2022-04-26

Voi kevät!


Kevät tuli sittenkin. Täytyy yhtyä samaan huutoon ja riemuun kuin muistakin puutarhablogeista kajahtaa ja julkaista muutama kevätkuva. Niin oli riemumieli, kun kuvakierroksella tein löytöjä.

Lumi suli viime viikon aikana uskomattomalla vauhdilla, kasteli maat sopivasti, ja paikoitellen aurinko on ehtinyt jo pintamaatakin sulatella. Vain varjoisimmat paikat on edelleen lumen vankina. Nurmella sinililjat jo kurottelevat nuppujaan, seinänvierustan tulppaanit ovat nousseet ja kiviympyrän krookukset - nehän kukkii!


Iloisesti meni pieleen veikkaukseni Koska kukkii?-haasteessa. Arvelin 15.4., jolloin oli vielä talvi, että valkoinen krookus olisi kukassa 4. toukokuuta. Jean d'Arc pyyhkäisi 25 cm lumipeitteen alta kukkaan kymmenessä päivässä, eli kukki 25.4.


Kiviympyrän laidalla minulla ei mennyt yhtään paremmin. Ukrainan värit oli edustettuina jo 20.4., vaikka veikkasin krookusten kukkivan vasta 9.5. Yli kaksi viikkoa pieleen! Ehkä odottavan aika on jäänyt junnaamaan johonkin huippuhitaaseen moodiin. Avautumatta on vielä siniset kevätkirjotähdet. Ne vapautuivat jääpeitteestä vasta ihan äskettäin, eikä mitään vielä näy, mutta niitä arvailin aukeavaksi vasta pitkälle toukokuulle.


Sen sijaan talonvierustan penkissä kukkii aivan uudet tulokkaat puutarhassamme, vaaleanpunainen versio kirjotähdistä. Syksyllä istutin niitä kahteen lämpäreeseen. Jänis kävi verottamassa toisen lämpäreen piippoja, kun ne olivat vielä supussa. Nyt ne ovat avanneet lehtensä, joista jokaisesta puuttuu kärki, vaan keskellä ei näy mitään merkkiä kukkavarresta. Luulisi, että siitä olisi jäänyt jämät jäljelle. Ehkä ne säikähtivät ja päättivät pysyä maan uumenissa! Toisessa lämpäreessä on aukinaisia kukkia ja näitä ylisomia nuppuja.


Vierailijalle en ajatellut tarjota enempää, joten virittelin penkin päälle verkot viikoksi. Pidempään en niitä voinut pitää, kun alkupään tulppaanit alkoivat työntää itseään verkosta läpi. No, itsepä ne verkolla peitin, paremmin olisi toiminut ehkä kasvuharso. Vanhemmat tulppaanit ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa kuvassa taaempana, edessä viime syksynä istutettuja. Näkyypä siinä jököttävän vielä yksi kivisäkkikin polun tukkeena. Jokohan saisin sen siirrettyä syrjemmälle? Pakkasen hapertamat porrasharjatkin jo heitin roskiin. Siinä olisi kyllä tuotekehityksen paikka korvata niissä oleva muovi jollain kestävämmällä.


Paahdepenkissä on lähtenyt hyvään alkuun palavarakkaus, mirrinminttu, loistosalvia, tähkätädyke, maksaruohot, kurjenpolvet jne. Erityisesti ilahdutti kaukaasianpitkäpalko, jonka kukkamatot luulin hävinneen penkin uudistuksen myötä. Jokusen pienen taimen löysin syksyllä, mutta mullasta onkin itänyt uusia taimia. Kohta ne kukkivat hunajantuoksuisilla kukillaan ja mehiläisten ihana pörriäispenkki alkaa olla siltä osin entisensä.

Varjopuutarhassa maa tuntuu jalkojen alla vielä jäisen kovalta. Hieman pionipenkissä pilkistää pionien punaisia versoja, vaikka ne ovat, ei enää lumen, vaan lehtikerroksen alla suojassa kovilta pakkasilta. Eräs varautui vähälumiseen talveen kattamalla kukkapenkit rapsakoilla tammenlehdillä. Ne on aika hyvää eristemateriaalia talven ajan, mutta nyt keväällä ehkä kannattaisi poistaa kerros, tai ainakin yrittää murentaa lehtiä vähän pienemmiksi. Pääsisi maa nopeammin sulamaan ja kasvu käyntiin.

Japaninsara on talvivihreänä pärjännyt melko tuoreen näköisenä talven penkinsyrjällä, toissasyksyiset Barret Brown -narsissit nousevat aivan helakanvihreinä lehtien peitosta. Vähän ovat valkaistun näköisiä, kuin raparperit konsanaan. Viime syksyn perunanarsissit ovat vielä täysin tammenlehtien peitossa, parvitulppaaneista taas näkyy kielopenkissä somia punertavia ruusukkeita.

Alkoihan se viimein, tämä kevät!

 


18 kommenttia:

  1. Tänä keväänä kaikki kasvit tuntuuvat heräävän ällistyttävällä vauhrilla. On kiva löytää jokaasella kiarroksella jotaki uutta. Oon ens kertaa jättäny kaikki terijoensalavojen leheret penkkiihin, mitä syksyllä niihin suajaksi kannoon. Pikkuusen vaan pöyhiny kasvin kohoralta. Saa nähärä kuinka toimii kesän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä on selvästi sisäinen kello, että nyt pitää kukkia, vaikka lumen ja jään läpi jos mahdollista. Olen vuosia haravoinut puutarhan lehtiä marjapensaiden alustoille, ja kun ne siellä näyttivät katoavan parempiin suihin, aloin kerätä lehtiä syksyisin lumettoman talven varalle. Yllättävän nopeasti esim. omenapuiden, köynnöshortensian ja orapihlajien elhdet maatuvat. Tammen lehti on melko kovaa, joten sitä kannattaa pöyhiä ja vähän rusentaa, niin katoaa nopeammin. Onhan kukkapenkin ilme keväällä hieman erilainen kuin esim. mullalla/kompostilla peitelty, mutta jossain mielessä luonnollisemman näköinen.

      Poista
  2. Kauniisti kukkivat krookukset. Nyt kevät etenee vauhdilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Krookukset ovat joka kevät yhtä ilahduttavia ilmestyessään loistavine väreineen.

      Poista
  3. Kyllä sitä on niin iloinen kevään tulosta. Ihanat kevätkuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös. Vuoden paras aika käsillä, pitkän talven jälkeen. Olen siitä hyvin iloinen ja tyytyväinen. Kiitos, Katja!

      Poista
  4. On aina mukavaa, jos kevätkukat kukkivat reilusti ennen kuin on etukäteen ajatellut. Kyllä tähän aikaan vuodesta saakin jo olla kukintaa :) Pinkki kevättähti on hirmuisen söpö, oikeastaan nuppuisena se on vieläkin suloisempi kuin kukat avonaisina.
    Lehtikatteen maan sulamista hidastava vaikutus on toisaalta hyödyksikin. Hallanarkojen perennojen kasvulle pieni viivytys voi olla tarpeen, niin eivät lähde liian aikaisin kasvuun ja palellu toukokuussa yllättäville pakkasöille. Aikaisille kevätkukkijoille taas ei kaivattaisi mitään hidastetta, ne kun kestävät kylmää muutenkin vallan mainiosti. Kyllä minäkin toukokuussa jo siirtelen katteita syrjään, jos niiden alla on vielä maa jäässä eikä ole ennustettu pakkasjaksoa.
    Aurinkoa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en yhtään pistä pahakseni, vaikka arvaus menikin päin seiniä. Pääasia, että kukkivat, ja mikä sen parempaa jo nyt jo.
      Aika usein on tullut kylmempi jakso ihan kesäkuun alussa. Lehtia on mun penkeissä kumminkin niin paksusti, että pakko kohta hieman murustella niitä.
      Kiitos, samoin!

      Poista
  5. Harmi, että sää meni nyt hyvin koleaksi, mutta niinhän usein käy, kun vappu on lähestymässä. Suloinen krookuskimara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä saadaan nauttia näistä kukista hieman pidempään. Krookukset on kaikki iloista porukkaa, ja saavat hyvälle mielelle.

      Poista
  6. Saa nähdä meneekö kellään veikkaukset kohdilleen :)
    Kyllä kevät on ihanaa ja samalla arvaamatonta aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaamatonta, juuri niin! Pääasia on, että on kevät!

      Poista
  7. Tuo vaaleanpunainen versio on todella söpö harmi että osa syötiin. Menemme perjantaina mökille saa nähdä mitä sieltä minä löydän. Sinulla on aluillaan vaikka mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teit mökille yhtä kivoja löytöjä. Yöpakkasista huolimatta kasvu näyttää kumminkin etenevän.

      Poista
  8. Ohhoh! Onpas sinulla kevät jo kovassa kasvuvauhdissa ja paljon ihanuuksia kukassakin jo.
    Meillä edetään verkkaisemmin, mutta täytyy käydä tänään pihakierros suurennuslasin kanssa, josko edes jotain olisi vihdoin ilmestynyt jonnekin. Tuo kirjotähti on itselleni tuntemton, mutta näyttää jo nupullisena kauniin hempeältä.
    Mukavaa Vappu-viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähitellen ne sieltä nousevat. Loppuisi pakkaset, niin pääsisivät kunnolla kasvamaan. Alkukeväästä kuvatessa usein tuntuukin, että vihreää saa ihan hakemalla hakea ruskean ja mustan seasta. Toivottavasti saat pian heittää suurennuslasin tarpeettomana pois!

      Poista
  9. Onnkesi alkoi, kyllä sitä odotettiinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin odotettiin. Postia laatikosta hakiessa oli niin ihana kuunnella lintujen kevätkonserttia ja haistaa kostean maan tuoksu. Puhumattakaan kaikesta pienestä vihreästä, jota ilmestyy vähitellen ihailtavaksi.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!