2016-04-10

Hidas alku


Olen ollut tovin poissa blogeista. Selkä oli sitä mieltä, että nyt ei rouva istu työpäivää  ja -matkoja enempää, tai saa lopettaa kävelemisen kokonaan. Ei auttanut pistää vastaan, sen verran ilkeästi vihjasi vihlonnalla.

Vähitellen hellittää. Viime viikonloppuna olin vajaan tunnin pihalla, eilen pari tuntia ja tänään viiden tunnin  jälkeen patistin itseni sisälle; istumaan koneen ääreen, etten saa selkääni kipeäksi!

Osittain sortunut kivipenger kaipaisi remonttia ja uudistusta.

Puuhaa pihalla riittää. Maa on vielä märkä ja varjoisilla pohjoisseinustoilla yhä jäässä. En pääse haravoimaan, mutta talventörröttäjiä pystyn katkomaan ja kuivia risuja leikkomaan. Rauhallinen napsuttelu ja yhden ison tai muutaman pienen oksan kantaminen kerrallaan tekee hyvää. Pientä kurottelua suuntaan ja toiseen, varovaisia kumarteluja ja selän ojennusta välillä.

Hevoskantanjan ja hovijasmikkeen välissä oli kolme muuta hevoskastanjan tainta.
Miksi valitsin kierorunkoisen? Taisi olla kauimpana jasmikkeesta.

Olen ylpeä viikonlopun aikaansaannoksestani. Ryteikkö, jota harvakseltaan kuvaan siksi, ettei sekasotkusta saa mitään tolkkua, on nyt harvinaisen siisti. Taimet tuli aikanaan istutettua ajatuksella, että keväällä siirrän ne oikeille paikoilleen. Katin villat. Surutta katkaisin kolme hevoskastanjan tainta ja yhden tyrniraaskun.

Kiven edessä on hento japaninruusukvitteni, joka on jäänyt muiden varjoon.
Edessä hovijasmike, taustalla rippeet sorakasasta.

Tyrnipojankin juurella saha jo kävi, mutta sitten keksin tukea sen. Ratkaisuun en ole tyytyväinen, mutten alkanut sitä suorempaan asentoon reuhtoa. Eipähän enää retkota tuijan latvaa painamassa.
Hovijasmike oli jo pahasti risuuntunut ja siistin siitä vanhimmat oksat pois. Samoin lähti juhannusruususta puolet ja omenapuun alla itsekseen kasvuun lähtenyt karviaismarjapensas pääsi trimmaukseen.

Raparperimaalle ei ollut tätä kautta asiaa
kriikunoiden ja karviaisen vartioidessa reittiä.


Naapuri hävitti rajalta Valamonruusun ja
maa saa olla tovin peitettynä, ettei juurivesat leviä.

Kriikunoista leikkelin kuivuneet alaoksat. Nyt valo pääsee mukavasti siilautumaan latvuston alle. Yläpuolelta oksiaan roikottava Bergius-omenapuu menetti joitain kuivimpia oksia, mutta korkealle kurottelun päätin jättää tuonnemmaksi. Senkin uhalla, että leikkaaminen siirtyy ensi kevääseen.


Vasemmalta oikealle pallo- ja kartiotuija,
tyrnipoika, hevoskastanja ja hovijasmike.
Alue on jäänyt hoitamatta siksikin, että sen vieressä seisoi minun mittakaavassani iso sorakasa. Viime kesänä kirjoittelin siitä useampaankin otteeseen. Kasan huvettua lähes olemattomiin on pääsy pensaiden juurelle nyt helpompaa. Sentään jo näkee ryteikön läpi.


Kukkapenkeistä tulleita kuivia törröttöjiä on läjinä pitkin pihaa, vaarallisimmat siementäjät muovisäkeissä. Muovisäkkejä olen muutenkin kylvänyt ympäri tonttia. Osassa on vielä viime kesänä kerättyjä nokkosen ja vuohenkellon ja -putken juuria ja kukkavarsia kypsine siemenineen. Piti viedä ne syksyllä kaatopaikalle, mutta jäi hoitamatta. Osa pusseista sisältää soran seulonnasta jääneitä pieniä pyöreitä kiviä. Ne ovat kullan arvoisia kesän tulevissa projekteissa.


Edessä kaksi vesonutta tyrniä. Toivon, että ne olisivat tyttöjä.
Elleivät ole, osuu saha niihinkin jossain välissä.

Tuleepa tehtyä kiirehtimättä. Parasta on, että kevät etenee ja kasvua alkaa jo näkyä.

Matkatar, tervetuloa lukijaksi! Toivottavasti pääsen taas kunnolla kirjoittamisen vauhtiin.

14 kommenttia:

  1. Tervetuloa taas raportoimaan puutarhan tapahtumia ja siellähän on mahdoton vauhti päällä, puut ja pensaat saavat kyytiä! Säästele nyt itseäsi, tässä on koko kevät ja kesä aikaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Pirkko! Tänään oli niin huikea auringonpaiste, ja lintujen laulu sai melkein unohtamaan ajan. Taidan vaan vetristyä puutarhatöissä, kunhan maltan tehdä hissuksiin. Niin hyvä, että on kevät.

    VastaaPoista
  3. Voimien mukaan, kevät on saapunut ja siitä voi nauttia niin monella tapaa, aina ei tarvitse mennä tuli hännän alla; monasti silloin voi jäädä jotain olennaista jopa näkemättä ja kokematta. Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Vähitellen, pikkuhiljaa ja maltilla. Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  4. Kunpa sitä malttaisi ottaa rauhallisesti, sillä eihän puutarha muutenkaan ole koskaan valmis. Selkävaivat ovat vihoviimeisiä, joten älä turhaan kiirehdi sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy nauttia asia kerrallaan, vaikka mielessään jo ahnehtii vaikka mitä suunnitelmaa. Auringosta ja lämmöstä voi nauttia, ja kasvun alkamisesta, niin ettei selkä väärällään reuhdo menemään.
      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  5. Kivasti olet saanut aikaiseksi puutarhan siistimistä, selästä huolimatta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy ottaa asenne, että kiirehtimättäkin saa aikaiseksi. Pala kerrallaan.

      Poista
  6. Selkävaivat ovat ikäviä, toivottavasti kipusi ovat ohimeneviä. Paljon olet saanut jo siistityksi puutarhassa. - Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tämä tästä. Liikaa istumista. Samoin hyvää viikonloppua!

      Poista
  7. Kyllä sitä rauhallisemmallakin tahdilla jälkeä syntyy. Kovasti olet leikellyt ja siistinyt paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko niin, että kovasti on myös leikkelemistä. Jätin syksyllä kaiken niille sijoilleen, ja siellähän ne on pysyneet. On mukavaa, että kevät tulee ja ilmat lämpenevät.

      Poista
  8. Hei Riitta! Voitit lipun Lahden messuille blogissani. Lähetätkö yhteystietosi; gardenofmydreamsblogi@gmail.com niin postitan lipun sinulle. Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tämähän on aivan mahtava uutinen. Laitan postia.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome! - 谢谢您,我高兴您评论!