2016-08-17

Kivimuurin jatke



 
Kivimuuri ja kiviympyrä sekä niiden välissä kasa kiviä, nurmikko korkeammalla kuin sitä kiertävä polku, rikkaruohottunut multakasa, ylikorkea kuiva orapihlaja, jota kukaan ei enää halua leikata pallon muotoon – eikä yletykään. Polun vasemmasta laidasta ei tänä kesänä puhuta mitään, koska muurin ja ympyrän yhdistäminen teettää töitä yllin kyllin.


Kivimuurin kaarta ja etäisyyttä polusta hahmottelin jonkin aikaa. Tiirailin kauempaa ja kävin välillä siirtelemässä kivijonoa. Halusin leventää polkua, koska lumikola vain nipin napin mahtuu kaarteessa kulkemaan. Nurmikon ja polun korkeuseroa ei voi hävittää, joten korostetaan sitä.
 
Multa pois kivirivistöstä polulle päin. Siinäpä soma homma. Maa oli täynnä vuohenputken juuria, orapihlajan juuria ja sen vesoja sekä jostain syystä rautanauloja! Eniten lapiointia haittasivat kivet, sillä yllättäen polun pohja jatkui leveälle nurmikon alle. Polku siis on alunperinkin ollut leveämpi.



Tässä tilanne vastakkaiselta suunnalta kiviympyrän viereltä kohti kivimuuria. Edessä oleva likusterisyreeni jää ja sen takana oleva orapihlajapuu on viimein saanut lähtöpassit.



Vuohenputkesta minulla on kokemus, että tullaan vaikka läpi harmaan kiven, joten päätin kitkeä enimmät juuret (lue kaikki) pois kivimuurin taakse jäävästä mullasta. Samoin kävin jonkin matkaa orapihlaja-aidan alustaa läpi rikkaruohoista, koska olen päättänyt, että siinä kohtaa ne eivät enää kasva.



On muuten eroa kate- tai maisemointikankaiden laadulla. Kuvassa näkyvän kankaan loppupää on ollut kaksi vuotta taiteltuna pieneksi mytyksi kivimuurin päässä; ihan kuin uusi. Viime kesänä ostamani taas oli ohutta seittiä, joka repeytyi tuulenhenkäyksessäkin. Hyvin on tämä ruskea pitänyt pintansa. Yhtään vuohenputkea ei ole kivimuurista noussut.



Kun käsillä ei ollut oikeaa juurimattoa, päätin laittaa kankaita kerroksittain. Alimmaisena polkua vasten on erottelukangasta ulottuen pitkälle multakasan päälle. Erottelukankaan päällä on kivimuurin alta tuleva tuhdimpi kangas, jonka myyntinimi ei enää ollut tallessa. Päällimmäisenä ohut katekangas. Tärkeää on, että katteet läpäisevät vettä.



Kivimuurin taustaa pengersin ja polun reunaan kaivoin samanlaisen uran kuin edellisessä postauksessa nurmikon rajaukseen.
Tässä näkymä kiviympyrältä. Kivikasa on niin lähellä orapihlajaa ja kaivantoani, että välillä on ahdasta. Piti miettiä mitä siirrän, etten kahteen kertaan tee samaa työtä.



Polkua leventäessäni löysin myös yksittäisen betonilaatan (?!), ja tietysti kiviä lisää.



Seuraavana kivien kantamista. Käytin uran täyttämiseen loput viime kesänä seulotuista pikkukivistä. Lisää löytyi tuosta keosta orapihlajan alta. Isompia kiviä oli vähänlaisesti ja niitä täytyi etsimällä etsiä keon sisältä. Siinä samalla hieman koon mukaan lajittelin.

Tässä vaiheessa ajattelin, että tuleepa karu erämaa ennen niin vehreälle nurmikolle. Näytti tosi kalsealta. Multaa ja soraa varten jätin pienen syvänteen muurin yläosaan.



Pienikin vihreä pilkahdus saa muurin näyttämään heti paremmalta. Kasveina on kuivan paikan kestäjiä, lähinnä keto- ja kääpiöneilikkaa ja jokunen mehitähden alku. Olen tyytyväinen sateesta. Hiljalleen se painaa mullan kivenrakosiin ja kasvit pääsevät juurtumaan.



Kun istutukset kasvavat, voi muurista tulla ihan soma.



Kivimuurin takana kankaat vielä jatkuvat. Saavat toistaiseksi olla. Jos vaikka puutarhasuunnittelu talven aikana ratkaisisi seuraavan siirron. Kiviä nimittäin jäi, vaikka näiden kahden projektin ohessa tein vielä kukkapenkin rinteeseen pionien ja polun väliin. Pienestä rinnepenkistä kerron seuraavalla kertaa.

18 kommenttia:

  1. Ohoh! Tämä kesä jäänee teillä historiaan kivenkääntelyn kesänä, vaikka onhan tuota tullut tehtyä ennenkin, viime kesänäkin se ihana ympyrä. Näyttää todella kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti pää vaan suunnittelee jo lisää, vaikka tällä erää kyllä riittää. Kiitos, Saila!

      Poista
  2. On tuossa ollut hommaa, mutta hyvältä näyttää. Kuten kivimuurien kuuluukin. Olen huomannut, että ostamani ruskea katekangas päästää rikkaruohoja läpi. Niiden laadussa on eroja. Ihania tuollaiset kivikasat! Ne saavat mielen ihan levottomaksi, kun miettii mitä niistä tekisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on juurimattoa laitettava tosi pahoihin paikkoihin. Usein katekankaat on niin tiiviisiin taitoksiin pakattujakin, ettei muovin läpi saa mitään tolkkua kankaan kestävyydestä.
      Nautin tosi paljon kivien yksilöllisestä kauneudesta. Kääntelen ja katselen niitä eri kulmista. Ei olis minusta kivenlatojaksi, kun unohdun haaveksimaan.

      Poista
  3. Varmaan nuo kivet tulevat uniisikin :)
    Uskon, että tuosta muurista tulee näyttävä. Sisulla ja taidolla tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa! Pari vuotta sitten tehty muurin alkupää on jo mukavasti peittynyt kurjenpolviin, sammalleimuun ja mehitähtiin.

      Poista
  4. Hirmunen homma sulla siellä, mutta komea tulee!
    Mulla on samat kaivuut menossa ja sieltä nousee ihan samoja vuohenputkia ja rautanauloja. Myös kaikki alkoholijuomiin ja apteekin tarjontaan liittyvä tarpeisto on hyvin edustettuna: lasin palat ja pullon korkit, neulat ja lääkepullot... Voi huokaus miten ihmiset on olleet pöljiä ja haudanneet maahan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kati! Sinne on viskelty pensaiden juuriin limsapullon korkit jne.
      Yksi syy rautanauloihin voisi olla aikanaan saunanpesässä ja kakluuneissa poltetut purkulaudat. Ehkei aina ole jaksettu rautanauloja siivilöidä, kun tuhkat on levitetty pitkin pientareita. On kai niitä jätteitä suorastaan haudattukin maahan; meille ihmeteltäväksi.

      Poista
  5. Kiviympyrä ja muuri - kiviteema on yhtenäinen! Muurista tulee varmasti komea ja tosiaan - viherrys muurin harjalla pehmentää mukavasti kokonaisuutta. Onpa tässä punnerrusta yhteen kesään - hyväksi onneksi olet maltillinen ja jätät jatkotoimet suosiolla ensi kauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikseen ympyrä ja kivimuuri olivat yksinäisen oloisia, vähitellen alkaa olla jotain juonta tässä jutussa.
      Nyt onkin ihanaa antaa uusien ajatusten hautua talven yli, ehkä satokauden loputtua vielä jotain nakerran.

      Poista
  6. Huikeita kivihommia olet vääntänyt pahassasi. Ja teet ne niin tarkasti ja taiten. Lopputulos näyttää hyvältä. Vai voiko puhua lopputuloksesta - homma kuitenkin jatkuu. Ehkä se on intohimoa - himoa kiveen, tekemiseen ja kauneuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Tuossa on kuitenkin sen verran hommaa, että yritän tehdä huolella. Katsotaan, kuinka käy.
      Nälkä kasvaa syödessä, vielä tekee mieli jatkaa. Kivimuurin taaksehan jäi se multakasakin.

      Poista
  7. Hurmaava penger, kuin kauniiden kivien joki!
    Lempeää elokuun viikonloppua täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna! Toivottavasti kivipenger joskus ryöppyää myös reheviä versoja.
      Lämmintä viikonloppua sinullekin!

      Poista
  8. Wau, ihana. Paranee vaan. Tosi kaunis ja miten oletkaan noin ahkera, ihailen kovasti. Neilikat ovat varmasti tosi ihania tuossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sametti Hortensia!
      Toivottavasti ketoneilikat ottaa vallan parissa kohtaa muuria. Pidän niistä kovasti.

      Poista
  9. Voi miten kova urakka. Kivimuurista tuli hieno ja kunhan kasvit vielä kasvavat niin aina vaan paranee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunu Vuokko! Vuoden, parin päästä on jo vähän vehmaampaa. Muurilta vapaasti roikkuvaa kasvia vielä havittelen, mutten ole vielä päättänyt mitä se olisi.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome! - 谢谢您,我高兴您评论!