden lämpöisiin sävyihin.

'Queen of Night' -tulppaanin tumma puna vastaa
täydellisesti pionin nupun suojuslehden sävyä.

Värit käyttäytyvät eri tavoin riippuen valon määrästä ja suunnasta. Vähitellen minulle on alkanut valjeta, että kasvia istuttaessa kannattaa huomioida miltä suunnalta sitä tullaan katselemaan. Kaikkia kasveja ei voi sijoittaa vastavaloon ja kasvien täytyy olla edukseen myös puutarhan ulkopuolelta katsottaessa. Tämän kun summaa korkeuden, kasvupaikan, kukinta-ajan, talvi- ja muun habituksen sekä auringon suoman valon kanssa, alkaa harrastus olla vaikea taiteenlaji. Siispä sattuman tuurilla useimmiten seilaamme.

Sattumalta kasvoi harakankello kukkapenkkiini tummalehtisen koristeomenapuun viereen.

Samaiset harakankello ja koristeomenapuu seuranaan vahvanpunainen 'Hei Hao Bo Tao' -pioni.

Samainen tumma pioni seuranaan vuorostaan maustesävyiset iirikset.
 
Toisinaan osuu niin, että silmiin sattuu. Tapaturmia, etten sanoisi.

Syysasteri ja pinkki syysleimu

Tarha-alpi ja ruusumalva


Ja sitten on kasveja, jotka eivät kaipaa seuralaisia. Yksinkertainen tausta riittää niiden kaikkivoipaisuudelle.


Lamohietakirsikka kukassa ja marjoneena.

Kurjenpolven pyöreiden nuppujen muodot toistuvat harmaissa kivissä.

Oranssi on minulle ollut vaikeimpia värejä yhdistää puutarhan muihin sävyihin. Muutaman konstin olen oppinut sen taltuttamiseksi.
Anna olla. Laita se omaan yksinäisyyteensä töröttämään. Taustalla saa kauempana olla vaikka sinivioletti. 

Kun etäisyyttä on tarpeeksi, ei riitasointu häiritse.

Valkoinen, harmaa tai harmaanvihreä ovat taikakeinoja taltuttaa räiskyvää luonnetta.

Paras konsti mielestäni on tarttua oranssin kasvin omiin väreihin. Usein pääsävyn ohessa tulee keltaisen ja punertavan eri sävyjä, yhtä usein myös vahvoja punaruskeita, jopa violetteja sävyjä.

Koristeomenapuun lehtien ruskeanpunainen sävy istuu hyvin tiikerinliljan heteisiin ja pilkkuihin.

Taustan 'Södertälje'-kärhön syvä purppura toistaa myös pilkkujen vaaleampia sävyjä.

Sahramililja erittäin tumman maksaruohon kanssa.

Miksi tämä vaalea lila yllättäen sointuukin? Salaisuus on asterin mykerön oranssit ja keltaiset värihiput.

Reippaampia värejä halatessaan, voi käyttää perusvärejä. Punaista, sinistä ja keltaistakin on montaa sorttia.

Kevätvuohenjuuren ja japaninruusukvittenin räiskyntä on hillitympää lemmikin seurassa.
Varsankellon ja tarha-alpin yhdistelmä on todella vahva.

Alkukesän perusväreihin kuuluvat päivänlilja, unikko ja siperiankurjenmiekat.
Tässä taaimmat hopeahärkillä ja etummainen valkoisilla akileijoilla laimennettuna.

Katseen suunnalla todella on väliä. Samat siperiankurjenmiekat ja akileijat tässä katsottaessa puutarhasta ulospäin, vasten naapurintalon tiiliseinää. 



Väliä on myös kasvuvaiheella. On vaikea uskoa, että tämä seesteinen kuva on otettu samasta yllä olevasta unikkopenkistä vain muutama päivä ennen rajua punaoranssia hehkua.



On väriyhdistelmiä, joista ei ole ihan varma, ovatko ne riittävän erottuvia. Erilainen kasvutapa tai kukinnon muoto saa ne erottumaan.

Syysleimu ja isotähtiputki

Isotähtiputki ja 'Södertälje'

Syysasteri ja 'Prins Charles' -kärhö

Yllättäjät ovat oma lukunsa. Koristeomenapuun lehdet toimivat vastavaloon kuin kukat ikään.

Sointuvatko? Ehkä paremminkin soma ristiriita.
Sama koristeomenapuu on varjossa hillityn tumma,
jopa synkkä seuranaan vaaleat taatanmiekat.

'Södertälje'-kärhön punainen väri sammuu varjossa ja
auringossa marjojaan kypsyttävää karviaista vasten se on lähes eloton.

Kukkapenkkiin ilmaantui kuin tilauksesta tulikukka,
jonka terälehdet ja heteet olivat täydellinen match
muihin kasveihin. Vuoden se eli ja sitten katosi.
Lampaankorva eli nukkapähkämö on mukautuja. Eri kasvuvaiheet tekevät siitä monikäyttöisen.

Nuorena versona lampaankorva antaa yhden lehtisävyn lisää istutukseen.

Korkealle kohoavat kukintovarret ja punalilat kukat
sovittavat sen punertaviin ja sinertäviin sävyihin.

Alkukesällä se on täydellinen kumppani matalille iiriksille,
lemmikeille ja poimulehdille.

Alkukesän sävyissä on heleyttä, joka katoaa myöhemmin kesällä.Valko-sini-vihreä yhdistelmä on erityisen raikas alkukesästä.

'Festiva maxima', vuorikaunokki ja lehtoängelmän lehtiä.

Kaukasianmaksaruohon helakka vihreä, purppurakeijunkukka,
palleroneilikka ja 'Edulis superba' -poini.
Kuivalla paikalla kasvaessaan kaukasianmaksaruoho
on punertavampi, valkomaksaruohon punaa vastaava.
 Etualan varjorikon nupussa toistuu sama hento punerrus.

Varjossa värit näkyvät himmeämmin ja niiden loisto katoaa. Erityisesti tumma sininen väri hukkuu vihreään.

Kuunliljojen vaaleat reunat erottuvat varjossa, samoin tähtiputken vaaleat kukat.

Auringonsäteiden pilkahdus herättää sormustinkukan lämpimät sävyt eloon.

Sulkajaloangervolla on lämpöinen vaalea puna kukinnoissa.
Mistä löydän yhtä jäisen sinisen sävyn, joka on sen heteissä?

Kaikki ei ole kukan omista sävyistä kiinni. Elävä olento antaa omat sävyt istahtaessaan mettä juomaan. Miten hyvin niiden värit sopivatkaan kukkien sävyihin!




Millaisia väriyhdistelmiä sinä pidät onnistuneina?
 

2016-10-09

Haaveilua




Tämä päivä on mennyt pilvilinnoissa, kasviyhdistelmiä selatessa, kasvien korkeuseroja hahmottaessa ja haaveillessa uusista istutuksista. Kasvukautta en ole vielä saanut pakettiin ja seuraavasta jo uneksin. Tekeepä hyvää.


Hetken siivosin puutarhaa keräillen omenia pitkin tanteretta. Yhden puunalusen sain putsattua. Tälle päivälle riitti, sillä hytisin kylmästä paksusta vaatetuksesta huolimatta. Sisähommiksi meni: pyykkiä on tullut pestyä haaveilun lomassa.


Olen vertaillut luppioita ja verikonnantatarta, ajatuksissani istuttanut purppurapunalatvaa. Miten ajatus lipesikään korkeisiin rentoihin tuulessa huojujiin, kun piti etsiä matalaa ja tiivistä maanpeittäjää? Tai miten sinisten tilalle jälleen pyrkii syvän punertavia kukintoja? 


Kevääseen on pitkä matka, ehkä haaveen kiertopolut lopulta muovautuvat järjelliseksi suunnitelmaksi.



2016-10-02

Pekan ensimmäinen - First apple - 第一苹果




Liki kaksi viikkoa sitten haukkasin elämäni ensimmäistä Pekkaa. Mehukas, raikas, lievän hapokas, makea ja rapea. Hmmm.


Two weeks ago I had my first bite of Pekka's fruit. 'Pekka' is our new apple tree. Still very young to make apples, but made one this autumn. I love it's burgundy colour, and the fruit tasted as sweet as its appearance promised.
两个星期前我尝尝了第一果实从Pekka'Pekka'是我们新苹果树,和今年它结果一个苹果。我很多喜欢它果实的颜色。我想这个苹果特别甘为,一样我料想了。

Koko kesän olen käynyt uuden omenapuumme luona toivioretkillä. Ensin toivomassa, että kukat pysyvät puussa, sitten toivomassa, että kukat hedelmöittyvät. Seuraavaksi toivoin, että kolme raakiletta kasvaisi isoiksi ja kahden raakileen pudottua olen anonut, että se yksi ja ainoa saisi kypsyä valmiiksi omenaksi. Kypsyi.



Varovasti kävin kokeilemassa, joko irtoaisi kevyellä liikkeellä kannastaan. Ei irronnut. Ei irronnut seuraavassakaan kuussa. Pihkat. Eletään syyskuun loppupuolta, kun viimein päätän ottaa omenan, oli kypsä tai ei. On nimittäin toinenkin ottaja; ampiainen. Jostain ne vaan tietää, milloin on omenassa makeus huipussaan. Ison kolon oli jo nakertanut!

Punainen väri tunkeutuu syvälle hohtavan valkean hedelmälihan puolelle. Sisällä on kaunis Marianne-raita hedelmälihaa koristamassa.



Viimeaikainen viehtymykseni syviin burgundinpunaisiin sävyihin saa lisää pontta Pekan hedelmien uskomattoman tummasta pinnasta. Jos yksi omena saa näin raiteiltaan, mitä onkaan korillinen joskus tulevina vuosina?


Karvaisen posken syvä hymykuoppa. Tästä tulee hyvälle tuulelle.

Mukavaa lokakuuta! Tervetuloa blogini lukijaksi, Pauliina, blogista Kukka & kaali.