Puutarhasuunnittelua

Puutarhasuunnittelua sisältävä vanha ruutuvihko yli kymmenen vuoden takaa osui käteeni. Vihko on raapustettu puoliväliin asti epämääräisin muistiinpanoin puutarhaan liittyviä hajanaisia ajatuksia ja oivalluksia, jokunen toteutunutkin suunnitelma sieltä löytyy, ja paljon keskeneräistä. Onpa siellä listoja erilaisista kasveista, istutettavista, hankittavista, haaveilluista jne.

Vanhan puutarhan kasvien paikat piti saada pohjapiirrustukseen.

Jo osittain haalistuneisiin ja sateessa vettyneisiin lyijykynän vetoihin palaaminen tuo elävästi mieleen sen kiihkon ja innon, jonka vallassa puutarhaani suunnittelin. Into ei ole hiipunut noista päivistä paljoakaan, ehkä jonkinlainen maltti ja harkitsevaisuus on kasvanut. Mukaan on tullut aikaperspektiivi ja ruutuvihon tilalle tietokone.

Joskus on hyvä katsoa puutarhaa eri suunnilta tai ylösalaisin.

Kaikkia tarpeita ja muutoksia puutarhassaan ei voi etukäteen nähdä, mutta osaan niistä voi varautua hyvällä suunnittelulla ja ennakoinnilla. Ja melkein kaiken voi korjata, tai muuttaa. En osannut aavistaa, että naapuri kaataisi upean rivistön syreenejä ja silmien eteen aukeaisi teollisuuspiha roskalavoineen ja metallikasoineen. En olisi halunnut, mutta väistämättä tuli aika katkaista oma vanha aitamme parinkymmenen sentin tapeiksi ja odottaa orapihlajan uutta kasvua. Arvasin, mutta en ottanut uskoakseni, että  omenapuuni vanhuuttaan noinkin paljon leviäisivät tai että tammesta tulisi oikea jättiläinen suhteessa tonttiimme. Puhumattakaan myrskyistä, kuivuudesta, jänisten tai nyt viimeisenä, metsäkauriiden aiheuttamista vaurioista.

Tämä suunnitelma toteutui osittain.
Iisopin tilalla on esikoita ja narsissit puuttuvat edelleen.

Moni suunnitelma ja haave on ajan myötä jäänyt toteuttamatta. Osa on hylätty omaa mahdottomuuttaan, osan toteutus onnistunut, osan ei. Suurin osa suunnitelmista on vielä muuttunut ajan myötä. Nyt jälkikäteen kiitän onneani, etten tullut istuttaneeksi rusokirsikkaa kohtaan, johon nyttemmin haaveilen oleskelupaikkaa tai toisaalta olen ylpeä rohkeudestani jättää pystyyn ruippana piisku ikivanhaa Valkeakuulasta, kun se muuten oli myrskyssä romahtanut. Nyt siinä kasvaa tuottava hedelmäpuu.

Jotkut suunnitelmat vaativat aikaa. Tämä odottaa puun kasvua aikuiseksi.

Siispä parasta on suunnitella ensin paperilla tai ruudulla, karsia mahdottomat, hioa paremmaksi, yrittää huomioida paisteen, valon, varjon, tuulet, notkelmat ja kaadot, maa-ainekset, suojaukset, hinnat, toiveet, realiteetit,... Ollessaan suunnitelmaa, kaikki vaihtoehdot ovat vielä ilmaisia, ja hyvällä suunnitelmalla on helpompi lähteä eteenpäin.

Pikkuportin suunnitelma on edelleen elossa, toteuttamatta vain...

Sain itselleni suuren ja ihanan tehtävän. Kävin eilen katsomassa nuorenparin uutta kotia, ja erityisesti heidän pihaansa. Saan olla avuksi pikkupihan suunnittelussa ja rakentamisessa. Voi, kuinka mieluinen tehtävä! Kunhan paksu lumipeite sulaa, päästään kunnolla mittailemaan ja arvioimaan tilannetta.