 |
Ilta-auringon säteet pääsevät matalan aidan yli.
|
 |
Tammen varjo pyyhkii kukkapenkin yli.
Muistan vähitellen kumartaa omenapuun oksaa alittaessani.
|
Huomasin, että pienessä puutarhassani kohdat, joissa olen
vuosien saatossa harrastanut puutarhan uudistamista, ovatkin keskikesällä
melkoisia sokkeloita. Kasvusto on korkeaa, runsasta, tiivistä ja näkyvyyttä
peittävää. Näin olen halunnutkin. Puiden kasvaminen on entisestään
rehevöittänyt puutarhan ilmettä ja luonut seinien lisäksi myös katon istutuksien
ja itseni ylle. Katto on usein niin matalalla, että joudun kumartelemaan
poluilla kulkiessani.
 |
Raja-aidan verkon läpi siivilöityy tärkeä annos valoa syreenien alle.
|
 |
Hemlokin harvahkot oksat jättävät kurkistusreikiä tuijien välissä.
|
 |
Kolme polkua katoavat yhtenäisen kasvuston lomaan.
|
Tästä seuraa väistämättä tarve aukkopaikoille, avoimille
tiloille, tai edes pienille rei'ille, joista kurkkia ulos. Mitä enemmän haalin
pensaita tai korkeita perennoja, saati puita puutarhaani, sitä tarkempi joudun
olemaan istutuspaikkojen suhteen. Tökkään kepin multaan ja siinä sitten
kiertelen ja kaartelen puntaroimassa kohtaa monelta suunnalta. Ehkä siksi keväällä
ostettu tarhanietospensas vartoi kesän taimiastiassa viljelylaatikoiden
vieressä ja pääsi sijoilleen vasta lokakuun alussa, kun oli jo selvästi sen
näköinen, että eikö tässä talossa voisi jo päästä talvilevolle.
 |
Halusinko katulampun pylvään osumaan keskelle aukkoa?
|
 |
Omenapuu hengittää likusterisyreenin niskaan.
|
Paikoitellen olisi käyttöä raivaussahalle ja päinvastoin pitäisi
poistaa esteitä ja lisätä paikalle osuvan valon määrää tai avartaa kulkureittiä
kutsuvaksi. Sitten on asioita, joista en luovu. Esim. iso tammi saa kasvaa ja
laajeta vielä isommaksi ja varjostavammaksi. Edessä onkin sen alla olevan kukkapenkin
kasvillisuuden vaihtaminen varjon kasveihin. Eipä siinä ole harjaneilikka tai
verihanhikki kukoistanut enää vuosiin.
 |
Naapurin kontti on viikon päästä ehkä toisessa kohtaa.
|
 |
Kirsikkapuu keskellä pihaa. Ehkä perennoille olisi tilaa?
|
Sentään on vielä monessa paikkaa taivas auki ja nurmikkoakin
tuskaksi asti, joten ihan pimeän varjoon en ole kaikkia kasvejani ja itseäni
tunkenut. Tarkkana saan kumminkin olla, ja täytyy pitää tuumaustauko ennen kuin
koko tontti on umpinainen viidakko. Erityisesti, kun Englannin reissun
siivittämänä haaveilen laajasta värikkäästä kukkaistutuksesta, jonka kasvit
viihtyvät paremmin valossa kuin varjossa.
 |
Katse kulkee polun jälkeen kukkapenkin ohi kohti valoa.
|
 |
Hehkuva auringonpaiste aidan päässä saunan seinustalla.
|
Keräsin kuvia puutarhani aukkopaikoista. Monissa kohtaa
on ihan veikeää, että katse luontaisesti seuraa kohti valoa. Monissa taas on
vaaran paikka vahingossa tukkia ainoa valopiste tunnelin päässä. Kompostin
ympärille en voi istuttaa enää mitään.
Liikkumatilaa täytyy jäädä tyhjennykseen ja kottikärryjen lykkimiseen.
 |
Tuolla on astinkivet, mutta loppukesällä tuskin itsekään löydän niitä.
|
 |
Kurkkaus värintäyteiseen maailmaan!
|
Haastan sinut miettimään omaa puutarhaasi ja
kirjoittamaan postauksen sekä onnistuneista että harmillisista aukkopaikoista. Ovatko
aukkopaikat näkymän kannalta ehdottoman tärkeitä pitää avoinna, vai haluaisitko
pikemminkin istuttaa rutkasti lisää peittääksesi taustan?
Hyvä kysymys, ja hyviä pohdintoja, kiitos haasteesta! Minulla on tosin niin monet puut vielä nuoria, mutta joitakin näkymiä tai aukkoja ja niiden rajauksia on tullut pohdittua. Paljon on myös tullut raivattua. Todella kiintoisa avaus aiheeseen, kiitos haastamisesta ja noista omista huomioistasi! Uskon, että matka puutarhojen ihmemaahan pisti oman puutarhan ajatuksiin paljon uutta purtavaa.
VastaaPoistaHienoa, Saila, kun tartut haasteeseen. Puiden ja pensaiden sijoittelua ja näkymien luomista tai raivaamista löytyy varmasti jokaisen puutarhasta. Ja nythän on aikaa tuota pohtia, kun pakkanen laannuttaa enimmät pihatouhut.
PoistaKieltämättä saari on ihmemaa puutarhojen suhteen. Pitäis nyt vaan saada ote mielikuvissa liikkuvista ideoista, ettei mene ihan metsään tämä puuha. Hah, siunattu talvitauko; saan ideat ehkä jalostettua.
Ihana juttu! ♥
VastaaPoistaKiitos, Pauliina! Toivottavasti lähdet mukaan.
PoistaKiitos, Riitta, mukavasta haasteesta! Nyt vasta muistin vastata siihen. 😊 Kivaa oli postausta kirjoittaessani.
PoistaHyvä kysymys!
VastaaPoistaNiinpä =).
PoistaPuutarhassa pitää ehdottomasti olla aukkokohtia, ei pelkästään jalkojen kulkua varten vaan myös silmille. Aloin heti miettiä löytyykö niitä omasta puutarhasta ja jos löytyy, onko niistä kuvia. Puutarhasi on hienosti polveileva ja kerrostunut, silloin tulee hienoa aukkoja.
VastaaPoistaIhmisen kokoisia reikiä on hyvä jättää. Muuten voi tulla tuskainen olo. Toivottavasti huomaat pohdittavia kohtia. Ehkä olet löytänyt jo monta ratkaisuakin. Polveilussa auttaa, että tämä on vanha puutarha, joten osaan noista jutuista olen ihan syytön, hyvässä ja pahassa.
PoistaSun puutarha näyttää rehevältä, joten aukot voivat ollakki kortilla. Ihanan suajaasten soppien vastapainoksi voi toki kaivata pirempiä näkymiä ja aukkopaikkoja.
VastaaPoistaMulla aukkoja löytyy yllin kyllin, vaikka istutusalueet ovakki aika täynnä.
Paikoitellen on aika tukkoista, joten pientä karsintaa voisi harrastaa. Jos ei ihan juuresta poikki, niin ainakin oksia voisi karsia. Helteillä on mukavaa, kun on varjoisia paikkoja. Kukinta taas jää vähäisemmäksi ja kasveista tulee melkoisia hujoppeja.
PoistaSulla tosiaan on kivan valoisia istutuksia, vaikka niissä on todella paljon eri lajeja.
Vanhassa puutarhassa joutuukin ehkä enemmän tekemään puutarhatöitä raivaamisen kannalta kuin nuorella pihalla. Oikeastaan meillä on vasta tänä kesänä alkanut näkyä viitteitä jonkinasteisesta kulkuaukkojen ja näkymäesteiden muodostumisesta, vaikka visio salaisista sopukoista on ollut olemassa jo istutushetkellä. Mistään puiden tai pensaiden raivaushommista ei vielä voi edes haaveilla. Vaikka suurin osa puista on istutettu ihan puutarhan ensimmäisinä vuosina, on moni pensaista tullut vasta viimeisten parin vuoden sisään, kun istutusalueet ovat laajentuneet. Onneksi ne kasvavat puita nopeammin, niin ei tarvitse odotella vuosikausia puutarhan rehevöitymistä.
VastaaPoistaPidän kyllä tietynlaisesta avoimuudesta puutarhassa, mutta sen vastapainoksi pitää olla myös suojaisia sopukoita ja pikkuisen salaisia siimeksen polkuja. Sinun puutarhassasi sellaisia onkin paljon. Ehkä polkujen osittainen piiloutuminen kasvuston sekaan ei aina haittaa? Keväällä ja alkukesällä polkuja pitkin pääsee ihastelemaan pieniä kevätkukkijoita ja myöhemmin kesällä kookkaat perennat näkee kauempaakin. Joku kulkuväylä tietysti olisi hyvä säilyä kuljettavanakin, joten kaiken ei voi antaa hautautua.
Mukavaa viikkoa!
Tämä on tosiaan vanha puutarha ja esim. omenapuista osa on 50-luvulta. Viimeisiään vetävät, mutta olen yrittänyt ne kumminkin säilyttää, kun luovat ihan oman tunnelmansa. Jokakeväinen vanhojen oksien poisto on jo rutiinia. Kun sitten olen omat haaveideni mukaiset puut istuttanut, tontilla onkin jo aika täyttä. Täydemmäksi kasvaa ajan myötä.
PoistaAjattelen silti, että vielä voisi jotain istuttaa, mutta ei mieliailahtelun myötä, vaan harkiten. Samalla täytyy osata luopua. Usein ajatus kypsyy ajan kanssa.
Itsekin pidän siitä, että puutarhassa on myös avoimia paikkoja, tilaa hengittää. Mistään pelto- tai järvimaisemista en voi haaveilla, mutta jos kiipeän yläkertaan, näkyy ikkunasta keväisin omenapuiden kukkien valkoinen meri alueen puutarhojen yllä. Sitä näkyä ei tavoita maankamaralla ollessaan, mutta lintuperspeksiivistä katsoen se on aika huikea.
Paljon on taas hommaa ensi keväälle ja kesälle. =) Mukavaa viikkoa sinullekin!
Hyvä kirjoitus, pistää pohtimaan ja katselemaan omaa puutarhaansa taas uusin silmin. Haluaisin puutarhani olevan vielä enemmän seikkailu, joka aukeaa vasta kulman takana, mutta metsänpohjalle rakennettu pihapiiri on luotu ensin kaatamalla kuusikko pois. Eipä siinä kovin korkeaa kasvustoa ole ehtinyt syntyä, ja toisaalta perennojen määrä alkaa olla tapissaan. Täytyypä kaivella kesäkuvat esiin... Kiva haaste!
VastaaPoistaKiva, kun aloit pohtia asiaa. Puiden kasvaminen vie oman aikansa, mutta aika myös menee välillä huomaamatta. Ehkä korkea pensas yksi- tai monirunkoisena voisi korvata puita. Odotan innolla, mitä kuva-arkistostasi löytyy.
PoistaHyvä postaus .Minä olen kaivannut omaan mökkipuutarhaan vanhoja omenapuita niitä siellä ei ole .Puutarhan puoli on aika nuorta .Muutenkin piha on aika avointa tilaa mistä näkyy kauas peltoja ja tietä .Rakastan tätä näkymää .Haluaisin kaksi eri erilaista puutarha täynnä ihania omenapuita ja muitakin .No onhan niitä mutta ovat vielä pieniä ja minä jo vanha. Olisipa vanha puutarha .
VastaaPoistaKiitos, Nila! Voihan sitä ajatella, että seuraavalle polvelle ne omenapuut on sitten vanhoja... Varmaan tykkäisivät, jos ne olis "oikeilla" paikoillaan, silleen kauniisti. Välillä, kun tuskailen näiden vanhusten kanssa, toivon että olisi piha pelkkää peltoa ja saisi aloittaa alusta. No, vuodet tulee täälläkin vastaan vähitellen.
PoistaTäytyneepä katsella taas kesäkuvia, nyt tästä näkökulmasta:)
VastaaPoistaSopivassa suhteessa rehevyyttä ja aukkoja, sitä kohti. Meidän puutarha on n. 20 vuoden ikäinen, niin jonkin verran on kyllä pitänyt jo karsiakin. Ei ehkä kokonaisia puita, mutta alaoksia, että puista tulee ilmavampia. Toki vieressä olevasta pikkumetsästä on kaadettu puu jos toinenkin vuosien aikana, muuten meille ei paistaisi aurinko enää ollenkaan.
Jonkin sortin tasapaino on hyvä löytää kasvillisuuden ja tyhjän tilan välillä. 20-vuotias puutarha on jo hyvännäköinen ja kovassa kasvussa. Tuliko siitä sellainen kuin aluksi haaveilit? Vai muuttuiko mieli matkan varrella? Itse olen ehtinyt reilun 20-vuotisen täällä oleskelun aikana poistaa kaksi valtavaa omenapuuta, yhden päärynäpuun ja tyrnit, nyt on iso kriikuna saanut lähtöpassit, pari luumupuuta kuoli itsekseen.
PoistaMukavaa, että sain sinutkin selaamaan kuvia uudella kulmalla.
No minultahan oli mennyt tämä postaus aivan ohitse 🤭 onneksi tulin haastamaan sinut puutarhavuosi 2022-haasteeseen 😊 käyppä kurkkaa!
VastaaPoistaSitten sinun juttuusi, tein tosi hyvän postauksen puutarhaan. Minusta puutarhaas on hyvä olla sopivassa määrin niin aukkoja, varjoja ja aukeita paikkoja. Oma puutarhani on vielä niin nuori, ettei siellä oli esimerkiksi upeita puiden kevyesti varjostamia alueita tai puiden ja pensaiden muodostamia aukkoja, joista kurkkia. Olen rakentanut sitä kyllä niin, että osassa kohtaa kasvillisuus tulee peittämään takana olevan näkymän, osassa kehystää sitä ja myös yritän luoda polkuja, joiden päälle puut rakentuisivat kauniisti "katokseksi". Useamman vuoden saan kyllä näitä odotella 😅
Sinulla oli muutama aivan upea kuva, pidin erityisesti toisesta kuvastasi ja pioneista kirsikkapuun alla!
Hyvä, kun löysit. Kirjoittelen niin harvakseltaan, että harvoin myöskään keikun "etusivulla". Olen varma, että joku päivä ihmettelet varjoa ja isoja puita puutarhassasi. Äkkiä ne kasvaa. Sitä ennen voit nauttia täysin siemauksin auringonpaisteesta ja paahteisen paikan perennoista. Iso kivirinne teillä näyttääkin jo aika mukavalta.
PoistaKiitos, kiitos! Ja kiitos haasteesta. Yritän saada oman puutarhavuoteni kasaan mahdollisimman pian.
Onneksi löysin tämän jutun Sailan avulla, jotenkin en huomannut tätä siinä vaiheessa, kun julkaisit. Aihe on kerrassaan hyvä ja kuvasi puutarhastasi ovat ihania. Miten viehättävä tunnelma ja kauniita kasveja. Tuo hemlokki näyttää aivan ihanalta vaalean vihreässä lookissaan. Olen etsinyt tietoja hemlokista monta kertaa ja miettinyt pärjäisikö se arboretumissani.
VastaaPoistaOlen aina haikaillut kauniita näkymiä ja sopivat aukot näkymissä ovat kiinnostavia ja ohjaavat katsetta. Tämä on hyvä haaste, pitää katsoa, löytyisikö kuvia, jotka sopisivat tämän aiheen käsittelyyn. Kiitos hyvästä jutusta!
Kiitos, Päivi! Tämä postaus on saanut paljon kiitosta ja ihmiset ovat innostuneet kertomaan oman puutarhansa aukoista ja näkymistä. Se on hyvä se.
PoistaKokeilisin rohkeasti hemlokkeja. Minulla on niitä kaksi; ihan pienenä ostettu kanadanhemlokki, eikä japaninhemlokkikaan ollut paljoa yli 10cm meille tullessaan. Laita aluksi varjon suojaan. Myöhemmin voi poistaa kasveja ympäriltä. Ainakin Mustilasta saa taimia.