2019-06-09

Risukeikkaa ja alkavaa kukintaa


Kävin taas ottamassa aamuannoksen hyttysenpistoja. Kämmenselkiä ja nilkkoja kihelmöi, vaikka olin suojautunut hyttysmyrkyllä. Hajuttomalla sellaisella, mikä pisti tietysti epäilemään myrkyn tehoa. No, jos ei hyttysistä muuta iloa ole, niin onpahan pikkulinnuilla syötävää.

Olen viime viikon siivonnut. Joka ilta pikkuisen, ja eilen pojan kanssa sitten kuormasimme säkkeihin lajitellut puutarhajätteet lavoille ja kävimme tyhjentämässä ne risuihin ja haravointijätteisiin jäteasemalle. Kaikkiaan kuusi valtavan korkeaa lavallista. Kuormista yksi sisälsi tyrniä, neljä kokonaisen Huvituksen, omenapuun. Loppuvaiheessa rupeamaa oli kyllä huvitukset kaukana, 30 astetta ja silleen. Hiki virtasi. Säästimme kantamisen vaivan siirtämällä puunkappaleet oksa toisensa jälkeen orapihlaja-aidan yli ensin ojaan ja siitä kadulle parkkeeratun auton lavalle ja peräkärryyn. Kadulta hohkaava kuumuus oli liki ylivoimainen. Onneksi jäteasema meni kiinni jo kahdelta, joten emme päässeet vielä syreenien kimppuun. Omenapuusta, tyrneistä ja syreeneistä lisää joskus toiste.


Saapa nähdä kauanko kestää tottua hyttysenpistoihin. Alkukesästä ne kutiavat ihan hillittömästi, loppukesästä tuskin noteeraan tulleeni pistetyksi. Hyttysmyrkyn levittämisen takia missasin parhaimman aamuvalon ikinä. Ohuen pilviharson takaa tuikahti hieman keltaiseksi värittynyt valo, ja muutamassa minuutissa se oli ohi. Rakastan juuri nousseen auringon valoa, miten se piirtää esiin hämähäkinseitit, kaste- tai sadepisarat. Myös ilta-auringon siilaamat kasvit syttyvät ihan omaan hehkuunsa.


Kesä on ilmiselvästi alkanut. Moni kasvi on ennättänyt tehdä nuppunsa huomaamatta, ja osa jo kukkii. Juhannusruusukin avasi eilen ensimmäiset kukkansa, vaikka aamulla vielä jokainen nuppu oli tiukasti kiinni. Tulppaaneista myöhäisimmät alkavat olla jo parhaimman hehkunsa antaneita, mutta ukkolaukat uhkeine palloineen loistavat kukkapenkeissä.

Monikossa, koska istutin ukkolaukan sipuleita etupihan kukkapenkkiin syksyllä. Koko penkki on niin sanotusti "Under construction", koska sen uudistaminen on jo pitkään muhinut ajatuksissani. Milloin ajatukset saavat fyysisen hahmon, on sitten eri asia. Nyt penkissä on soma soppa värejä, joiden yhteen sopivuudesta voi olla montaa mieltä.


Niin on jo kesä, että naapurin pieni lämpäre heinää heilimöi ja antaa mukavan taustan pionien nupuille. Kohta kukintansa aloitteleva likusterisyreeni toistaa vaaleaa, lämpöisenkeltaista sävyä. Rentoakankaalitkin alkoivat viikolla kukkia ja etualan mäkitervakon kukkavarret kurottavat korkealla. Kaukasianmaksaruoho viihtyy tällä paikalla hyvin ja se on levittäytynyt melkoisesti. Pispalan neito hopeisine tupsuineen jää sen likistykseen. Vasemman laidan verikurjenpolvi ei koskaan ole ollut noin korkea. Normaalisti kuivalla paikalla kivikossa se jää kolmannekseen tuosta korkeudesta. Sadetta on siis tullut melkoisesti.


Tässä vaiheessa kesää likusterisyreenin ja orapihlaja-aidan välissä olevan istutukseni lehtivärit erottuvat parhaiten (kuva ylempänä). Aita on vielä tuoreen vihreä, purppuraheisiangervo, ripsialpi ja purppuranvärinen pensaskärhö antavat tummia sävyjä, hopeamaruna taas harmaanvihreää, hopeista hohtoa. Punakellukatkin ovat osittain kukintansa jo menettäneet. Niille kehittyy kauniit siemenkodat, joita on mukava kuvata myöhemmin kesällä. Lemmikit yhä loistavat sineään varjossa, mutta uudessa istutuksessa alkavat mirrinmintut tuoda uutta tummemman sinistä väriä.



Antonovkan alla suloisen pehmeä nukkapähkämö on mukavasti levinnyt penkin alareunaan. Valkoisen lehtoängelmän siirsin eroon liloista sisaristaan. Se sopiikin paremmin tähän hieman hämyiseen soppeen. Sopen hämyisyys Huvituksen kaatamisen myötä kyllä hieman muuttui, ja olenkin uudessa tilanteessa tämän ja tammen alla olevan kukkapenkkini kanssa. Seuraan tilannetta tämän kesän. Voihan olla, että lisävalo on vain eduksi molempien penkkien kasveille. Kurkkaus varjon puolelta kiviympyrän yli kohti likusterisyreenin istutusta näyttää ihan mukavalta. Jostain syystä keltainen ja oranssi ovat päässeet vakiintumaan puutarhani väreissä.



Kasvimökin vieressä pionit ovat jo pitkällä nuppuineen, kärhöt tarvitsevat tukea. Joko tänä kesänä taipuisi rauta sen verran, että saisin pitkään haaveilemani tuet väkerrettyä? Tarvikkeet tukiin on pari kesää keränneet ruostetta. Ei siksi, että saisin ne ruosteeseen, vaan muuten vaan on aika vierähtänyt.
Tomaateistakin on kerrottavaa, mutta jääköön myöhemmäksi. Kukista ja pikkiriikkisistä raakileista päätellen pian on myös mansikka-aika. Sehän maittaa!


15 kommenttia:

  1. Ihania liljan- ja muita kukkia :) Minä tässä odottelen, josko vuosikausia vanhat liljamme alkaisivat viimein kukkia, kun siirsin ne kirsikkapuun varjosta parempaan paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kerttuli. Kyllä vain, liljojen paikka on auringossa tai puolivarjossa. Pitkään yritin kasvattaa myös siperiankurjenmiekkoja varjon puolella. Kauniit lehdet jaksoivat tehdä, mutta kukintaan eivät niin vähässä valossa pystyneet.

      Poista
  2. Ihanat kasvit ja yhdistelmät! Nuo oranssit tulppaanit ovat aivan huippuihanan sävyisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila! Olen tykästynyt näihin Balleriinoihin. Kestävät melko pitkään puolivarjossa ja taantuvatkin melko hitaasti. Kuuma päivä sai ne aukeamaan tavallista leveämmälle.
      Kerroin jokin hetki sitten tanakoista ja kerrotuista tulppaaneista. Minulla taisi olla samaa lajiketta, keltaisen ja oranssin sekoituksena. Ikinä en ole nähnyt niin isoa ja jykevää tulppaaninkukkaa. Kaivan kuvan johonkin postaukseen.

      Poista
  3. Miten ihmeessä jaksoitte helteessä tehdä raskaita töitä. En ole mikään arkajalka, mutta +30 asteessa uupuu reippaampikin.
    Minusta puutarhassasi on kaunista ja kaikki värit ovat sallittuja. Välillä on vaikea värejä edes sommitella, kun kukat saattavat kukkia eri aikaan verrattuna siihen, mitä alkuun ajatteli.
    Kasvu ja kukinta on tänä vuonna hurjaa - tai pikemminkin hurjan ihanaa. Enpä muista, että pionini olisi koskaan aiemmin olleet niin pitkiä, kuin ne nyt ovat. Toivottavasti kukinnan aikaan ei tule rankkasateita. Pionituet viritin jo aikoja sitten ja nyt niitä pitäisi käydä nostamassa. Eikä kaikilla pioneilla edes vielä ole tukia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei me olis jaksettukaan, mutta meillä osuu harvoin kohdilleen maaginen yhtälö: vetokoukullinen auto + peräkärry + aukioleva jäteasema. Juuri laskin, että juhannuksesta johtuen seuraava kerta on vasta kuukauden päästä. Mutta tällä kasvulla ennätän jälleen kerätä jokusen lavallisen...=)
      Värien kanssa suorastaan rakastan puljata, joskus onnistuu, ja toisinaan menee ihan mäkeen. Joskus käy myös niin, että luonto ottaa ohjakset ja näyttää, että näin, etkö huomannut noita yhdistää.

      Poista
  4. Mansikoita tulee tänä vuonna hyvin. Ensimmäisiä kotimaisia on jo maisteltu. Kauniit tulppaanit ensimmäisessä kuvassa. Risuhommat on kuumalla ilmalla pahoja, minun olisi pitänyt laittaa aimo kasa oksia silppuriin viikonloppuna mutta ei pystynyt, oli liian kuuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on pieniä kuukausimansikoita ja vielä pienempiä ahomansikoita siellä täällä pitkin tonttia. Osa jää ruohonleikkurin jalkoihin, vaikka yritän niitä siirrellä hieman syrjemmälle. Pitäisi laittaa oikeaa mansikkaa, ihan vähän edes.
      Ballerina on tuollainen siron uljas tulppaani, tässä jo hieman väriään ja terhakkuuttaan menettäneenä.
      Joo, risujen kanssa tulee helposti tuskainen olo. Mulla on vieläkin pikkuroskaa siivottavana kaadetun puun alueella.

      Poista
  5. Huh, onpa teillä ollut melkoinen urakka hellepäivänä.
    Hyttyset ovat melkoinen riesa etenkin iltaisin, kun on kukkapenkkejä perkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamupäivä meni mukavasti, kun otti rauhallisesti, mutta iltapäivän hoppu kelloa vastaan ei ollut ihmisen hommaa. Mutta kerrassaan mahtavaa, että se on nyt hoidettu.
      Meillä on varjopaikat täynnä verenhimoisia hyttysiä. Onneksi on alkanut hiemam tuulla, niin eivät ole korvanjuuressa koko aikaa.

      Poista
  6. Ihanan näköisiä kukkapenkkejä! Värit sopivat minusta täydellisesti yhteen, olet todella onnistunut. Olette olleet hurjan ahkerina, mitä siellä oikein tapahtuu? Ilmeisen jännittäviä asioita! Rauta-tuet kuulostavat hienoilta, toivottavasti jaksat ne tehdä. Iloista kesää sinne, älä rehki liikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Samettihortensia! Etupihan penkkiin on kertynyt sekalainen joukko perennoja, joita on istutettu sinne pois tieltä tai kokeeksi, ja jotka ovat osoittautuneet selviytyjiksi. Onhan se iloinen kesäkimara.
      No mulla on suuria haaveita ja pienet rahkeet, mutta jos vähitellen nakertaa, ehkä joku nurkka joskus valmistuu. Omenapuun alus jää ehkä ensi kesälle, mutta tälle kesälle on haaveissa mehiläisille ja perhosille uudistettu kukkapenkki talonvierustalla.
      Rautatukia pitäisi kyllä ehdottomasti ehtiä väkertämään.

      Poista
  7. Onpas teillä ollut urakkaa kerrakseen! Kauniita kuvia kesäisestä puutarhasta. Ihastelin tuota, missä laukat ja tulppaani ovat ilta-auringossa. Taustalla olevat oranssit unikot (?) saavat violetin värin oikein hehkumaan. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! Idänunikot tässä penkissä leviävät ja toden totta hehkuvat hurjalla värillään. Pidän tästä penkistä siksi, että se on kuin lähtölaukaus kesän kukintaan, vaikka muuten pidän pikkuisen hillitymmistä savyistä.
      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  8. On teillä ollut urakka! Upeaa kukintaa ja kauniita kasviyhdistelmiä. Aurinkoisia kesäpäiviä!

    VastaaPoista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!