Rinne pionien viereen

 

Pionien ja polun välissä on kapea kaistale nurmikkoa. Keväisin tila näyttää väljältä, mutta kesän myötä pionit vehmastuvat. On ahdasta ja tuskaista, kun polun ja nurmikon korkeusero vielä hankaloittaa leikkaamista.

Poistin nurmikon ja muotoilin penkereen viettämään loivasti alas. Varoin pionien juuria kaivaessani. Yllättäen löysin metrejä pitkiä orapihlajan juuria ja vesoja. Nurmikonleikkuu oli pitänyt orastavat vesat kurissa, joten nyt ne oli kaivettava huolella pois maasta.

Polun reunaan kaivoin samanlaisen uran kuin olin tehnyt kiviympyrän luiskaan rajaamaan nurmea. Lisäsin pikkukiveä uran täytteeksi.

Rinne on kitkijälle leveä, joten polulta ei yllä siistimään tarvittaessa pionien juuristoa, myös kiviympyrän puolelta se oli mahdotonta. Rakensin pienet portaat keskelle kukkapenkkiä. Ne toimivat hoitoväylänä pioneille ja rinteen yläosan kasveille. 

Kivilaatat valoin jo muutama vuosi sitten. Alunperin olin ajatellut ne pikkuportin eteen, mutta sitten arvelin ettei roskakuski välttämättä halua vetää jäteastioita portaita pitkin. Laatat ovat odotelleet sopivaa tilaisuutta. Tulipa talvitesti tehtyä siinä ohessa. Hyvin kestivät.

Tarvitsin tuumaustunnin suunnitellessani kivimuurin ja kukkapenkin yhdistämistä. Muutaman päivän annoin ajatusten hautua, kävin välillä ostamassa taimia ja istutinkin niistä osan. Kiertelin aluetta kuin kissa kuumaa puuroa.

Päätin jättää istuttamiset sikseen ja tehdä ensin kivimuurin valmiiksi. Kuin luonnostaan alkoivat palaset loksahdella paikoilleen. Minulta oli jäänyt kaksi valettua kivilaattaa, jotka asettelin askelmiksi kivimuurille. Jos en saa betonipaloja naamioitua kivin ja kasvein luontevasti, hankin järeät luonnonkivet askelkiviksi myöhemmin.

Kukkapenkin jätin reunoja lukuun ottamatta ilman katekangasta. Maassa ei näyttänyt olevan paljoa rikkaruohoja. Maa itsessään yllätti; se olikin kosteampaa ja savisempaa kuin olin arvellut. Olin suunnitellut istuttavani kuivan paikan kasveja, mutta mitä sitä savimultaa kivikkokasveille. Saavat mennä kivimuurille.

  

Alemman askelman upotin osaksi muuria, ylempi osui sopivasti kukkapenkin tasalle. Väliin jääneen alueen täytin kivillä ja istutin vähemmällä mullalla selviävän rentoakankaalin portaikon reunalle.

 

Viimein pääsin istuttamaan. Kasveja löytyi taimitarhoilta, lisäksi käytin omia jakotaimia. Yritin kuvitella kasvit kukkivina ja täydessä korkeudessaan, mikä oli yllättävän vaikeaa.

Tältä näyttää kukkapenkki yhdistettynä kivimuuriin. Muutama viikko istuttamisen jälkeen kasvit ovat alkaneet jo tehdä uutta kasvua. Toivottavasti ne ensi kesänä peittävät kasvualustan.

Jäljelle jääneet kivi- ja multakasa teettävät vielä työtä. Uskokaa tai älkää, olin tänään kantamassa kiviä. Jos omenoilta ennätän, taidanpa kehitellä syksyn mittaan uutta istutusaluetta aidan ja pionien väliselle alueelle. Kivetkin ihan vieressä!

Mukavaa alkavaa viikkoa!