2021-09-19

Syyssunnuntaina

Viikonlopun upea ilma on saanut minut olemaan ulkona molempina päivinä. Lauantaiaamun olin ahkerana omenateatterissa ja saatuani viimeisen hillopurkin kannen kiinni, otin kameran ja lähdin ulos kuvaamaan.

Olikin melkein kaksi viikkoa vierähtänyt edellisestä kerrasta, mikä näin kesäaikaan ei ole ihan tavallista. No, johan on syksy ja sen huomaa kuvauskohteistakin. Iso harppaus on kuljettu syksyä kohti pienessä ajassa. Johtuneeko hallakylmistä öistä, sillä lähes joka puskassa oli jo lehtivihreä lähtenyt virtaamaan kohti juuristoa.


Sinnikkäitä kukkijoita on yhä siellä täällä, ja tulee sama fiilis kuin keväällä tulppaanien vain jatkaessa ja jatkaessa kukintaansa kun kylmä kausi sai ne ikään kuin jähmettymään paikoilleen. Iisoppi on edelleen kukinta-ajasta sekaisin ja kukoistaa sinisin ja vaaleanpunaisin kukin kivimuurin päällä. Sen taustalla likusterisyreeni on viikossa saanut keltaisen lisävärin lehdistöönsä ja purppuraheisiangervo on jo lähes lilanmusta dramaattinen ilmestys. Oikeastaan ihan hyvä, että hopeamaruna on levinnyt iisoppien sekaan. Sen kuuluisi olla kuvasta oikealla, mutta ei siellä viihtynyt ja on omia aikojaan valinnut itselleen paremman paikan.


Teresanruusu on vielä avannut yhden nupun, vaikka lehdet jo osittain varisevat pensaasta. On se sitkeä sissi. Jotenkin herkän kaunis, ja tuntuu että se olisi kukassa ihan väärään aikaan. Syksyllä lehtien varistua pääsevät sen tummanpunaiset versot kunnolla näkyviin. Talvella paljaat varret ovatkin hyvin kauniit lumea vasten sikäli kun näkyvät verkon läpi. Verkottaa pitää, sillä tänään löysin ystäväni rusakon pesäpaikan puutarhastamme. Se todellakin ASUU meillä. Toivottavasti tämä on vain sen kesämökkipaikka, ja painuu muualle järsimään pajunköyttä. Eli verkot esiin ajoissa.


Viimein meillä kukkivat myös kosmokset. Sai niiden kukintaa odottaa. Pari yksittäistä kukkaa on ollut jo pitkään, mutta varret ovat täynnään nuppuja, jotka ovat surullisen tiiviin oloisesti kiinni. Ei varmaan kovin montaa lämmintä päivää (ja yötä) tarvitsisi, että ne kaikki olisivat kukassa. Kylvin kosmokset vasta touko-kesäkuun vaihteessa, joten siinä ehkä syy pitkään odotukseen. Tai sitten kylmä alkukesä, tai kuuma keskikesä, tai sateinen loppukesä, tai...


Pitkään olen odottanut myös syyskimikin alkavan kukkia. Kukkavana vaan jatkaa kasvuaan korkeuksiin. Se on tehnyt sentään nenän korkeudelle pari pientä sikermää nuppuja, etten ihan joudu tikkaille kapuamaan kuvatakseni läheltä. Nuput on pullistuneet sitten viimeisen katselukerran, mutta edelleen ovat tiukassa supussa. Voi näitä syyskukkijoita. Ja mikä pistikään istuttamaan sen varjopuutarhan puolelle? On minulla toinenkin syyskimikki, mutta se on ollut puolestaan aurinkoisemmalla paikalla, on hukkua vuohenputkeen, ja oli kateissakin pari vuotta, kun on niin pieni. Vasta tänä kesänä se on kasvanut kunnolla, mutta ei edes yritä tehdä kukkavanaa.


Korkeuksista kurkkii tämä päivänpaiste. Se tuo kyllä auringon mieleen vaikkei aurinko näyttäytyisikään. Aika hassu kurkkiessaan yksinään tuolta puiden välistä. Sen seuralaiset osittain makaavat maassa ja toinen puoli porukkaa on vähän matalampia ja nuput hyvin tiiviinä odottaen parempia kelejä. Saa nähdä moniko niistä ehtii kukkaan. Siinäpä minun kesäkukkani. Yritys oli kova, mutta pipariksi meni tällä kertaa.


Koristeomenapuu on heittäytynyt upean punaiseksi. Osa lehdistä on kirkkaan punaisia ja suurin osa tumman viininpunaisia. Pikkuriikkisiä omenoita on puu täynnään, eli hyvä on ollut omenasato tämänkin osalta. Joskus loppusyksyllä ja talvella miniomenat kelpaavat tilhiparville, joskus ne kuivuvat rusinoiksi ja ovat koristeena puussa vielä keväälläkin.

Mustilanhortensiasta on pakko laittaa jälleen yksi kuva. Pensas on hauskan monivärinen ja kukkien värit ovat perussävyltään joka kuvauskerralla erilaiset värin muuttuessa sitä mukaa kuin syksy etenee. Vaaleanpunaisen jälkeen terälehteen tulee aavistus kellertävää, kunnes terälehdet kuivuvat ruskehtaviksi. Auringonvalo saa ne näyttämään läpikuultavilta.

Nyt jo on valamonruusussa kiulukoita ja lehdissä punaista väriä. Pidän tämän ruusun kiulukoista, niiden väristä ja muodosta. Itse ruusua en välttämättä istuttaisi omaan puutarhaani, mutta en ole poiskaan kaivanut, kun on kaunis syksyisin. Onhan se ihan nätti myös kesällä kukkiessaan.


Tänään oli tarkoitus saada istutettavat taimet maahan, mutta toisin kävi. Maa olikin (yllätys, yllätys) täynnä vuohenputkenjuuria, joita sitten aloin järjestelmällisesti kitkeä. Ajattelin, että vaikka peittäisin maan sanomalehdillä ja hakkeella, on parempi kiskoa sitä maasta irti niin paljon kuin mahdollista. Siihen se aika sitten hupeni. Ja omenoiden poimintaan. Kävin koko puutarhan läpi, ja enää on käytännössä jokunen kaneliomena puussa, talviomenia vähän enemmän tosi korkealla latvuksissa. Pääsen ihan oikeisiin puutarhatöihin!

Mukavaa viikkoa puutarhassa!

 

18 kommenttia:

  1. Onpa hyviä värejä! Ja kylläpä on koristeomenapuu todellakin kuin koriste.
    Valamonruususi on upean värinen. Omani kasvaa niin tonti reunalla, jossa harvemmin käyn, että en ole havainnut sen väriä. Täytyy käydä katsomassa tässä joku päivä.
    Hyvää työtä sait tehtyä, vaikka aika menikin muuhun kuin siihen mitä piti tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värit ovat hiipineet puutarhaan kuin varkain. Yhtäkkiä niitä vain on, vaikkei pakkanenkaan ole vielä vieraillut. Mietin tuota valamonruusua, josko punerrus osittain johtuisi kuivuudesta. En muista sen aiemmin olleen noin hehkeä.
      Eilen oli ajatuksissa saada kuunliljat maahan turvaan ennen pakkasia. Sinne juurisotkun sekaan en niitä hennonut tuupata. Josko viikon mittaan iltaisin saisin ne istutettua. Oikeastaan se oli ihan mukavaa hommaa. Maa oli kosteaa ja juuret irtosivat talikolla avustaen kohtuu helposti. Mutta vielä jäi puolet kaivamatta, kun omenatkin otti ajasta osansa.

      Poista
  2. Kauniita syysvärejä!
    Meillä kosmoskukat aloittivat parisen viikkoa sitten, mutta syyskimikit ja syysvuokot eivät vielä kuki, tokko ehtivätkään. Syyskimikki on minulla kukkinut vain kerran, syysvuokko taasen selvisi ensimmäistä kertaa talvesta (aiemminkin olen yrittänyt).
    Auringonkukkia pitäsi muistaa istuttaa ensi keväänä reilusti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan jo ostaessani tiesin, että syyskimikki tuskin koskaan ehtii kukkaan asti. Nyt on hilkulla ja täysin säistä kiinni, joten odotus on jännittävää. Siinä on kylläkin valtavan kauniit lehdet, joista on iloa koko kasvukauden.
      Odotan vielä maa-artisokan nuppujen avautumista. Nekin ovat pieniä aurinkoja.

      Poista
  3. Kaunista ❤️. Onneksi on syyskukkijoita, joita ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunuvuokko! Syyskukkijat ovat yhden sortin voimavara, kun aletaan asennoitua kesän loppumiseen ja kylmän tuloon.

      Poista
  4. Kaunista kukintaa ja värejä. Minä en kasvattanut mitään muuta kesäkukkaa kuin samettikukkaa. Omenahilloa minäkin olen tehnyt kaksi kertaa ja yhden piirakan. Vuohenputkea meilläkin esiintyy todella paljon ja ei sitä taida saada millään kokonaan pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritin kasvattaa vaikka mitä kesäkukkaa, ja pipariksi meni. Siitä jossakin postauksessa enemmän.
      Vuohenputkelle olen julistanut sotaa jo usean vuoden ajan. Välillä jaksan sitä vastaan taistella, ja kun en enää jaksa, se pääsee sillä aikaa taas vallattomaksi. Sen hävittämiseen en ole keksinyt täysin taattua konstia.

      Poista
  5. Ihania syksyn värejä! Itse olen panostanut syksyn väreihin pensailla vasta ja nekin ovat vielä pieniä 🤭 Syyskukkivia on minulla vähän, mutta nyt onkin hyvä aika bongailla blogeista miellyttävän näköisiä kasveja ja hankkia tai laittaa hankintalistalle niitä 😊
    Nuo sinun ensimusen kuvan kukkijat näyttivät aika jänskiltä 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein ihan samaa eilen. Istuin koneella ja merkkasin muistiin ihania kasveja ja kasviyhdistelmiä. Usein huomaa istutuksistaan, että jotain kohtaa olisi pitänyt ajatella jo puoli vuotta aikaisemmin.
      Iisopit on tosiaan päässeet vallattomiksi. Tajuttoman pitkiäkin ovat tänä vuonna kiemuraisin varsin. On ne ennen sentään kasvaneet jotenkin ryhdikkäämmin. =)

      Poista
  6. Syysvärit tulivat puutarhaan tosiaan ihan varkain. Tai sitten meikäläinen eli unelmissaan edelleen kesässä.
    Hopeamarunasi näyttää hienolta heisiangervon tummaa olomuotoa vasten. Nyt kun kukat vähenevät, on kiva katsella kasvien syysvärejä.
    Teresanruusu on uskomattoman sitkeä kukkija. Meillä se kukkii yleensä joka vuosi ensimmäisenä ja viimeisenä ruusuna. Nytkin näkyy vielä ainakin yksi kukka latvuksissa.
    Toivottavasti rusakko muuttaa mahdollisimman pitkälle puutarhastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopeamaruna on kuin pärskeitä iisopin aalloilla. Ihan en niin osannut suunnitella, mutta sellainen tuli tänä vuonna =). Hyvin kumminkin erottuvat heisiangervoa vasten.
      Näin syksyisin yksi, jo vähän kulahtanutkin kukka pensaassa saa huokailemaan ja ihastelemaan. Jossain vaiheessa syksyä ihastelemme yhtä pensaaseen jäänyttä lehteä, sitten oksia, pian sadetta, räntää ja lunta oksilla. Yhtäkkiä lumi alkaakin sulaa ja kevät on taas toivoa täynnä.

      Poista
  7. Kosmokset kannattaa kylvää heti toukokuussa, niin ehtivät aiemmin kukkaan :) Hujoppeja tuli täällä ainakin, mutta ehtivät kukkia ja loput nuput keräsin sisälle maljakkoon, osa on auennut.
    Nyt on syysvärit olleet kohdillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosiaan pitänyt kerätä kosmokset maljakkoon. Yksi pakkasyö, ja ne ovat mustanvihreinä kaikki. Ensi kesänä paremmin ja aikaisemmin =).

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!