Tuossa jo aiemmin kesällä listasin töitä, jolloin juhannus tulee otettua vastaan hyvässä maailmanjärjestyksessä. Hommat jäivät juhannuksen jälkeiseen elämään, ja osa niistä odottaa yhä toimeen ryhtyjää. Maailmanjärjestys on siis edelleen sekaisin. Helteet hellivät heinäkuussa, sateet elokuussa, kummatkin ihan sietorajoilla.
Eilen oli ensimmäinen ilta aikoihin, jolloin ei satanut tai tihuuttanut vettä, joten sain nenäni ulos ihan kameran kanssa. Paksu pilvimassa peitti taivaan ja viimeisillä valoilla kameran äärirajoilla kuvia klipsuttelin. Että oli mukavaa!
Kuvia kun katsoo, niin johan löytyy uutta hommaa poikineen.
Satoa on keräämättä. Omenoita ja päärynöitä, kriikunaa. Kaikkea maassa ja puussa.
Taimia on istuttamatta. Jaettuja kuunliljoja, mäkitervakkoa, akileijoja. Ääriään myöten vettä täynnä olevan sementtisaavin herttavuorenkilvet pelastin sentään jo illalla vähemmille vesille.
Hujanamarja odottaa toista (!!!) vuottaan pääsyä paremmille kasvusijoille. Eilen haaveilin ruusujen ostamisesta. Ehkä ei pitäisi.
Pitkin pihaa kaatuneita ja maatuneita tukia, epämääräisiä kitkentäläjiä unohtuneena, kasveja väärässä paikassa. Tämänkin kellokuusaman tulin istuttaneeksi liian varjoon ja nyt hädin tuskin elää, vaan ei varjossa kuki.
Pari viikkoa sitten komposteja tyhjätessäni tuikkasin kuunliljapurkit sivummalle odottamaan istuttamista. Kuin vahingossa tulin luoneeksi upean väriyhdistelmän ja olenkin kuumeisesti miettinyt, miten saisin mahdutettua kuunliljani samaan istutukseen hortensioiden kanssa. Ei mahdu, eli jonnekin muualle sitten, ellen aloita syreenien alla heti uutuuttaan uudelleenjärjestelyjä.
Osa marjoistakin on poimimatta. Mustaherukoita pitäisi ehtiä keräämään vielä vähän lisää pakkaseen. Punaiset syökööt linnut.
Löysin purppurapunalatvan. Tiirailin sitä keskipihan viidakosta keväällä, mutta en löytänyt vuohenputkien ja marjapensaiden sekamelskasta. Sekin sekamelska on raivaamatta. Mutta trimmeri on ostettu, sitä jo pari kertaa olen testaillut.
Ja sitten. Oi ja voi! Viime kesänä innoissani aloitin säleikköpuun kasvattamisen. Nämä versot sieltä sekamelskasta huutavat, että juhannus meni jo. Voiko noille enää mitään tehdä muuta kuin yrittää todella varovasti taivuttaa vaakaan? Rusakko ennätti talven aikana jo kaluta puuta, ja siksipä hukkui kokonainen puu tuonne sekamelskaan. No, ainakaan Tallinnan päärynäomena ei ole kuollut. Miten teillä menee säleikköpuiden kanssa, jotka istutitte vuosi, pari sitten?
..., että tossua tossun eteen. Aurinko paistaa tänään.
Se on tosiaan kumma, miten aika kiitää. Ihan äsken oli toukokuu.
VastaaPoistaIhanan rehevältä ainakin näyttää. Tosi herkut kuunliljat tuossa yhdistelmänä, jos eivät hortensian viereen mahdu, niin ehkä johonkin yhdessä kuitenkin? Kaikenlaisia suunnitelmia sitä on, kun vain ehtisi toteuttaakin. Eiköhän säleikköompun oksia voi vielä taivuttaa, vaikka vähän kerrallaan.
Tänään oli niin ihana lämmin päivä, kesäinen vielä. Toivottavasti syksystä tulee vähän kuivempi, että saan ainakin taimet maahan. Ihan liikaa kulkee päässä ajatuksia, mitä voisi tehdä. =)
PoistaYritänpä erityisen varovasti ja vähän kerrallaan.
Lähes kolme kuukautta kesästä meni niin sanotusti harakoille. Ensin ennätyshelteet ja kuivuus piinasivat ja sitten elokuun tuulet, koleus ja sateet. Tee siinä sitten hommia. Paljon töitä on siis tekemättä ja osa jäänee suosiolla ensi vuoteen.
VastaaPoistaKuten Sailakin tuossa edellä mainitsi, eiköhän omenapuun versoja voi vielä taivuttaa, jos ovat vielä norjia taivutettavaksi.
Mullakin oli paljon kaivuu ja siirtohommia ajateltuna tälle kesälle, mutta jotenkin aika vain on huvennut. Tosin olen kyllä nauttinut ihanasta lämpöisestä kesästä, vaikka hommien eteneminen on ollut vähän niin ja näin.
PoistaTäytyy kokeilla varovasti oksien taivutusta.
Mun tämän kesän puutarhan pelasti avoomiihin osallistumine. Laitoon puutarhan het keväällä ojennuksehen. Avoomien jäläkihin en teheny mitää liki parihin kuukautehen. Ny oon taas eres jonkullaases vauhris.
VastaaPoistaHianot lehtifärit ja muarot kuunlilijakuvas. Ekköhän saa loihrittua samantyylisen vaikutelman johonku muuhunki kohtahan.
Kummasti ryhdistää otetta ja elämää kun on tiedossa vierailijoita puutarhaan. Avoimiin osallistumisen olen jättänyt toistaiseksi. Itseni tuntien saisin siitä sellaisen stressin, ettei mahtuis muita asujia tähän torppaan. =)
PoistaJonnekin on kuunliljat istutettava. Paikkaa jo katselin vanhan Bergiuksen varjoista. Siellä kun ei valoa vaativat kukat ole ottaneet viihtyäkseen.
Kauniilta näyttää silti. Anna armoa itsellesi, ei kaiken tarvitse olla tiptop. Upea tuo hunajamarja sinkkivadissaan. Varmasti säleikköpuukin vielä taipuu. Sesonki on niin lyhyt ja ilmojen armoilla olemme. Tehdään se mitä ehditään ja jaksetaan. Toivottavasti ehdit kuitenkin nauttia kesästä!
VastaaPoistaOnpa lohdullista kuultavaa. Tänä kesänä ei paljoa ole auttanut kuin odotella parampia ilmoja. Nyt on mukava taas touhuta pihalla. Ehkä ne ei sieltä karkaa, vaikka talven yli vartoisivat, ainakin osa.
PoistaSinkkivati on talon vanhoja peruja. Se oli alunperin pihasaunassa vesiastiana, mutta ajautui pian jalompaan puutarhakäyttöön. Nyt se on jo parikymmentä vuotta palvellut, saumastaan revennyt, joten toimiin hyvänä kastelualustana, kun vettä ei pääse kertymään kuin tilkka kerrallaan pohjalle.
Kesä tuli ja meni ja edelleen ollaan ikäänkuin odottamassa lähtölaukausta. Enpä muista näin tekemätöntä kesää. Toivoin, että syksystä tulisi pitkä ja leuto. Silloin olisi aikaa korjata kesällä tekemättömiä töitä. Kylmää on luvassa, mutta turha surra etukäteen.
VastaaPoistaKuvissa puutarhasi näyttäytyy rehevänä ja terveenä. Samettihortensia toteaa viisaasti, että sinun tulisi antaa armoa itsellesi. Tuttu toive minullekin, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ja kun se puutarhassa tekeminen ja touhuaminen on vain niin innostavaa. Menneen kesän "laidasta laitaan" -säät ikäänkuin varastivat meiltä sen tekemisen mahdollisuuden ja innostavuuden. Onneksi joka vuosi on uusi kesä edessä. Korjataan nyt se, mikä on korjattavissa ja mennään innolla kohti uutta.
Kyllä tämän kesän spurtti taisi olla tässä. Elättelen toivetta, jos syksyllä vielä saisi jotain mukavaa pientä aikaiseksi. Ainakin voi nauttia hedelmistä ja muusta sadosta, unohtaa rönttöpaikat ja keskittyä siihen mikä on kaunista.
PoistaKiitos ihanista sanoista ja kannustuksesta.
Näin se aika mennä huristaa. Keväällä aina on kovat suunnitelmat ja mieliteot ja kuvittelee kesän kestävän "ikuisesti"... no ainakin pitkään :)
VastaaPoistaOlen ollut niin tyytyväinen kun sain yhden penkin kulman kunnostettua ja istutettua jo osan kasvattmistani perennan taimista siihen. Onneksi ei ole montaa purkkia jäljellä, pitäis jaksaa vielä tehdä muutoksia.
Niin se menee, joinakin kesinä saa aikaan enemmän ja joinakin vähemmän. Jospa ensi kesä olisi puuhasteluille suotuisampi. Ja ihan pian on taas juhannusta edeltävä aika:)
VastaaPoistaOmenapuita voi leikata myös syksyisin! Minä napsin vesiversoja juuri viikonloppuna pois.
Tämä vuosi on ollut kyllä säiden suhteen erikoinen. En ole sopeutunut tällaiseen rytmiin jos nämä ovat edessäpäin muinakin vuosina. Ensin liikaa aurinkoa ja kuivaa ja sitten taas vain vettä eikä aurinkoa. Minulla jäi puutarhan hoito kokonaan kun marjasato kypsyi ja sillä tiellä ollaan. Nyt eilen sain yhden alueen muokattua siihen kuntoon että voisin alkaa istutuksia tekemään. Ehkä saan muutkin penkit kuntoon jos ilmat pysyy nyt vihdoin mukavina. Ei liikaa aurinkoa ja vettä 🤗😁
VastaaPoista