Katvio varjopuutarhassa

Teinköhän tuplavirheen, kun ostin katvion ja istutin sen varjopuutarhaan. Katvio (Kirengeshoma palmata) on toki varjokasvi ja syyskukkija, joten sinänsä ihan ohjeen mukaan meni. Myös itse kasvista pidän valtavasti. Vaan yhden pakkasyön jälkeen mietityttää, olisiko se pitänyt istuttaa puolivarjoon tai jättää suosista kauppaan.

Varjopuutarhaa perustaessani käytin tontilta löytyneitä jakotaimia ja ostin joukkoon pari hieman erilaista kasvia. Toinen oli syyskimikki ja toinen tämä katvio. Ehkä tuolloin olin havahtunut syyskukkijoiden vähyyteen puutarhassamme ja halusin lisätä kukkivaa kasvia tähänkin vuodenaikaan. Taisin ostaa myöhäisimmistä myöhäisimmät kukkijat, ja istuttaa ne liki synkimpään varjoon mitä pihasta löytyy, katvion vielä penkin pohjoispuolelle alavaan paikkaan, jonne halla hiipii ensimmäisenä.

Nyt sitten odotellaan nuppuja aukeavaksi. Katvion kasvun etenemistä olen odottanut keväästä asti. Ensin, että maasta nousisi edes pientä merkkiä elämästä. Katvio nimittäin herää aika myöhään keväällä. Kun se sitten pääsee alkuun, kasvuvauhti onkin melkoinen. Pienet helakanvihreinä erottuvat lehtitupsut vain huitovat kohti taivasta kun se venyy mittaansa.

Katvio on yli metrin korkuinen pensasmainen ilmestys, jolla on hieman vaahteranlehtiä muistuttavat lehdet. Lehtien koristeellisen muodon takia sitä ei voi sanoa huomaamattomaksi taustakasviksi. Usein pysähdynkin sen ääreen ihailemaan juuri lehtien muotoa, ja tietysti tiirailemaan lehtien tyveen, josko sieltä alkaisi työntyä kukkavartta. Lehtien yläpinnalla on pieni karheus, pikkuruisia karvoja pystyssä.

Helteet katvio selvisi pahemmin lehtien lerpsahtamatta, mutta nuppuja ei näy eikä kuulu. Elokuussa alkavat nuput kehittyä. Melkein kuukausi menee ja hädin tuskin mitään tapahtuu. Tuskallisen hitaasti nuput pullistuvat, kukkavarsi pitenee, ja huomaan odottavani useampia nuppuja kukkaan kuin viime syksynä. Tänä vuonna katvion kukinta on myöhemmässä. Viime syksynä kasvissa oli jo avoimia kukkia. Pahasti syödyt lehdet kuuluvat viereiselle tähkäkimikille, jonka etanat ja kotilot viime syksynä liki kurittivat hengiltä. Katviossa ne eivät niinkään herkuttele, vaikka kyllä sitäkin syötiin. Nyt on reikiä lehdissä huomattavasti vähemmän kumpaisessakin.

Kolmen pakkasasteen ilma osui pohjoisen suunnalta suoraan istutuksen reunaan, ja jätti katvion kukkavarret tummuneiksi. Mietin kehittyvätkö nuput enää, vaikka lämpenikin. Herkkyys pakkaselle tuli yllätyksenä. Viime syksy oli pitkään lämmin ja kasveille suosiollinen, joten katvio oli silloin jo kukkinut pakkasten tullessa. Ehkä  muuttoauto kottikärryn muodossa ilmestyy ensi kesänä katvion viereen. Osoite on vielä tuntematon.