Hölkkä on muuttunut juoksuksi, suorastaan kirimiseksi. Ennätänkö itse vai ehtiikö voikukka ja vuohenputki ensin? Puutarhassa tapahtuu joka ikinen päivä aina vaan uutta. Kasvu on suorastaan räjähtänyt käyntiin, vauhdittajana yhden päivän kunnollinen vesisade. Määrää en tiedä, vesimittari rikkoutui viime kesänä ja uutta en ole huomannut hankkia. Ensimmäinen raparperipaistoskin on jo syöty.
Trimmeri on laulanut, silppuri on laulanut ja välillä saha soinut. Piha kaiken kaikkiaan on kuin temmellyskenttä, paljon on asioita keskeneräisenä. Mutta onhan tässä koko kesä edessä, eikä kaikkea tarvitse heti saada valmiiksi. Totta puhuen olen trimmeriä laulattanut osassa puutarhaa, seuraavana päivänä toisessa kohtaa, pakko jakaa osiksi hommia, vaikken isolla tontilla huseeraakaan.
Äitienpäivää edeltävänä lauantaina puutarhani suurin omenapuu Bergius kaadettiin. Kiitos poikani, rajalla oleva puu kaatui ilman vaurioita sen paremmin naapureille kuin itsellekään. Kiitos miniäni, isojen oksien osuminen sopiviin väleihin kapeaan tilaan onnistui ja oksien kerääminen kasoihin auttoi minua paljon. Nyt on tilaa tässä kohtaa yllättävän paljon. Jatkaako viljelyksiä alueelle vai istuttaako uutta puuta tai pensasta? Hautukoon alue rauhassa.
Kukkapuut antavat parastaan. Kuvassa Varjomorellin oksia taivaansinessä. Näky on aina yhtä henkeäsalpaavan ihana. Tänä kesänä ihanuutta varjostaa tieto, että puu on hiljalleen kuolemassa. Tai ainakin se kituu. Etevänä emäntänä olen onnistunut istuttamaan taimen juuret jotenkin solmuun niin, että yksi juurista ikään kuin kuristaa puunrunkoa. Kituminen näkyy yhä uusina oksina, jotka ovat rutikuivia ja elottomia.
Välillä päätän tehdä jotain kivaa, kierrellä ja ihmetellä, löytää uusia taimia kasvamassa ja ennen kaikkea tarkkailla edelliskesän istutusten kasvuun lähtöä. Tähän mennessä kaikki istutukseni ovat elossa, vaikka aiemmin pelkäsin vähälumisen talven olleen osalle taimista kuolemaksi. Miten riemuissani olen sinikämmenen kukinnasta! Se on toissavuoden taimi, joka vahvisti viime kesän lehtiään ja juuristoaan. Noihin viimekesäisiin palaan erikseen uudelleen.
Uusia taimia ihaillessa pakkaa unohtumaan, mitä kaikkea muuta keväistä puutarhassa kasvaa. Vanhat tutut kesäpikkusydän ja lemmikit valtaavat alaa ja sulostuttavat näkymiä omalla hennolla tavallaan. Sinnikäs yksittäinen kalliokielo puskee niistä läpi vakiopaikallaan. Muut kalliokielot olen aikanaan keskittänyt varjopuutarhan puolelle. Näyttää tämä viihtyvän vähän aurinkoisemmassakin paikkaa tammenalusen valoisammalla puolen.
Omenankukat aloittavat kukintaa. Toissapäiväinen kuva on jo auttamattoman vanha. Onneksi ei ole tiedossa hellekautta, niin saan nauttia avautuvista kukista ja niiden vienosta tuoksusta pitkään. Saunan seinää vasten nojaa pystyssä mattojenpesulauta. Koskahan siihen puuhaan ehtisi? Nyt on tärkeämpää kuvata, kierrellä, katsella, kuunnella ja haistella, nauttia alkavan kesän tuoreudesta täysin rinnoin.
Nyt on kyllä ihanat hetket, vaikka kasvu on liiankin rehevää ainakin minun makuuni. Ja voikukka kukkii aivan kaikkialla, yhtäläisesti nurmikolla kuin kukkapenkeissä. On turha enää kuvitella, että olisi jotenkin tilanteen päällä, se autuas keväthetki on ohi :-D
VastaaPoistaIhanaa, että sait neuvokasta puunkaatoapua!
Tosiaan rikkaruohot ovat niitä maaperän alkuperäiskasveja, jotka luontaisesti pärjäävät harmittavan hyvin. Voikukkakin on ollut niin ketterä, että edellisen päivän kukat kun on trimmeröinyt niin jo on seuraavana aamuna sarja uusia keltaisia aurinkoja hehkumassa.
PoistaOlisi puu jäänyt kaatamatta meikäläisen voimin. Hienoa saada apua.
Lemmikit luovat ihanaa tunnelmaa! Kaikesta kiireestä huolimatta tämä(kin) on ihan parasta puutarha aikaa.
VastaaPoistaTämä on niiin parasta aikaa. Pidän erityisen paljon lemmikkien vaaleasta, kevyen utuisesta sinestä.
PoistaNyt on kyllä paras aika, välillä pitää saada vaan rauhassa nauttia puutarhasta vaikka kuinka voikukat yrittävätkin valtaustaan. Sinikämmenen kukka varmasti ilahduttaa. Kuvastasi mieleeni juolahtikin että omassa pihassani nimeltään unohtunut taimi onkin tietenkin sinikämmen mutta vain valkokukkainen versio, ilahduin kovasti kun se maasta esiin nousi.
VastaaPoistaNyt on oikea silmäkarkin ja nautinnon aika puutarhoissa. Täytyisi osata pysähtyä ja olla ajattelematta kiitävää aikaa ja sitä miten nopeasti kaikki on ohi. Nyt on tuoksut, nyt on kaunista.
PoistaOlen todella innoissani sinikämmeneni kukinnasta. Eilen löysin puutarhayhdistyksen taimitorilta valkoisen sinikämmenen taimen. Yleensä kohdalle on osunut vain sinikukkaista. Tosin upeita ovat molemmat.
Kiirettä pitää puutarhurilla näinä päivinä😅Miljoonaa asiaa pitäisi ehtiä tekemään ja vielä ehtiä nauttia hengästyttävistä näkymistä, joita puutarha näin keväisin tarjoaa!
VastaaPoistaKun ulos menee silmä näkee ensin uudet kasvuun lähdöt tai kukinnot, ja heti perään vieressä olevan vuohenputken, edellisen kesän törröttäjän tai paikoilleen unohtuneen tukikepin kenollaan. Mistä niitäkin riittää! Sitten vaan pitää hakea kupponen kuumaa ja istahtaa hetkeksi aikaa ja ihailla. Kummasti sitä löytyy pientä ja isoa askaretta mielenkiinnon mukaan tehtäväksi.
PoistaKuvaat hienosti kevättä puutarhassa niin kasvien kuin puutarhurinkin näkökulmasta. Juuri noin hengästyttävän kiireistä ja silti antoisaa tämä kaikki on.
VastaaPoistaMukavaa viikonvaihdetta ja alkavaa kesäkuuta sinulle!
Kiitos Between! Niin ihanaa ja kiireistä aikaa eletään. Antoisaa aikaa. Vaikka on tunne kiireestä, on tämä kumminkin niin koukuttava ja onnistumisia täynnä oleva harrastus, ettei pois antaisi.
PoistaSamoin sinulle oikein mukavaa alkavaa kesää!
Samaa kiirettä olen puutarhassa kokenut itsekin. Aika monta tuntia voisi olla enemmän aikaa aina toukokuussa.
VastaaPoistaNo niinpä. Ja toisaalta täytyy pitää itsestään huoli, ettei ole ihan reporankana rankan puurtamisen jälkeen. Aikaa vastaan on turha taistella, joten istutaan hetkeksi paikoillemme. Ehkä hetkestä jää pitkälle kantava muisto.
PoistaNyt on kesän vauhdikas aika, paljon tapahtuu ja tekemistä riittää ja täytyy sanoa, että nautin, vaikka ihan kaikkeen touhuun ei aika aina riitä. Se on jännää, miten voikukka keksii kukkia missä vain, yleensä jonkin perennan keskellä! Hienoa, että sait apua puun kaadossa, se on iso projekti!
VastaaPoistaNiin paljon on tosiaan tekemistä, että on pakko laittaa hommia jonoon, tai poimia mieluisimmat päältä, tai arpoa tai mielenvireen mukaan. Siitä hyvä tilanne, että joka nurkalla riittää tekemistä, jos yhteen juttuun kyllästyy. =)
PoistaKaadosta oli suuri apu. Sain pienimmät oksat haketettua, isoimmat rungot vohkin jätekuormasta kukkapenkkien reunuksiksi, ja lopulta ei olekaan enää paljoa pois vietävää.
Nyt todellakin tapahtuu paljon puutarhassa! Meillä alkoi satamaan eilen illalla ja lupailee vielä kunnolla lisää. Sen jälkeen varmasti kasvu räjähtää. Täällä on siis satanut toukokuussa todella vähän, reilut 10mm ennen eilistä.
VastaaPoistaIson puun kaataminen tuo ihmeesti tilaa puutarhaan, ja uusia ajatuksia alkaa syntyä:)
Yksi vuorokausi kunnon sateen lotinaa räjäyttää kasvun. Melko kuiva kevät on ollut, vain muutama tuuleen haihtuva tippa silloin tällöin.
PoistaTähän asti on ajatukset olleet lähinnä oksakasojen silppuamisessa, mutta runkoja olen kiikutellut jo ympäri pihaa ja mallaillut tulevia linjoja. Ehkä niistä vielä jotain syntyy, kun aikaa kuluu. Ahtaassa paikassa on ollut iso puu ja jotenkin tuntuu hyvältä sen poistumisen tuoma avara tila. Täytyy varoen edetä, etten tuki uudelleen saamaani avaruutta.
Uskon, että vuohenputket saa kitkemällä vähenemään ja sitä kitkemistä kyllä riittää. Itselläni trimmerillä lähti lentoon voikukan kukintojen lisäksi myös pieni kataja, jota olen yrittänyt kasvattaa.
VastaaPoistaHmm, en ole ihan varma. Hetkellisesti tulee voittajafiilis, mutta jo kuukauden kuluttua minut on peitottu. Ei silti, vielä on olo, että kannattaa yrittää kaikki konstit sen peittoamiseksi, ainakin hillitä sen kasvua.
PoistaTrimmerin kanssa saa kyllä katsoa eteensä, erityisesti kun on korkea peittävä kasvusto. Minulta meni kukkapenkin reunaan ilmestynyt marhanlilja trimmerin siimoihin.
Nyt ei aika riitä millään perässä pysymiseen, kun joka päivä tapahtuu kaikkea ja vielä niin nopeastikin. Menen itsekin enimmäkseen fiiliksen mukaan mutta katson myös sitä, mitkä pitää hoitaa ensimmäisenä pois alta. Nupulleen tulevat voikukat ovat olleet viime päivinä listan kärkipäässä mutta jouduin keräämään myös pari jänisverkkoa pois, sillä perennat meinasivat kasvaa jo niiden läpi. Päivä tai pari lisää, niin verkot olisivat olleet pahasti solmussa perennojen lehtien kanssa.
VastaaPoistaIson puun kaataminen tuo kummasti tilaa ja avaruutta puutarhaan. Sitten onkin mukava suunnitella, mitä kaikkea uutta sen tilalle keksisikään laittaa.
Paljon tulee tehtyä näitä just nyt hommia. Mutta se vain auttaa yleistilannetta, kun selvittelemiseen ei kulu moninkertaista aikaa. Tänään kitkin kukkapenkeistä vuohenputkea ja vuohenkelloa, olen ajatellut, että vedän ne aina matalaksi, kun tilanne sallii. Ja valokuvata kukintaa. Siitä ei parane luistaa, tai muuten jää kuvaamatta.
PoistaEnnätin sitten hieman jo suunnitella tuleviakin.
Kauniita kuvia taas ja kiva kun postailet, näitä odottaa mielellään. Pihapiiri on niin tunnelmallisen näköinen. :)
VastaaPoistaKiitos sinulle, Anonyymi! On oikein mukava tietää, että joku odottaa postauksiani. =)
Poista