2016-10-16

Värit puutarhassani




Tuttava ihasteli tulppaani-istutuksiani, miten hienosti ne sointuvat kukkiviin syreeneihin. Totta puhuen en ollut tuota edes ajatellut ja silti olin onnistunut yhdistämään oikeat sävyt. Sattuman kauppaa olivat värit valikoituneet. Niin moni asia vaikuttaa lopputulokseen, että kun yrittää sävyjä tietoisesti valita, täsmällisen osuman saa aikaiseksi hyvin harvoin.

Viime aikoina olen lähtenyt etsimään kasville sopivia värikumppaneita sen omista sävyistä. Jos katsoo kasvin kukintoa, on se harvoin täysin yksivärinen. Seuralaisia on helppo poimia niistä pienistä vihjeistä, joita kasvi itse antaa. (Siis mikäli kasvupaikkavaatimukset muuten osuvat yhteen).

'Ewelina'-pionilla on monivivahteinen kukka, jo nuppukin on eri sävyä kuin aukinainen kukka. Lisäksi sillä on monisävyiset heteet ja kukka vaalenee vanhetessaan. Tästä johtuu, että se sointuu hyvin monenlaiseen seuraan.

Kylmiä taustasävyjä nupullaan olevalle kukinnolle

Viileähköä taatanmiekan lilaa ja vaaleaa keltaista juuri auenneelle kukalle

Raskaita mausteita yhdistettynä heteiden lämpöisiin sävyihin.

'Queen of Night' -tulppaanin tumma puna vastaa
täydellisesti pionin nupun suojuslehden sävyä.

Värit käyttäytyvät eri tavoin riippuen valon määrästä ja suunnasta. Vähitellen minulle on alkanut valjeta, että kasvia istuttaessa kannattaa huomioida miltä suunnalta sitä tullaan katselemaan. Kaikkia kasveja ei voi sijoittaa vastavaloon ja kasvien täytyy olla edukseen myös puutarhan ulkopuolelta katsottaessa. Tämän kun summaa korkeuden, kasvupaikan, kukinta-ajan, talvi- ja muun habituksen sekä auringon suoman valon kanssa, alkaa harrastus olla vaikea taiteenlaji. Siispä sattuman tuurilla useimmiten seilaamme.

Sattumalta kasvoi harakankello kukkapenkkiini tummalehtisen koristeomenapuun viereen.

Samaiset harakankello ja koristeomenapuu seuranaan vahvanpunainen 'Hei Hao Bo Tao' -pioni.

Samainen tumma pioni seuranaan vuorostaan maustesävyiset iirikset.
 
Toisinaan osuu niin, että silmiin sattuu. Tapaturmia, etten sanoisi.

Syysasteri ja pinkki syysleimu

Tarha-alpi ja ruusumalva


Ja sitten on kasveja, jotka eivät kaipaa seuralaisia. Yksinkertainen tausta riittää niiden kaikkivoipaisuudelle.


Lamohietakirsikka kukassa ja marjoneena.

Kurjenpolven pyöreiden nuppujen muodot toistuvat harmaissa kivissä.

Oranssi on minulle ollut vaikeimpia värejä yhdistää puutarhan muihin sävyihin. Muutaman konstin olen oppinut sen taltuttamiseksi.
Anna olla. Laita se omaan yksinäisyyteensä töröttämään. Taustalla saa kauempana olla vaikka sinivioletti. 

Kun etäisyyttä on tarpeeksi, ei riitasointu häiritse.

Valkoinen, harmaa tai harmaanvihreä ovat taikakeinoja taltuttaa räiskyvää luonnetta.

Paras konsti mielestäni on tarttua oranssin kasvin omiin väreihin. Usein pääsävyn ohessa tulee keltaisen ja punertavan eri sävyjä, yhtä usein myös vahvoja punaruskeita, jopa violetteja sävyjä.

Koristeomenapuun lehtien ruskeanpunainen sävy istuu hyvin tiikerinliljan heteisiin ja pilkkuihin.

Taustan 'Södertälje'-kärhön syvä purppura toistaa myös pilkkujen vaaleampia sävyjä.

Sahramililja erittäin tumman maksaruohon kanssa.

Miksi tämä vaalea lila yllättäen sointuukin? Salaisuus on asterin mykerön oranssit ja keltaiset värihiput.

Reippaampia värejä halatessaan, voi käyttää perusvärejä. Punaista, sinistä ja keltaistakin on montaa sorttia.

Kevätvuohenjuuren ja japaninruusukvittenin räiskyntä on hillitympää lemmikin seurassa.
Varsankellon ja tarha-alpin yhdistelmä on todella vahva.

Alkukesän perusväreihin kuuluvat päivänlilja, unikko ja siperiankurjenmiekat.
Tässä taaimmat hopeahärkillä ja etummainen valkoisilla akileijoilla laimennettuna.

Katseen suunnalla todella on väliä. Samat siperiankurjenmiekat ja akileijat tässä katsottaessa puutarhasta ulospäin, vasten naapurintalon tiiliseinää. 



Väliä on myös kasvuvaiheella. On vaikea uskoa, että tämä seesteinen kuva on otettu samasta yllä olevasta unikkopenkistä vain muutama päivä ennen rajua punaoranssia hehkua.



On väriyhdistelmiä, joista ei ole ihan varma, ovatko ne riittävän erottuvia. Erilainen kasvutapa tai kukinnon muoto saa ne erottumaan.

Syysleimu ja isotähtiputki

Isotähtiputki ja 'Södertälje'

Syysasteri ja 'Prins Charles' -kärhö

Yllättäjät ovat oma lukunsa. Koristeomenapuun lehdet toimivat vastavaloon kuin kukat ikään.

Sointuvatko? Ehkä paremminkin soma ristiriita.
Sama koristeomenapuu on varjossa hillityn tumma,
jopa synkkä seuranaan vaaleat taatanmiekat.

'Södertälje'-kärhön punainen väri sammuu varjossa ja
auringossa marjojaan kypsyttävää karviaista vasten se on lähes eloton.

Kukkapenkkiin ilmaantui kuin tilauksesta tulikukka,
jonka terälehdet ja heteet olivat täydellinen match
muihin kasveihin. Vuoden se eli ja sitten katosi.
Lampaankorva eli nukkapähkämö on mukautuja. Eri kasvuvaiheet tekevät siitä monikäyttöisen.

Nuorena versona lampaankorva antaa yhden lehtisävyn lisää istutukseen.

Korkealle kohoavat kukintovarret ja punalilat kukat
sovittavat sen punertaviin ja sinertäviin sävyihin.

Alkukesällä se on täydellinen kumppani matalille iiriksille,
lemmikeille ja poimulehdille.

Alkukesän sävyissä on heleyttä, joka katoaa myöhemmin kesällä.Valko-sini-vihreä yhdistelmä on erityisen raikas alkukesästä.

'Festiva maxima', vuorikaunokki ja lehtoängelmän lehtiä.

Kaukasianmaksaruohon helakka vihreä, purppurakeijunkukka,
palleroneilikka ja 'Edulis superba' -poini.
Kuivalla paikalla kasvaessaan kaukasianmaksaruoho
on punertavampi, valkomaksaruohon punaa vastaava.
 Etualan varjorikon nupussa toistuu sama hento punerrus.

Varjossa värit näkyvät himmeämmin ja niiden loisto katoaa. Erityisesti tumma sininen väri hukkuu vihreään.

Kuunliljojen vaaleat reunat erottuvat varjossa, samoin tähtiputken vaaleat kukat.

Auringonsäteiden pilkahdus herättää sormustinkukan lämpimät sävyt eloon.

Sulkajaloangervolla on lämpöinen vaalea puna kukinnoissa.
Mistä löydän yhtä jäisen sinisen sävyn, joka on sen heteissä?

Kaikki ei ole kukan omista sävyistä kiinni. Elävä olento antaa omat sävyt istahtaessaan mettä juomaan. Miten hyvin niiden värit sopivatkaan kukkien sävyihin!




Millaisia väriyhdistelmiä sinä pidät onnistuneina?
 

10 kommenttia:

  1. Ihailtavan tarkkaa pohdintaa eri väreistä ja niiden yhteensointuvuudesta. Minä jaksoin olla ensimmäiset pari vuotta oman puutarhani osalta tarkka, mutta sittemmin väripaletti on levinnyt kuin Jokisen eväät... Aluksi en hyväksynyt suurin piirtein muuta kuin valkoisen ja vaaleanpunaisen. Vaikka kaikkia värejä nykyään puutarhastani löytyy, taitaa lempparini olla kuitenkin valkoinen, se on tosiaan hyvä väri rauhoittamaan muuten voimakasta värimaailmaa, eikä mikään voita valkoista suviyön puutarhassa.

    Usein puutarhassa tulee vastaan sattuman kaupalla syntyneitä onnistuneita väriyhdistelmiä. Viimeisimpänä olen hokannut, että tummalehtiset kasvit ja oranssit kukat sopivat hyvin yhteen. Tosin tämä oivallus taisi tulla jonkin puutarhakirjan kautta. Sullahan tuolla olikin oranssi sahramililja ja tummalehtinen maksaruoho. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värisommitelmat ovat pyörineet päässäni jo pidemmän aikaa. Havaintojen tasolla ensin, mutta nyt on tuntuma, että voisi tarkoituksella kokeilla hyväksi havaittuja yhdistelmiä.
      Tummien sävyjen yhdistäminen muihin kasveihin on tosiaan jolkin aikaa ollut suosittua. Saa nähdä, jääkö pitkään vallalle. Veikkaan, että sisustuksen ja arkkitehtuurin valko-harmaa-mustaa kirkkaammat värit on kohta myös puutarhoissa.

      Poista
  2. Onpa tässä syvällinen tutkielma värien maailmasta kasvien ja valon näkökulmasta katsottuna. Näin antaumuksellinen paneutuminen vaatii kyllä kärsivällisyyttä, jota en tahdo itsestäni löytää. Hieno kuvakokoelma ihanista kasveista kumppaneineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värien maailma sattuu olemaan aika lumoava. Puutarhassa on mukava huomioida ja testailla sävyjä.
      Pikkuisen pitkä juttu ollakseen blogipostaus.

      Poista
  3. Olit tosiaan paneutunut aiheeseen ja kuvissasi oli joitakin todellisia helmiä! Yritän aina miettiä noita sävyjä ja sattuma hoitaa loput :) Välillä se on mahdotonta kun ei tiedä millainen kukka esim. pionille joskus puhkeaa. Aika monta on mennyt vikaan :( Eipähän tule työn puutetta kun kiikuttaa kasveja paikasta toiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pauliina! Paljon on arpaonnea mukana, erityisesti väriannostukset menee usein pieleen, kun toinen kasvi tekee yhden vaivaisen kukan ja toinen leviää senkin edestä.

      Poista
  4. Aivan ihanat kasvikuvat! Ja kiinnostavat havainnot.
    Oranssi on minusta herkku kirkkaansinisen kanssa, jostain syystä. Ja violetin myös. Ja voimakkaan pinkin. Mutta ehkä kaikkein upein se on tosiaan ruskeanpunertavien lehtien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila! Oranssi on tosiaan niin vahva väri itsessään, että se tarvitsee voimakkaan vastuksen rinnalleen.
      Muistan, miten sinulla kasvaa kirkkaansininen sikuri; se on varmasti hyvä väri vaikka oranssikeltanon seuraan. Tai hieman tummempi ukonhattu vois mennä ihan nappiin oranssien liljojen kanssa.

      Poista
  5. Niin kaunista, ihana katsoa keväisiä ja kesäisiä kuvia. Olet onnistunut tekemään hyvin kauniita kasviyhdistelmiä. Onkohan tärkeintä, että värit sopivat omaan silmään ja niistä nauttii. Paitsi, että minäkin nautin täällä sinun väreistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sametti Hortensia! Kyllä jokainen tekee oman sekoituksen värejä. Vähän sama kuin vaatteissa. Vaatteet ei väriltään tai tyyliltään miellytä jokaisen silmää. Tyyliä ja väriä voi myös vaihtaa, jos alkaa kyllästyttää tai huomaa hankkineensa väärän sävyn. Tai vaatteen voi käyttää toisen asun kanssa, vaikkei sitä ensin ajatellut.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome! - 谢谢您,我高兴您评论!