2021-06-23

Helteellä varjossa

Hellepäivinä on mukava pujahtaa isojen omenapuiden tai tammen suomaan varjoon. Töiden jälkeen olen ottanut tavakseni hetkeksi piipahtaa ulkona, käydä istumaan varjoon joko kiviympyrän rautapenkille tai vaellella tammen ja syreenien varjossa.


Ukkonen on nousemassa ja häthätää ennätin hieman kohentaa pionien tukia ja asettaa pari tukea tähkälaukalle talonvieruspenkissä. Toivon, ettei tuuli ja sade hakkaa eilen ja tänään auenneita valkoisia pionipenkin kukintoja poikki. Pioneista onkin tullut iso osa varjopuutarhaa. Pioneista aion kertoa ihan erikseen. Melkoisen raju onkin tämä etelästä lähestyvä ukkosrintama, mutta ei sentään ihan kaatamalla sada. Hyvä hetki blogata.

Erityisesti varjopuutarhan rauha, hiljaisuus ja viileys toimivat oikein hyvin helteisen työpäivän jälkeen. Seurailen versojen kasvua ja nuppujen kehittymistä, kierroksella tulee tehneeksi huomioita, mikä kohta tarvitsee vettä, missä on jo liian ahdasta, mistä pitäisi kitkeä rikkaruohoja jne. Senkin puoleen on mielenkiintoista seurattavaa, että varjopuutarha on vasta viime vuoden keväällä rakennettu, joten nyt toisena kesänä alkaa nähdä, mikä pengerretyissä penkeissä toimii ja mikä ei.

Varjossa kasveista tulee reheviä ja eikä helle niitä heti hetkauta. Varjon varjopuoli on, että valoon kurottaessaan kasveista tulee herkästi ylipitkiä. Vielä ei ole lakoamista poluille, mitä nyt yksi iso syreeninrunko, joka kaatui edellisessä ukkosmyräkässä polun suuntaisesti ja retkottaa puoliksi ilmassa tukkien polun vieläkin. Lomaa odotellaan.


Korkeuksista alas revitty vanha alppikärhö ei ollut moksiskaan kovasta kohtelusta, ja on kukkinut kesäkuun todella runsaasti. Mukava nähdä siinä kukkia kasvojen korkeudella, kun niitä ennen joutui niska kenossa tiirailemaan syreenin latvustojen yläpuolelta. Nytkin niillä on sinne kova pyrky, mutta ajoittain rajoitan versojen kurottelua kiertämällä niitä tukeen alemmas.


Toukokuussa tulleet runsaat sateet ovat saaneet kaikki kasvit puutarhassani kasvamaan normaalia korkeammiksi. Mikä ennen oli puolireiteen on nyt navan korkeudella jne. Ja minullahan on melko korkeita kasveja penkeissäni muutenkin. Kuten tätä ukonkelloa, jonka valkoisia kukkia katsellaan vasta heinäkuussa. Niin ainakin normaaleina kesinä. Vielä siitä ei yhtään pilkistä väriä, mutta kukinto on minua leukaan, vaikken ihan tamppi olekaan. Pari niistä on jo nyt tuulessa katkennut. Oli ne tuettu, mutta tuen kohdalta olivat harmillisesti napsahtaneet poikki. Nämä on kyllä ensimmäisiä perennoja, joita olen harkinnut korvaavani jollain matalammilla. Estävät nimittäin näkymän aika tehokkaasti ollessaan polkujen risteyksessä.


Iltavaelluksillani olen nyppinyt kukkapenkeistä pois kukintansa lopettanutta lemmikkiä. Seuraavana on vuorossa telliman kukintovarsien leikkaaminen ennen kuin ne ehtivät siementää. Olen edelleen ihastunut sen massoittaiseen kukintaan. Tykkään, miten valo siivilöityy hentojen kukkavarsien lomasta ja miten ne heiluvat tuulen mukana. Sama efekti kuin heinissä. Kasvuston läpi näkyy särkyneensydämen viimeiset kukinnot ja kanadanhemlokin kaarevat oksat. Tiheään istutettuna varsien leikkaamisen jälkeen tellimaan jää vielä vehreä lehdistö kattamaan maata.


Korkeista kasveista syyskimikki pukkaa myös jo melkoista vartta. Saapa nähdä missä korkeuksissa sen kukinto tulee heilumaan, kun nämä on vasta lehtiä.  Kukintoja odotan kovasti, mutta toinen puoli lanttia on kauniit violettiin vivahtavat lehtiruodit. Hyvin se on juurtunut. Ilokseni huomasin, että kolmisen kesää sitten istutettu tähkäkimikki Brunette on myös reippaassa kasvussa, mitä ei tapahtunut aikaisempina kuivina kesinä. Se on huonossa paikkaa kadunvarren aurinkoisessa penkissä, jossa vuohenputki yrittää sitä nujertaa.


Vanhanajan narsissit tulivat kukkaan pari viikkoa Barret Browningin jälkeen. Melkoinen tuoksu. Sen kukinta on nyt ohi ja penkissä jatkaa tummakurjenpolvi sekä tummanvioletti sarviorvokki. Vanhoina jäänteinä alueella on edelleen lehtoängelmää ja sitä nypin tarkoituksella pois. Vaikka kasvi on hento, on se tälle alueelle liian korkea ja näkymiä peittävä. Nyppimisestä huolimatta aina jokunen yksilö penkkeihin ilmaantuu, ja onhan niillä kauniit lehdet. Alueella on paljon jaettuja taimia, tässä hämykuunliljaa ja turkinkurjenpolvea.


Tarhajaloangervo Erikalla on mukavan tummat ja kiiltävät lehdet. Kanadanhemlokin rentojen oksien alla sillä on hyvät oltavat. Toinen Erika kasvaa varjopuutarhan eteläpäässä, ja valoisammalla ja hieman lämpimämmällä paikalla siinä on nuput aavistuksen pidemmällä.



Kuunliljoista raitakuunliljan jaoin todella pieniin taimiin, koska halusin sitä runsaasti pionipenkin syreenien puoleiselle reunalle. Taimet kasvavat kokoa vähitellen. Niiden seuraan kokeilin minulle vähän erikoisempaa japaninhiirenporrasta. Ostin kaksi tainta, joista tämä on viihtynyt selvästi paremmin, toinen on jäänyt puolta pienemmäksi. Vaan niin oli jo ostaessa, ehkä pienikin varttuu ajan myötä. Pidän näiden kasvien erilaisuudesta ja siitä, miten ne vähitellen täyttävät maa-alan.


Toinen saniaisaarre kasvaa alueen eteläpäädyssä olevan Erikan juurella, kaksi hirvenkieltä työntävät kieliään syvästä varjosta kotkansiipisaniaisten seasta. Alkukesällä jo pelkäsin näiden kuivahtaneen ja kuolleen, mutta ne olivatkin edellisen vuoden "kieliä", ja uusia alkoi kasvaa pehkon keskeltä. Nämä on viime kesänä istutettuja kuten japaninhiirenporraskin. Vielä adiantumia haluaisin jossakin kolossa kokeilla kasvattaa, ehkä sen ukonkellon tilalla. Varjossa korostuu lehtien muodot, eikä kukinnalla ole niin väliä.


Uskaltaisikohan mennä ulos kurkkaamaan, mitä ukkosmyräkkä sai aikaan. Vettä ainakin satoi parin päivän tarpeeseen, enkä joudukaan seisomaan letkun jatkeena, kuten alunperin epäilin. Parempi näin kuin kaivokylmää vettä taimille. 

 


10 kommenttia:

  1. Kaunis saniainen tuo tummalehtinen. Hauska kun jollain lehtoängelmä leviää, minulla ei tunnu tulevan siementaimia millään konstilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen lajike on Pictum. Niitä on paljon erilaisia ja olenkin miettinyt myös niiden hankintaan, kunhan joskus kohdille osun. Keväällä herää aika myöhään ja pitää pitkään jännityksessä onko selvinnyt talvesta. Lehtoängelmä leviäisi meillä ihan ongelmaksi asti ellei olisi helppo nypätä pois. Meillä se viihtyy parhaiten hieman kosteammalla paikalla.

      Poista
  2. Monesti kuuloo, että mullon nii varijoosta, etten voi laittaa puutarhaa. Hah! Täski taas näköö, kuinka monipualine ja miälenkiintoone varijopuutarha voi olla.
    Toivottavasti ei tullu tuhoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjossa kasvaa vaikka mitä. Toki ei selkeitä aurinkopaikan kasveja, mutta puolivarjoisen kasvit menee, ja löytyy varjosta enemmän ja vähemmän varjoisia kohtia. Tähänkin pääsee aurinko paistamaan tosi aikaisin aamulla, ja taas viimeiset keskikesän säteet illalla. Paljon on vielä kasveja, joista tuonne haaveilen.
      Pionit säästyivät katkeamiselta, taipuivat vain maata kohti. Retkottanut syreeninrunko sen sijaan veti mukaan kumppaninsakin, eli nyt siellä on kaksi katkaistavaa odottamassa. Kaiken kaikkiaan ihan hyvin selvittiin.

      Poista
  3. Varjopuutarhaan löytyykin paljon kivoja ja näyttäviä kasveja. Erilaiset lehtimuodot pääsevät hyvin oikeuksiinsa ja kasvu on rehevää.
    Kiva, että pionisi säästyivät ukkosmyrskystä suht’ vähäisin vaurioin.
    Mukavaa juhannusta. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä tuntuu löytyvän. Varjossa jotenkin malttaa kiinnittää huomionsa muuhunkin kuin kukintaan. Ehkä varjon kukat ovat luonteeltaankin vähän säyseämpiä, vailla suoranaista loistoa, ja siksi vaatimattomuudessaan kauniita.
      Kiitos samoin, mukavaa juhannusta!

      Poista
  4. Kauniita! Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
  5. Todella viehättävä varjopuutarha, jossa persoonalliset kasvivalinnat ja aivan omanlaisensa tunnelma. Loistava idea latautumispaikalle kuumien työpäivien jälkeen! Tuo Tellima on aivan ihana, minäkin olen pitkään haaveillut siitä, mutta en keksi paikkaa sille. Kiitos kun esittelit ja sain ihastella varjopuutarhaasi. Onnellista keskikesän juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Samettihortensia! Omasta mielestäni onnistuin aika hyvin tavoittamaan ajatuksen luonnollisesta, mutta silti vielä puutarhamaisesta kolosta. Melkein huomaamatta jalat minua sinne kuljettavat.
      Kiitos, samoin sinulle!

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!