2020-09-13

Kimalaisia tunnistamassa

Sain haasteen, jonka eteen tein tosissani töitä. Kiitos vaan Vaarin torpan puutarhan Pirkolle haasteesta. Terveisiä myös Hiidenkiven puutarhaan Minnalle, jolta tämä haaste sai alkunsa!

·         En löydä kimalaisia

·         En pysy linsseineni niiden perässä

·         En taivu kumaraan entiseen malliin

·         En tiedä kimalaisista paljoakaan

Aluksi tuskin löysin kimalaisia, ja kun sellainen osui kohdalle tuulen heiluttamassa kukinnossa, ei tarkentaminen ihan heti onnistunutkaan. Ekalla yrittämällä siis puhdas nolla onnistuneita kuvia.

Mantukimalainen, ehkä...

Jokunen päivä myöhemmin oli pettymys sulatettu, oikea objektiivi kamerassa, vähemmän tuulta, aurinkoinen sää ja useammanlaista kimalaista näkyvillä. Into tehtäväänkin oli taas tapissaan: minähän muuten otan ne kuvat. Vaan kyllä osaa ihminen olla työasentoonsa kangistunut! Vähä vähältä selän kaari venyy, saan polvet pikkuhiljaa koukkuun ja tasapainokaan ei ihan heti horjahda pörriäisen siirtäessä nopsasti paikkaa. Ai että sattuu joka paikkaan, selkä puutuu ja polviin koskee.

Tämä saattaa olla mehiläinenkin.

Vieläkin on ongelmia. En anna periksi. Säädän kameraa eri tavoin useaan otteeseen ja vähitellen alkaa sujua. Kimalaiset osuvat kuvarajan sisään ja ovat kuvassa edes osittain tarkkoja. Vielä kun pysyisi niiden perässä.

Hevoskimalaisella on harmahtava olemus ja valko-harmaat pöksyt.

Vaihdan taktiikkaa. En yritäkään siirtyä kimalaisen mukana, vaan jään kyttäämään. Aikaa kuluu, mutta kun en varjoineni ole pelottamassa niitä pois, surraa yksi jos toinenkin tarkentamaani kukkaan. Enää tarvitsee vain saada kuva tietystä kimalaisesta. Hassua, että aluksi ne näyttivät kaikki samanlaisilta raitapepuilta.

Ruususen uni kontukimalaisella.

Muutaman rupeaman jälkeen minulla on läjä kuvia kimalaisista, jotka ovat eri kokoisia, niillä on erilainen raidoitus tai niiden etuosa on erivärinen. Silti minulla ei ole aavistustakaan miksi niitä kutsuisin. Mantukimalainen ehkä... Ihan hävettää, ettei näistä elämän ylläpitäjistä tiedä käytännössä mitään.

Tarhakimalaiselle ei ole konsti eikä mikään kiikkua ylösalaisin.

Kaivan netistä ohjeita tunnistamiseen ja uppoudun minulle täysin vieraalle alueelle, hyönteisten osien nimiin ja unohdun vertailemaan kimalaisten reisien karvoitusta. Ovatko nämä edes kimalaisia? Aluksi homma on ihan toivotonta. Kuvia suurennellessa alkavat yksityiskohdat kiinnostaa yhä enemmän. Mikä hirviö suloisen pörreä kimalainen onkaan, ja silti lumoavan kaunis läpinäkyvine siipineen. Miten somasti ne ojentavat sääriään.

Rapatessa roiskuu

Kimalaisella on vähemmän säärikarvaa kuin loiskimalaisella.
 
Kauniit värit ja kuultavat siivet.

Tutkimusretken perusteella pihallamme näyttäisi olevan ainakin tarha-, mantu-, kontu-, kivikko- ja hevoskimalaisia. Ehkä.  Kaikki kumminkin yleisiä, tavallisia lajeja.

Kivikkokimalainen, koiras

Kivikkokimalaisia meillä riittää. Tässä työläinen.

Tämä hurjimus ei liene kimalainen. Mikä on tämä pusuhuuli kilpiveikko pitkässä märässä tukassa? Hyllyssä oleva suppeahko hyönteiskirja ei asiaa selventänyt.


Kiitos haasteesta Pirkko, tähän oli todella mukava paneutua ja ehkä jonkinasteinen oppimiskäyräkin tuli saavutettua. Mehiläiset ovat surraamisensa tältä kesältä pian surranneet. Jos kuitenkin saat tästä kipinän vastata Minnan haasteeseen, otahan onkeesi ja tutki hieman näitä ihmetyksiä.

Hyvää alkavaa syksyä!


12 kommenttia:

  1. Toteutit tämän haasteen todella hauskasti ja mielenkiintoisesti. Alussa tunsin itsenikin vähän jäykäksi, mutta niin vain olo vetreytyi jokaisen kuvan ja uuden tekstin myötä. Löysit monta erilaista kimalaista. Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuverryttelyn jälkeen alkoi olla ihan hauskaa. =)

      Poista
  2. Olipa hauska postaus! Kiitos, että osallistuit haasteeseen! Monta erilaista kimalaista olitkin saanut kuvattua, vaikka eihän se missään tapauksessa helppoa varmasti ollut. Totesin itsekin parhaimmaksi tuijottaa vain jotain tiettyä kukkaa ja odottaa kimalaisia saapuvaksi. Ei niiden perässä pysy muuten. Tuota viimeisen kuvan rokkityyppiä en tunnista minäkään. Aikamoinen monsteri! Mukavaa syyskuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todelle hyvä haaste! Ehkä ensi kesänä otan tavoitteeksi kuvata lisää kimalaisia. Viimeisen kuvan öttiäinen on edelleen nimetön. Harmikseni muistan vielä jossain aiemmin nähneeni tuon muotoisen selkäkilven, ja tiedän sen vieressä lukeneen ötökän nimen.
      Mukavaa syyskuuta!

      Poista
  3. Hauskasti toteutettu postaus ja kuvistakin tuli oikein kelpoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko. Kerrankin voi sanoa todella ahertaneensa postauksen kuvien eteen.

      Poista
  4. Tosi hienoja kuvia olet saanut! :)

    Märkätukkakin on minusta kimalainen, voisi olla kivikkokimalaiskoiras. Ne näyttävät aika oudoilta turkki märkänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina. Epäilen kyllä ettei se ole kimalainen ollenkaan. Kova kilpi selässä. Toivottavasti joku tunnistaa sen.

      Poista
  5. Monipuolinen kokoelma kimalaisia löytyi teidänkin pihasta. Onnistuit kuvaaman oiliota tosi tarkkaan ja yksityiskohtia myöten. Näistä haasteista jää aina miettimään, miten suppeasti katselemme tätä ympäristöämme. Kiitos kun toteutit oman osuutesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Silmät ummessa tulee kuljettua. Omassa pihassa olisi vaikka kuinka paljon pieniä ötököitä, joihin voisi tutustua tarkemmin. Oppisi samalla. Sitä vaan kulkee ohi muut kiireiset ajatukset mielessään.

      Poista
  6. No vau! Todella upeita ja yksityiskohtaisia kuvia olet saanut napattua 🤍 ja niin viitseliäs, kun olet tietoakin kaivanut runsaasti esille. Niin se käy kun johonkin uppoutuu ja siitä innostuu :) Aurinkoista lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva haaste ja tärkeä aihe, antoisakin. Samoin sinulle upeita syysilmoja!

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!