Uudet matalat asukkaat

Keväisiltä messuilta tarttui mukaan mehitähtiä, hopearikkoa ja sitruuna-ajuruohoa. Hieman oli kateissa, mihin tarkalleen niitä halusin istuttaa, mutta paikkansa löysivät. Alkukesällä sinileimun kukkiessa sain ne maahan. 

Likusterisyreenin alla on ollut pari pientä hiekkamultaista kumparetta kivikon keskellä jo pari vuotta. Haaveilin sinne kivikkokilkkaa matalaksi matoksi, kylvinkin sitä hellekesää edeltävänä keväänä; no eipä kivikon kastelu niissä asteissa auttanut. Mitään ei noussut. Siksipä ajattelin, että mehitähdet ehkä pärjäävät tuolla paikkaa.

Kun sitten taimipurkkeineni könyän kivikkoon istutuspuuhiin, niin eikös maasta ole noussut jokunen kilkanpoikanen. Siinä meni mehitähtien istutuspaikka. Laitoin varovasti sitruuna-ajuruohon lämpäreen toiseen päähän ja hopearikot hieman kauemmaksi. Kastelin pitkin kesää myös kilkanpoikaset, vielä syksyllä olivat elossa.

Hopearikot jouduin istuttamaan pari kertaa uudelleen, sillä joku tykkäsi myllätä ne ylösalaisin. Tekijä jäi kiinni jättäessään hiekkamaahan selvästi erottuvat tassunjäljet, eikä palannut kun paikka oli höystetty kaikella mahdollisella nenään käyvällä, mitä maustekaapista satuin löytämään. Jälkimmäisellä uusintaistutuksella laitoin vielä laakean kiven hopearikon juuria suojaamaan.

Mehitähtiä jaoin toiseen jäljelle jääneeseen hiekkamultalämpäreeseen ja kivimuurille. Punaiset kattomehitähdet ja karvapeitteiset partamehitähdet jaoin pariin, kolmeen osaan, koska ne olivat taimipurkeissa jo tiiviinä rykelminä. Hyvin ovat ensimmäisenä kesänään viihtyneet.

Siperianmaksaruoho on kasvanut kivimuurillemme ihan itsekseen. Olisiko salamatkustanut jonkin toisen taimen, ehkä ketoneilikoiden mukana? En oikein muutakaan selitystä keksi. Pitkään meni tunnistaa se, ja asia varmistui vasta kukinnan alkaessa. Kauniisti kukinnon punaoranssit tiplat sopivat taustan punaisiin mehitähtiin. Kasvakoon valitsemallaan paikalla.

Vanha kivikon ihanuus sinnittelee kolossaan ja voi yhä paremmin. Keväällä se työnsi jo useamman varren kohti aurinkoa. Alussa vain yksi vaivainen piisku sojotti taivasta kohti ja ihmettelin, mikä se voisi olla. Miten tuollaisesta raosta voi mitään kasvaa! Kivien, katekankaan ja kivituhkan välistä se työntyy vuosittain esiin. Soisin, että minulla olisi enemmänkin näitä meritähti-kukintoisia erämaan kaunistajia.