Elokuu luikahti puoliväliin ihan yllättäen. Kellokukkien aika on ohi ja puutarha verhoutuu uusiin sävyihin jakautuen kasvivalinnoista johtuen kahteen suuntaan: tummiin ja vaaleisiin.
Iloitsen loppukesän sykähdyttävän vahvoista väreistä. Tummansiniset ukonhatut ja vahvan oranssit ruskoliljat ehtivät jo kukkia, mutta parhaillaan saan nauttia tiikerinliljojen ja viinikärhön kukkien yhtä tujusta yhdistelmästä. Purppuraomenapuun tummien lehtien alla näiden värit oikein korostuvat ja tulevat esiin, toisaalta sulautuvat punaruskeisiin sävyihin.
Kärhöistä Roochuci kukkii edelleen. Kellokärhön tummaakin tummemmat kukkanuput ovat lähes mustia, avautuneessa kukassa on pienet vaaleat raidat terälehtien reunoissa. Tanakan ja jäykän vahamaiset kukat eivät tuulista piittaa ja kestävät tummissa versoissa pitkään. Taustalla pilkottaa tarhalyhtykärhö Dianan syvän pinkit kukinnot. Saisinpa joku kesä pykättyä näille kunnon tuet, niin ei tarvitsisi loppukesällä irrotella pitkiksi venähtäneitä versoja viereisten pionien varsista. Princess Diana sentään ymmärtää kurotella penkin aurinkoiselle puolelle matalan ketoneilikan ylle maata peittämään. Auringonkilossa sen jo kukkineet siemenhahtuvat saivat kullanhohtoisia sävyjä. Sade kirjoo ne helmin.
Väriminttu on nimensä mukaisesti värikäs, ainakin tämä Scarlet Red, joka näkyy ns. kaivolta kotiin. Sillä on kumminkin aivan ihanat punasuoniset lehdet nuppujen verhona, mikä tekee siitä viehättävän. Punainen värikin on asteen verran viininpunaan, joten se on oikein sopiva perenna piristämään puutarhaa. Sopivaa värikumppania en mintulle ole vielä löytänyt, joten se kukkii yksinäisenä komeudessaan.
Purppuraheisiangervo on kaunis jokaisena vuodenaikana. Nyt sitä koristavat syvänpunaiset ja pulleat tuppilohedelmät. Hedelmät ovat tänä kesänä erityisen komeat pensaan saatua runsaasti auringonpaistetta ja lämpöä. Hedelmät nousevat mukavasti esiin tummien lehtien seasta ja koko kasvi henkii hillittyä voimaa ja vahvuutta.
Heisiangervon vieressä japaninlikusterisyreeni puolestaan on pukeutunut vaaleanvihreään asuunsa. Puu vaihtaa väriä muutaman kerran vuodessa: kevään hento vihreä, keskikesän tumma vihreä, kukinnan kermanväri ja nyt siemenpähkylöiden vuoraamana se on helakan tuoreen vihreä. Jos tulee hyvä ruskasyksy, näen sen lehdet vielä kerrostuneissa sävyissä vaaleankeltaisesta oranssin ja punaisen kautta mustanpuhuvaan violettiin. Tämä uudenvihreä juuri nyt luo uskoa uusiin siemeniin ja uuteen kevääseen.
Sinipallo-ohdake sijoittuu vaaleisiin kasveihin kukinnon ollessa vielä nupullaan. Enemmän
väriä se saa tsiljoonien pikkukukkien avautuessa vähitellen pallon yläosasta
lähtien. Ohdake on päivän varjossa heisiangervon ja likusterisyreenin sitä
peittäessä, mutta iltapäivän lopulla sekin saa osansa auringonpaisteesta ja
muuttuu värikkääksi, kun kimalaiset ja perhoset sen löytävät. Kukintojen
sininen sävy on hillityn vaalea ja hopeisen hohtoinen.
Kadunvieren Louise Bugnet jaksaa yhä availla verkkaiseen tahtiin uusia kukkiaan. Värimaailmassa se sijoittuu tummiin ja vaaleisiin. Sen nuput ovat tummat ja auennut kukka taas vitivalkoinen. Lehdetkin ovat melko tummat, paitsi näillä loppukesän aivan uusilla versoilla. Pensas on kukkinut yhtäjaksoisesti kesäkuun alkupuolelta lähtien.
Tumman ja vaalean yhdistelmää löytyy myös uudesta paahteen penkistä. Tähkätädyke heräsi uuteen elämään saatuaan aimo annoksen sadetta ja jaksoi avata tähkiensä ylimmätkin nuput, jotka helteellä pelkäsin jäävän aukeamatta. Niin kävi kivimuurin sinisille iisopeille. Nyt kumminkin on penkissä yhtä aikaa helakan sinistä ja maksaruohon nuppujen vielä vaaleita sävyjä.
Vaaleimmat kukkijat taitavat nyt olla valkoisten syysleimujen ohella hortensiat. Vanha köynnöshortensia on koristanut omenapuuta kukinnoillaan jo pitkään. Mustilanhortensia ja kuutamohortensia ovat aikaisempia hankintoja puutarhaan. Viime kesänä istutin kaksi japaninhortensiaa, jotka vasta aloittavat kukintaansa varjossa. Hortensioissa on se kiva puoli, että nekin vähitellen vaihtavat väriään kesän ja syksyn edetessä. Talvella saa vielä ihailla kuivuneita kukintoja, jotka säilyvät hyvin koristeellisina.
Mitä teillä kukkii tänään?
Kyllä, sinulla on kauniita syksysävyjä puutarhassasi. Tuommoinen väriminttu täytyykin hankkia.
VastaaPoistaKiitos, Nettimartta! Nyt täytyy nauttia näistä kun ovat kukassa tai muuten värikkäitä. Kyllä ne sitten syksyä kohti hiipuu =). Väriminttu on perennana tosi kiva. Leviää, mutta sen kanssa tulee toimeen.
PoistaJuuri katselin pihalla väriminttuja ja ajattelin miten kiitollisia kasveja ne ovat: kukinta kestää ja kestää ja värejäkin on nykyään jo useita. Kasvatin itse siemenistä ja sain ainakin kolmea eri sävyä lisää :)
VastaaPoistaKauniit kuvat!
Väriminttu leviää mukavasti ja se on kumminkin helppo poistaa jos sitä on liikaa. Tykkään paljon sen syvästä väristä. Olen vähän miettinyt, jos oikein räväyttäisin ja keräisin värimintun seuraksi erisävyisiä muita punaisia. Haaveilu sen osalta on kesken, joten saapa nähdä toteutuuko koskaan.
PoistaVastaanpa vielä kysymykseesi: nyt on kukassa kultapallo, kärhöt, hortensiat, päivänhatut, värimintut, maksaruohot, punaluppio, angervot.....
VastaaPoistaSinulla kukkii vielä paljon erilaisia kasveja. Toivottavasti olisi pitkään lämmin loppukesä. Minullakin kukki punaluppio tänä kesänä: väkersi oikein yhden ainokaisen pylpyrän.
PoistaKiitos, Sussi!
VastaaPoistaUpeita kuvia ja kasveja!
VastaaPoistaKiitos, Pirjo!
PoistaKaunista. Meillä kukkii mm kärhöjä, punahattuja, syysleimuja, maksaruohoja, luppioita, pallohortensioita.
VastaaPoistaKiitos, vaalean vihreää! Kukkien kauniit värit kyllä piristävät viime päivien sateissa ja sään harmaudessa. Luppio ei ole meillä menestynyt käytännössä ollenkaan. Tekee kyllä lehtiä, mutta ei kuki. Ehkä sillä on liian varjoinen kasvupaikka.
PoistaTuo tiikerinlilja on suosikkini, eksoottisennäköinen. Yllättävä yhdistelmä viinikärhön kanssa. Keväällä haaveilin tiikerinliljasta, mutta tilanpuute vaivaa palstaani.
VastaaPoistaTiikerinlilja on perusliljoista vähän erikoisemman näköinen. Vanha sipulikasvi kumminkin ja hyvin kestävä. Ehkä saat niitä johonkin soppeen mahtumaan. =)
Poista