Parasta on

Tuplasti terapiaa -blogista alkanut haaste vierähti minulle pohdittavaksi. Kiitokset Kruunuvuokolle Puutarhan lumo -blogiin innoittavasta haasteesta. Johan haasteen pykäsitte. Purin sen ajatuksella: mikä on kesässä parasta?

Parasta on tietää, että kylmällä rankkasateella vihmottu puutarha vain odottaa oikaistakseen itsensä ja puhjetakseen loistoon.

Parasta on, kun unohtaa haravan nojalleen ja löytää itsensä kiertämästä puutarhaa ja alkavan kesän ihanuus humahtaa tajuntaan.

Parasta on kasvien levittäytyminen poluille ja portaille elinvoimaa uhkuen.

Parasta on aamun hiljaiset löytöretket, kauneus yllättävissä paikoissa, auringon kutitus silmissä ja sieraimissa.

Parasta on tämä kasa järeitä omenapuun oksia. Iso ja oikea päätös. Haaste seuraavaan puutarhasuunnitelmaan.

Parasta on alkavan kesäpäivän aamukierros suunnitelmineen: nostan tuon risumaton pois, leikon sitten vuorenkilven kukinnot, otan kuvia unikoista kun ne vielä ovat hehkeitä, ...

Ehdottomasti paras näistä on irrottautuminen haravasta ja unohtuminen haahuiluun puutarhassa. 

Jokos Vaarin torpan puutarhassa -blogissa on mietitty viime kesää? Tässä Pirkolle haaste.

Vielä itse haaste kertauksena:

Tämän vuoden teema on paras.

Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.

Haasta yksi tai useampi blogi

Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi
ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.

Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.

 Ja hyvät ystävät, se on odotuksen aika: ensin joulun, ja sen jälkeen KEVÄÄN!