Kun puutarhahanskoista loppuu sormet

Kevään ensimmäisten puutarhatöiden käynnistyessä täytyy suojata hipiää. Tuulen kuivattamat talventörröttäjät kukkapenkeissä osaavat olla teräviä. Ilman suojaa ikäviä piikkejä uppoaa käsivarsiin ja sormenpäihin.

Ensin katsotaan vanhat varastot: kuluneita, pesusta huolimatta koppuraisia käsineitä löytyy vinot pinot. Puhumattakaan niistä kauhistuksista, jotka ovat syystöiden jälkeen unohtuneet komeron perimmäiseen nurkkaan. Jos ne saa käteensä ujutettu, pienellä voimistelulla venyteltyä käden muotoon, huomaa pian sormenpäissä suuret reiät. Vähintään etusormi työntyy käsineestä ulos, ja peukalo heti seuraavana.

Voisiko joku puutarhakäsineitä valmistava taho ottaa kunnia-asiakseen vahvistaa etu- ja keskisormet sekä peukalon? Mielelläni maksaisin jonkun euron enemmän käsineistä, jotka kestävät puutarhatöitä kevättä tai syksyä. Kovaan kulutukseen käsineet joutuvat ja kestävän kehityksen varjolla olisin myyty.

 

Sormenpäät on herkkä asia, eikä puutarhakäsineiden valmistus ehkä olekaan yksinkertaista. Sormenpäät pitää suojata paitsi piikeiltä, myös kosteudelta ja kylmältä. Kiviä käsitellessä pieni pehmuste on tarpeen. Materiaalin tulee olla lujaa, kulumatonta, suojaavaa, kestävää, ja suojasta huolimatta täytyy sormissa säilyä tuntuma ja otteen pitää. Kateeksi ei käy käsinevalmistajaa ja siksipä käsineitä tarjotaan useaan eri tarkoitukseen.

Menin siis vasiten ostamaan uusia käsineitä ja kapealapaista haravaa, jolla seisaaltani voin haravoida orapihlaja-aidan aluset. Tulin ulos myymälästä kapean, mutta lyhyen käsiharan kanssa, ilman hanskoja ja omenapuun taimi kainalossa. Maa on vielä jäässä ja ostan omenapuun! Kevättä rinnassa.