Harvoin perenna nostattaa ajatuksia näin laidasta laitaan.
Isoäitien kasvattamat, perinteiset, vanhahtavina mielletyt harjaneilikat ovat
totisesti mielipiteitä jakavia.
Tollon teko tontillamme oli hävittää upeasti kukkinut
penkki harjaneilikkaa. Jos tuolloin olisin tuntenut harjaneilikkaa paremmin, vain
neilikkapenkin muoto olisi saanut uuden linjan, ja nyt 20 vuotta myöhemmin nauttisin
upeasta kukinnasta vuosittain. Minulle kapea suorakaiteen muotoinen penkki
täynnä neilikkaa oli hautakumpu, ehkä koiran viimeinen leposija.
Harjaneilikan kaksivuotisuus syö kasvattajaansa; toisen
vuoden upean kukinnan jälkeen penkissä ei ole kukan kukkaa. Ensin kasvaa lehtiruusuke,
vasta seuraavana vuonna kukat, vähitellen siementaimet tasoittavat tilanteen,
ja vasta tämän jälkeen jokavuotinen kukinta alkaa. Ehkä juuri tuo alun epävarmuus
ja ymmärtämättömyyteni kasviyksilön kuolemasta toisen vuoden jälkeen teki harjaneilikoista
mielikuvissani epäluotettavia.
Tosiasiassa siemenet itävät erittäin hyvin, eikä kasvi
ole kovin ronkeli alustansakaan suhteen. Myönnettävä on, että kaunein paikka
sen kukkia oli siinä kuvitellun tai todellisen koiranhaudan päällä. Alla muheva
multa, osittain varjoa, runsaasti valoa. Pieni kumpu koholla
siementaimien juuret eivät tuhoudu talvipakkasella. Tällä hetkellä
harjaneilikkani elävät varjossa, niukkaravinteisessa kohopenkissä, ja sen
huomaa. Kasvava tammi pakottaa harjaneilikat sopeutumaan enenevään varjoon, niiden
varret kasvavat pitkiksi ja kurottuvat reuna-alueiden auringonvaloon. Niukka
ravinto johtaa kevyeen kukintaan.
Olen innostunut tutkimaan harjaneilikoitteni kukintaa. Joka
vuosi löytyy uusia variaatioita. Värit sekoittuvat, osa kukista on yksinkertaisia,
toisissa on rimpsut, sahalaidat, terälehdissä pilkkuja tai siveltimenvetoja. Kukkavarsi
saattaa matkata maata myöten, mutta itse kukinto on aina topakasti pystyssä.
Vuodet ovat opettaneet arvostamaan harjaneilikkaa. Se on
heinäkuun helteille erityisen sopiva perenna, joka ei ihan heti ota nokkiinsa
kuivuudesta tai kuumuudesta.
Kaunis on! Tosiaan lehdistö ja kaksivuotisuus tekevät tästä aika hankalankin. Tällä hetkellä kotosalla ei taida olla missään, mutta sinne tänne voisi näitä sijoittaa.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kaikkine variaatioineen :)
Olen alkanut pitää harjaneilikasta yhä enemmän. Väriensä puolesta se sopii monen muun perennan kanssa yhteen, loistaa yksinään ja sopivasti täyttää puutarhassa kesän alun jälkeistä tyhjää vaihetta kukinnassa.
PoistaTodellakin ovat ihania! Kylvin muutama vuosi siemeniä ja nyt niitä on alkanut putkahtelemaan sieltä täältä. Ihanaa joulunodotusta sinulle!
VastaaPoistaJotkut neuvovat istuttamaan itse kylväytyneet taimet uudelleen. En ole nähnyt sitä vaivaa ja hyvin tuntuvat viihtyvät siinä, mihin ovat kylväytyneet.
PoistaKiitos, Maarit. Myös sinulle hyvää joulunalusaikaa!
Tämä on minulle aivan uusi tuttavuus, kylvin sitä vasta tänä syksynä. Jännä nähdä, millaisia kukkia niistä on aikanaan tulossa. Toivoisin, että valkovoittoisia, samannäköisiä kuin tämän postauksen neljäs ja neljänneksi viimeinen. Mukavaa joulunodotusta!
VastaaPoistaToivottavasti saat niistä vaaleita. Minullakin oli kesällä kukkineissa muutama lähes täysin valkoinen harjaneilikka.
PoistaKiitos Minna, samoin sinulle hyvää joulunodotusta!
Harjaneilikat ovat ihania kaksivuotisia kukkia, joita pitäisi suosia enemmän joka puutarhassa.
VastaaPoistaMukavaa adventin aikaa ja joulun odotusta sinulle.
Harjaneilikka on kieltämättä jäänyt viimeaikoina unholaan, vaikka on todella hyvä ja kestävä kasvi puutarhassa.
PoistaOikein hyvää adventtia, Kruunu Vuokko!
Harjaneilikkapenkkisi näyttää juuri ihanteelliselta: siinä on kunnon tila vain harjaneilikoille, jotka saavat siinä siementää. Pidän kovasti harjaneilikoista, mutta olen istuttanut niitä alun perin muiden perennojen joukkoon. Siinä harajaneilikat joutuvat ahdinkoon. Yritin viime vuonna rakentaa niile paremman tilan, joten katsotaan ensi kesänä!
VastaaPoistaSe on muuten totta, että harjaneilikat tarvitsevat tilaa juuri uusien taimien kasvuun. Olen antanut niiden tuossa penkin reunassa levitä itsekseen, kun tuntuvat viihtyvän. Toivottavasti sinulla on runsaasti harjaneilikan kukkia ensi kesänä.
PoistaViime kesä todisti myös sen, miten ne kestivät todellista hellettä oikeastaan kastelematta ja kukkivat kauniisti. Kestävä tuntuu siis olevan. Minäkin olen vasta jokunen aika sitten tykästynyt tähän komistukseen.
VastaaPoistaSamalla paikalla pitkään kasvaessaan maassa oleva siemenpankki karttuu, ja jos niin onnettomasti käy että yhden vuoden taimet jostain syystä kuolevat, itää maasta varmasti uusia.
PoistaOmpa ihania!! Sait minut nyt kanssa innostumaan vielä enemmän harjaneilikoista. Siirsin pari alkua viime syksynä mummulan pihasta omaani, sekä keräsin siemeniä. Ensi kesänä käyn hakemassa lisää. :)
VastaaPoistaMukavaa kun innostuit. Mummolan harjaneilikoiden siemenet kannattaa kylvää parissa erässä, nyt keväällä ja seuraavat ensi vuonna. Minä puolestani kokeilen kylvää uusia taimia hieman valoisampaan paikkaan.
Poista