Toissakesänä istuttamani japaninhortensian juurella lepäsi terävästi katkaistu pitkä oksa. Oliko tullut hoppu loikkijalle vai lieneekö haukkaisu maistunut pahalle, mutta oksan tuoreita mehevän näköisiä silmuja ei oltukaan syöty. Poimin oksan ja kirosin taas vaihteeksi pihaeläimemme ja itseni. Olin edellisviikolla ehtinyt poistaa verkon taimen ympäriltä. Muutenkaan ei ole taimessa montaa oksaa ja nyt yksi vähemmän.
Olin viskata oksan lehtikompostiin, mutta sitten päätin kokeilla saisinko siitä uutta tainta aikaiseksi. Täytin purkin mullalla ja katkoin oksan lyhyempiin pätkiin, jotka tökin taimipurkin reunoille, kunkin aina silmupariin asti mullan pinnalle. Saisinko pistokaslisäyksellä montakin tainta? Kastelin ruukun ja huputin sen kevyesti läpinäkyvällä muovipussilla. Kasvimökin taimihyllyltä löytyi sopiva paikka pistokkaiden kasvaa.
Huppujen suojassa oksanpätkät viettivät alkukesän. Kastelin välillä ja tuuletin. Ekana nuutuivat pari keskelle multaa tökättyä pätkää. Ehkä siinä on totuuden siemen, että oksat juurtuvat paremmin purkin laidoilla, ilmavammassa paikka. Muutenkaan multa ruukussa ei ehkä ollut parasta pistokaslisäykseen. Kolmeen oksanpätkään alkoi kehittyä lehtiä.
Sitten tuli kesä ja helteet. Kastelin pistokkaita samalla kun hoidin kasvihuoneen muita taimia. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt siirtää ruukku ulos kunnon varjoon, mutta pelkäsin unohtavani sen siellä kokonaan ilman vettä. Helteistä huolimatta oli loppukesästä kaksi taimenalkua yhä hengissä.
Syksyllä kasvimökkiä siivotessa löysin ruukun yhä paikaltaan hyllyllä. Ruukun laidalta törrötti yksi pienen pieni taimenalku. Kirosin itseni jälleen. Oli jo myöhäinen syksy. Vein taimen kumminkin ulos ja istutin sen niine hyvineen hunajapensaan juurelle odottamaan kevättä. Verkkoakin löytyi tällä kertaa. Jospa keväällä minua odottaisi Vanilla Fraise -japaninhortensian taimi. Ehkä.
Mitä pensaita kannattaa kokeilla lisätä pistokkaista? Ainakin koreaonnenpensaan oksapätkät lähtevät juurtumaan.
Kiinnostava kokeilu tämä. Vaatii ainakin pitkäjänteisyyttä kasvattajalta 😊
VastaaPoistaNo, eka tavoite oli saada joku oksa kasvamaan. Saa nähdä, kasvaako siitä koskaan kukkivaa pensasta. Kokeilla pitää, vaikka noin myöhään istutettuna saattaa talvesta selviytyminen olla melko huonoissa kantimissa.
PoistaSiinäpä onkin odottamista 😊 oivottavasti pieni olisi selvinnyt talvesta.
VastaaPoistaMinulta kävi jänönen syömässä vähän pihajasmiketta, tosin alku talvesta jo. En ollut tajunnut sitä suojata. Sen jäljeen en ole jälkiä nähnyt ja jasmike onkin nyt aivan lumen peitossa. Silloin ei tullut mieleen ottaa oksia talteen ja kokeilla 🤭
Meilläkin on korkea lumihanki peittänyt käytännössä kaikki hortensiat, mutta nyt ne käy kiinni puiden oksiin, joihin yltävät kurottelemalla korkean hangen päällä tai verkkoa vasten. =(
PoistaJoo, odottavan aika on pitkä. Tässäkin.
No vau, olipa hieno onnistuminen unohduksista huolimatta! Kaikenlaiset taimikasvatukset unohtuvat kesäkaudella niin tehokkaasti, että ne ovat aina kuivumisvaarassa. Kaikkea tekemistä on niin paljon.
VastaaPoistaHyvää kasvua uudelle taimellesi!
Herukat ja orapihlajat ovat ainakin helppoja kokemukseni mukaan, viime kesänä sain pistokkaita ystävän ruusuorapihlajasta ja hyvin näyttivät olevan vielä syksyllä hengissä, samoin omat tylppöorapihlajan pistokastaimet. Aina käy niin, että osa ei vain juurru.
Kokemuksen kautta olen minäkin oppinut tuon muovipussin laittamaan, sillä ilman sitä pistokkaat niin paljon todennäköisemmin kuivuvat kuin juurtuvat. Leikkaan vain pussin huippuun aina pienen reiän, sillä en yhtään luota omaan muistamiseeni taimien tarkkailussa, ne voivat homehtua tai läkähtyä ilman, että edes tajuan ajatella asiaa. Ei todellakaan ehdi päivittäin tarkastella taimien kuntoa, hyvä kun viikoittainkaan.
Olin aika innoissani, kun oksat alkoivat vihertyä. Toisaalta harmitti, että olin heittänyt Lime Light -hortensian oksat menemään. Ehkä nekin olis juurtuneet.
VastaaPoistaOrapihlaja-aitani tarvitsisikin paikkotaimia... Siinähän se on materiaali vieressä. Pitääpä ottaa ensi kesänä kokeiluun. Äiti on aika innokas kokeilija ja hän on kasvattanut ainakin ruusuja ja koreaonnenpensasta.
Noiden satunnaisten, päähänpistokokeiden satoa tulee hellittyä vaihtelevalla menestyksellä. Usein ne haihtuu mielestä saman tien kun on sinne tupsahtaneetkin.
Hienoa, että edes yksi pistokkaista selvisi syksyyn saakka. Äitini on lisännyt paljon hortensioita ja muitakin pensaita pistokkaista ja hortensia ilmeisesti on ollut tähänastisista helpoimpien joukossa. Pensashanhikit, jasmikkeet ja erilaiset pensasangervot ovat myös helppoja noiden Sailan mainitsemien lisäksi. Pistokkaan ottamisen ajankohta on tärkeässä roolissa varsinkin kesäpistokkaiden ja hankalammin juurtuvien kasvien kanssa. Epävarmoista kasveista äitini ottaa viikon välein muutaman pistokkaan kerrallaan, jotta edes johonkin erään sattuisi oikea hetki. Talvipistokkaissa ei kai ole niin tarkkaa kunhan hoitaa homman muuten oikein.
VastaaPoistaPidän peukkuja hortensian taimellesi. Nyt on ainakin lumisuojaa ja jos yhtään helpottaa, niin yksikään samana kesänä juurtunut pistokastaimi ei ole ainakaan minulla tai äidilläni kuollut ensimmäisenä talvenaan. Mahdollisuudet ovat siis vallan mainiot myös sinun hortensiallasi :)
Oli jotenkin innostavaa saada yksikin taimi alkuun. Hyvä neuvo yrittää pienin väliajoin. Ehkä ensi kesänä uteliaisuuttani kokeilen noista ehdottamistasi jotain.
PoistaOnnea pistokkaalle. Varmasti jännä nähdä miten taimi selviää ensimmäisestä talvestaan. Itsekin pitäisi joskus kokeilla pistokaslisäystä, mutta aina se tahtoo unohtua.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntain jatkoa.
Itsekään en ole monesti kokeillut aiemmin, ja kun tulos on omasta huolimattomuudesta jäänyt mitättömäksi, ei ole tullut asiaa harrastettua. Onhan se kumminkin yksi tapa monistaa olemassa olevia kasveja.
PoistaHyvää alkavaa viikkoa sinulle!
Pistokas näyttää hyvinvoivalta. Toivottavasti se on talvehtinut lumen alla ja aloittaa kevään tullen reippaan kasvun. Muistaisikohan itsekin kokeilla pistokaslisäystä.
VastaaPoistaMukavaa laskiaissunnuntaita!
Luulisi ainakin, ettei paleltumaan pääse näillä hangilla =). Tiedä sitten mitä on keväällä. Se on kova elämän pienellä taimella, mutta ehkäpä se siitä.
PoistaSamoin mukavaa laskiaissunnuntaita!
Taas kiva vinkki meille puutarhahöppänöille, kaikkea pitää kokeilla, ja jos joku onnistuu, niin muutkin innostuvat kokeilemaan! Tuo muistamisongelma varmaan on se suurin pelko, kesällä varsinkin on niin monta muuta muistettavaa, että kastelu unohtuu helposti. Toivotaan onnea pistokkaallesi!
VastaaPoistaAina pitää olla pientä kokeilumieltä matkassa. Useimmat tuhoutuneet kasvini ovat kuihtuneet juurikin omaan huolimattomuuteeni, laiskuuteen, unohtamiseen jne. Joskus onneksi käy toisinkinpäin. Kiitos, onnea se tarvitseekin!
PoistaSinnikäs taimi kyllä, uskon sen selviävän talvestakin!
VastaaPoistaEi voi kuin toivoa sille kaikkea hyvää. Sinnikkyyttä tällä tontilla tarvitaankin. =)
PoistaToivon minäkin tälle viimeiselle hyvää talvilepoa ja virkeänä sitten keväällä jalkoja jatkamaan. Minä en ole joutanut mitään tällaisia kokeiluja tekemään on ollut niin paljon kaikenlaista muuta ajateltavaa heti keväällä ja pitkin vuotta, mutta mielenkiintoinen kokeilu sinulta ja mikä tietää että nämä saattaa jatkossakin onnistua. Minulla on hortensioita nyt niin paljon jo että niitä en minä lähde heti ensimmäisenä ainakaan kokeilemaan mutta jotain muuta voisi joskus yrittää.
VastaaPoistaJoskus käyn uteliaaksi ja kokeilunhaluiseksi. Aina ei onnistu. Tästä jäi tämä yksi pätkä eloon, ja olen kokeeseen tyytyväinen, koska oikeasti en uskonut yhdenkään lähtevän kasvuun. Ehkä ensi kesänä kokeilen jotain muuta tämän innostamana.
PoistaTarvinko oikeasti uuden hortensian, vielä samaa lajiketta, onkin sitten ihan toinen juttu.