2018-12-02

Monenkirjavat harjaneilikat



Harvoin perenna nostattaa ajatuksia näin laidasta laitaan. Isoäitien kasvattamat, perinteiset, vanhahtavina mielletyt harjaneilikat ovat totisesti mielipiteitä jakavia.



Tollon teko tontillamme oli hävittää upeasti kukkinut penkki harjaneilikkaa. Jos tuolloin olisin tuntenut harjaneilikkaa paremmin, vain neilikkapenkin muoto olisi saanut uuden linjan, ja nyt 20 vuotta myöhemmin nauttisin upeasta kukinnasta vuosittain. Minulle kapea suorakaiteen muotoinen penkki täynnä neilikkaa oli hautakumpu, ehkä koiran viimeinen leposija.



Harjaneilikan kaksivuotisuus syö kasvattajaansa; toisen vuoden upean kukinnan jälkeen penkissä ei ole kukan kukkaa. Ensin kasvaa lehtiruusuke, vasta seuraavana vuonna kukat, vähitellen siementaimet tasoittavat tilanteen, ja vasta tämän jälkeen jokavuotinen kukinta alkaa. Ehkä juuri tuo alun epävarmuus ja ymmärtämättömyyteni kasviyksilön kuolemasta toisen vuoden jälkeen teki harjaneilikoista mielikuvissani epäluotettavia.



Tosiasiassa siemenet itävät erittäin hyvin, eikä kasvi ole kovin ronkeli alustansakaan suhteen. Myönnettävä on, että kaunein paikka sen kukkia oli siinä kuvitellun tai todellisen koiranhaudan päällä. Alla muheva multa, osittain varjoa, runsaasti valoa. Pieni kumpu koholla siementaimien juuret eivät tuhoudu talvipakkasella. Tällä hetkellä harjaneilikkani elävät varjossa, niukkaravinteisessa kohopenkissä, ja sen huomaa. Kasvava tammi pakottaa harjaneilikat sopeutumaan enenevään varjoon, niiden varret kasvavat pitkiksi ja kurottuvat reuna-alueiden auringonvaloon. Niukka ravinto johtaa kevyeen kukintaan.



Olen innostunut tutkimaan harjaneilikoitteni kukintaa. Joka vuosi löytyy uusia variaatioita. Värit sekoittuvat, osa kukista on yksinkertaisia, toisissa on rimpsut, sahalaidat, terälehdissä pilkkuja tai siveltimenvetoja. Kukkavarsi saattaa matkata maata myöten, mutta itse kukinto on aina topakasti pystyssä.




Vuodet ovat opettaneet arvostamaan harjaneilikkaa. Se on heinäkuun helteille erityisen sopiva perenna, joka ei ihan heti ota nokkiinsa kuivuudesta tai kuumuudesta.




10 kommenttia:

  1. Kaunis on! Tosiaan lehdistö ja kaksivuotisuus tekevät tästä aika hankalankin. Tällä hetkellä kotosalla ei taida olla missään, mutta sinne tänne voisi näitä sijoittaa.
    Mielenkiintoinen kaikkine variaatioineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen alkanut pitää harjaneilikasta yhä enemmän. Väriensä puolesta se sopii monen muun perennan kanssa yhteen, loistaa yksinään ja sopivasti täyttää puutarhassa kesän alun jälkeistä tyhjää vaihetta kukinnassa.

      Poista
  2. Todellakin ovat ihania! Kylvin muutama vuosi siemeniä ja nyt niitä on alkanut putkahtelemaan sieltä täältä. Ihanaa joulunodotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut neuvovat istuttamaan itse kylväytyneet taimet uudelleen. En ole nähnyt sitä vaivaa ja hyvin tuntuvat viihtyvät siinä, mihin ovat kylväytyneet.
      Kiitos, Maarit. Myös sinulle hyvää joulunalusaikaa!

      Poista
  3. Tämä on minulle aivan uusi tuttavuus, kylvin sitä vasta tänä syksynä. Jännä nähdä, millaisia kukkia niistä on aikanaan tulossa. Toivoisin, että valkovoittoisia, samannäköisiä kuin tämän postauksen neljäs ja neljänneksi viimeinen. Mukavaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat niistä vaaleita. Minullakin oli kesällä kukkineissa muutama lähes täysin valkoinen harjaneilikka.
      Kiitos Minna, samoin sinulle hyvää joulunodotusta!

      Poista
  4. Harjaneilikat ovat ihania kaksivuotisia kukkia, joita pitäisi suosia enemmän joka puutarhassa.
    Mukavaa adventin aikaa ja joulun odotusta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harjaneilikka on kieltämättä jäänyt viimeaikoina unholaan, vaikka on todella hyvä ja kestävä kasvi puutarhassa.
      Oikein hyvää adventtia, Kruunu Vuokko!

      Poista
  5. Harjaneilikkapenkkisi näyttää juuri ihanteelliselta: siinä on kunnon tila vain harjaneilikoille, jotka saavat siinä siementää. Pidän kovasti harjaneilikoista, mutta olen istuttanut niitä alun perin muiden perennojen joukkoon. Siinä harajaneilikat joutuvat ahdinkoon. Yritin viime vuonna rakentaa niile paremman tilan, joten katsotaan ensi kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten totta, että harjaneilikat tarvitsevat tilaa juuri uusien taimien kasvuun. Olen antanut niiden tuossa penkin reunassa levitä itsekseen, kun tuntuvat viihtyvän. Toivottavasti sinulla on runsaasti harjaneilikan kukkia ensi kesänä.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome! - 谢谢您,我高兴您评论!