2017-05-28

Kaatuu!




Kauanko pitää miettiä vanhan jäärän kaatoa? Minulta siihen meni kymmenen vuotta. Ja yhä, kun se oksista riisuttuna seisoo rankana, harkitsen josko tuosta köynnöstukea...
 
Ehkä siksi, että orapihlajaa on huolella vuosikymmeniä trimmattu. Tai, että se on minua iäkkäämpi. Ehkä siksi, että varpuset sirkuttavat sen oksilla ja pitävät sitä suojanaan. Vai siksikö, että se on istutettu tismalleen oikeaan paikkaan puutarhassa? En tiedä miksi se on kaatamatta. Pari kertaa olen jo sahan kanssa ollut sen juurella.


Erityisesti viime vuosina, kun en enää tikkailtakaan ylettynyt sen latvusta leikkaamaan. Hoitamaton, keskeltä kuivunut, terävät piikit ja käppyrät oksat. Viime kesänä, kun rakensin kivimuuria sen juurelle ja hiukset takertuivat jatkuvasti kiinni alaoksiin, oli mitta täysi.


Silti hieman emmin ja hankin syksyllä paholaispoika Diabolon ja katajan, johon kapsahtaa. Istutin ne orapihlajapuun  lähelle kuunnellen blogiystävän neuvoa ensin istuttaa ja sitten vasta kaataa. Istutuksissa on talven jälkeen eloa, joten nyt jäärä kaatui.


Parsinneulan vahvuiset piikit kun vielä saan kerättyä maasta, pääsen oikeasti rakentamaan uutta istutusaluetta!

15 kommenttia:

  1. Joskus ei vaan raaskisi... Onneksi kasvaa jo uutta tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään menikin ihan hyvin. Pidin siitä. Ehkä siksi siitä olikin vaikea luopua.
      Diabolossa on jo isot lehdet työntymässä kasvuun.

      Poista
  2. Ihmeesti paikan ilme muuttuu, kun puun tai puskan kaataa pois. Mutta ihan on oikein pohtia riittävän pitkään ja asian eri puolilta. Se on silloin päättäväisen harkittu teko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä yksi puu voi saada ihmeitä aikaan, myös poissaolollaan. Tällä kertaa ei tullut tyhjän paikan oloa, kun uutta on tulossa tilalle.

      Poista
  3. On se sen verran peruuttamaton teko, että hyvä on kaatoa kunnolla harkita. Joskus se on kuitenkin jatkon kannalta parempi vaihtoehto. Meillä kuoli talven aikana yksi isohko syreeni. Ei se siitä henkiin herää, mutta vielä en ole saanut kaadettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niissä tunteet kiinni. Itsekseen kuolleen toivoo viimeiseen asti sittenkin kasvattavan elonmerkkiä. Syreenit on onneksi aika nopeakasvuisia ja saat sen korvattua, kunhan raaskit vanhan hävittää.

      Poista
  4. Kun pitkään asiaa harkitsee, ei tule ainakaan tehtyä hätiköityjä ratkaisuja.
    Meilläkin koivut ovat saaneet väistyä pihalta yksi toisensa jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin pihan peruspilareiden kaatoa joutuu harkitsemaan huolella. Jokin vuosi sitten myrsky kaatoi meiltä pihan keskeisen ja isoimman omenapuun. Tila suorastaan huusi sen poissaoloa, ja pitkään.

      Poista
  5. Hetken harmittaa, mutta uudet kasvit paikkaavat pian menetyksen tuskan! Ja pääsitpä ainakin piikeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innolla odotan uuden kasvua. Silmissäni näen jo Diabolon oksien kaartuvan kauniisti tilan ylle ja katajan työntävän suoraa selkäänsä kohti korkeutta.

      Poista
  6. Kyllä sitä jotenkin kunnioittaa vanhaa arvokasta puuta, vaikka se ei enää niin hehkeässä kunnossa olekaan. Ei arvaa kovin herkästi ryhtyä kaatohommiin.
    Meilläkin kasvaa vanha orapihlaja keskellä pihaa. Siinä kasvaa hopeista naavaa. En malta vielä edes käynnistää ajatusta kaatamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään emmin tämän kaatoa. Kun kaikki muukin sen ympärillä alkaa olla muokattu ja muutettu, se ei enää istunut kuvioon. Kaatoajatus kypsyy vähitellen.
      Monta graafisen kaunista hetkeä se tarjosi puolikuolleenakin.

      Poista
  7. Puihin kiintyy aina jollain lailla. Ehkä se, että kun niiden kasvaminen kestää niin kauan, harkitsee tarkkaan kaatamista. Kun yksi poistuu, tulee tilalle uutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puissa on pysyvyyttä, jonka korvaaminen ei tapahdu hetkessä. Aika on asia, jota vastaan ei pysty taistelemaan. Pitkään eläneen puun liittää omiin hetkiinsä, tapahtumiin ja mielikuviin. Sen kun kaataa, on kuin leikkaisi osaa muistoista.

      Poista
  8. Vanhasta luopuminen ei koskaan ole helppoa, mutta mieli myös tottuu uuteen nopeasti. Meidänkin pihalta puunkaato vei mennessään pari vanhempaa puuta ja hetken piha näytti aika paljaalta ja sitten myöhemmin avaralta :)

    VastaaPoista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!