Jokunen vuosi sitten rakensin keskelle nurmikkoa kiviympyrän ja sen reunaan matalan luiskan kulkuväyläksi. Ehkä kuvittelin, että kiveys olisi huoltovapaa, rikaton pläntti tässä rikkojen valtakunnassa. En kuvittele enää; pari kertaa kesässä vähintään on käytävä kontalleen ja kitkettävä ei-toivotut taimet.
Itse ympyrässä on kivien välissä kerros kivituhkaa, mutta eipä se estä viereisen kukkapenkin akileijoja, lehtosalviaa tai mäkitervakkoa siementämästä, saati siemeniä itämästä. Taivaan tuulista sekaan tupsahtaa voikukkaa, järeämpänä vaahteraa ja koivua. Kerran jo keväällä kävin kivipinnan lävitse.
Kiviluiskassa on kivien välissä hienoa soraa, jota jäi saunaremontista, kun vanhan ja lohkeilleen lattiabetonin alle piti saada eristeille tilaa. Jos sauna on rakennettu joskus 50-luvulla, ovat siemenet nukkuneet sorassa lähes Ruususen unen betonikuori peittonaan. Ekoina vuosina jaksoin kitkeä joka ikisen kasvuun pyrkijän, mutta tänä kesänä annoin kukkapenkistä kylväytyneelle mäkitervakolle tilaisuuden levitä. Ehkä istutan taimet myöhemmin talon seinustan paahdepenkkiin. Toisessa päässä luiskaa kasvoi jotain tuttua, mutta silti minulle tunnistamatonta. Annoin sen jäädä.
Meikäläisellä ei ole montaa kynsisaksin nirhittyä viivaa puutarhassa, mutta nurmikon ja apilan olen yrittänyt pitää poissa kiveykseltä. Tykkään tosi paljon kaarevasta linjasta, jonka kiven ja nurmikon raja muodostaa puutarhaan. Syksyllä ostin jopa nurmikon rajaukseen tarkoitetut sakset, joita viime viikolla pääsin oikein urakalla testaamaan. Kyllä on trimmi raja. Ja ihan hillitön kasvusto kiveyksellä!
Mutta tykkään. Voiko olla rajumpi kontrasti tyyleissä? Nypitty raja ja saksilleni hymähtävä luonto, joka ottaa vallan ja koristelee kiveykseni kuten parhaaksi näkee.
Ihanasti koristeltu kiveys 😊 ja muutenkin kaunis elementti pihassa. Minullakin luonnonkukat koristelevat istutuksiani ja on ihana yllättyä niiden luomista yhdistelmistä.
VastaaPoistaNäitä välillä tulla tupsahtaa ihan itsekseen. Oikeastaan luonnonkasvit sopivat oikein hyvin yhteen kiven kanssa, ehkä jopa paremmin kuin jalostetut.
PoistaKivetys on melkeinpä viheliäisintä pitää siistinä puutarhassa. Ihanat harakankellot, minullakin ne saavat kasvaa missä haluavat.
VastaaPoistaTöitä teettää. Nyt varsinkin, kun mäkitervakon juuret ovat varmaan jo todella syvällä. Mutta sitten kun sen on tehnyt, kuluu pitkä tovi ennen kuin joutuu taas uudelleen nyhtäjäisiin.
PoistaOn kyllä ihanat kellot! Kiveys on kaunis, ja kiva noin hieman vihreyden valtaamana.
VastaaPoistaKyllä luonnonkasvit tuovat eloa kiveen. Totta puhuen kuvassa kivituhkatäytteinen kiveys on ikävän karu, jopa tyly.
PoistaNäin on, ei pysy itsestään kiveykset kasveitta. Hienot mäkitervakot ja harakankellot, molemmat ovat kauniita!
VastaaPoistaÄkkiseltään luulisi, ettei kivien kolossa mikään kasva. Nyt paahteella on onneksi vähemmän kasvua.
PoistaKiviympyrä on todella vaivan arvoinen ja kiinnostava. Siis jo ilman näitä ihastuttavia sinikelloilmestyksiä. Eikö olekin jännittävää - sinä tavoittelit niukkaa kivi- ja sorapintaa, mutta luonto näki sen parhaaksi paikaksi näille mahtaville kelloryhmille! Antaa vaan luonnon puuttua aika ajoin suunnitelmiimme!
VastaaPoistaHyvään väliin tulikin ihanat harakankellot. Mäkitervakko ehti jo parhaan hehkunsa menettää, kaukasianpitkäpalko on vielä tiiviillä nupuilla.
PoistaKiveykset ja sepeliköt ovat meilläkin ne lähes eniten työtä vaativat kohteet puutarhassa. Pihaantulotien sepelikkö etenkin on jatkuvan silmälläpidon alaisena, sillä siihen ilmaantuu herkästi rikkaruohoja.
VastaaPoistaAaltoilevat penkinreunat ovat minustakin kauniit ja luontevat. Kivireunus kukkineen on aivan hurmaava. ❤️
Kivikolla ei aina edes tiedä haravoisiko, puhaltaisiko, polttaisiko vai kitkisikö. Kohtalaisesti kivituhkalla täytetty ympyrä pysyy kuosissaan, mutta sen viereinen kuiska ruohottuu helposti. Sorakerros on ohuempi ja näköjään sisältää tällaisia yllätyksiä. Mietin, mitä kaikkea olenkaan kitkenyt pois nämä vuodet. =)
PoistaJuuri noiden rikkahaasteiden kanssa aina epäilyttää kiveyksien tekeminen. Oma vanha laattapationi on kyllä sellainen sekamelska voikukkaa, ratamoa ja numilauhaa että ei ole muuta keinoa kuin ajaa leikkurilla samalla kuin muukin piha ja antaa olla vaan. Sinun kiveyksesi kauneus on kyllä vertaansa vailla, harakankello on kaunis kumppani!
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että erityisesti sora/hiekkapohjaiset kiveykset ovat haasteellisia. Kivituhkan ollessa kivien väleissä, on rikkoja vähemmän. Silti ei ilman nyppimistä selviä kivituhkallakaan. Niinhän se on aina: Jos yrittää jotain luonnonvastaista, kuten kasveja väärässä paikkaa tai muotoon leikattua pensasta, saa olla jatkuvasti "parantelemassa".
PoistaIhanasti nuo mäkitervakot ja harakankellot sopivat kiveyksen sekaan. Harakankello on siitä kiva, että kaksivuotisena se yllättää ensi kesänä jossain muualla. Minä olen yrittänyt saada sitä asettumaan tänne, mutta toistaiseksi en ole onnistunut. Siirsinkin tänä kesänä tänne kukkivia taimia, jos vaikka ne onnistuisivat karistamaan siemeniään sopiviin kohtiin.
VastaaPoistaKivipolkuja saa kitkeä moneen otteeseen kesän aikana täälläkin. Mitä pienempinä rikat kitkee, sitä helpommin niistä pääsee eroon. Harmi vain, kun kaikki siemenet eivät idä samaan aikaan, niin joutuu käymään välit läpi useammin tai sitten kiskomaan hampaat irvessä jättikokoisiksi ehtineitä juurakoita. Minä haluaisin saada kivipolkujen saumoihin sammalta ja aika hyvin sitä on jo paikoitellen ilmestynytkin. Pelkkä kivituhka tai hiekka ei minustakaan ole kovin kaunista. Mukavaa viikonloppua!
Minä taas olen yrittänyt saada pihalleni kissankelloa, siirtämällä ja kylvämällä. Toistaiseksi ei ole onnistunut. Tovottavasti onnistut.
PoistaSaa nähdä millainen urakka on siirtää mäkitervakot tuosta pois. Niillä on taatusti juuret jo tosi syvällä.