Automaattinen ruohonleikkuri

Nyt on nurmikonhoito mallillaan. Olen saanut autonomisen, eli itsenäisen ruohonleikkurin puutarhaani. Se on ollut meillä nyt pari viikkoa. Suorastaan jännittävä, vähän vahingossa saatu apuri, jolle kyllä on valtava tarve erityisesti näin alkukesällä kun nurmi kasvaa kohisten.

Uusi ruohonleikkuri on niin autonominen, että erillistä asennusta ei tarvitse tehdä päästäkseen ruohonleikkuussa alkuun. Leikkuualue jää meillä sopivaksi pienen leikkurin tehoille kun vähentää alueesta pois kukkapenkit ja käytävät. Leikkuri on minimaalisen pieni, mutta energiatehokas.

Vielä en ole päässyt sen koordinoinnista täysin selvyyteen ja virtuaaliset rajat on yhä hakusessa. Pahoja mokia se ei ole tehnyt ainakaan kukkapenkkien suhteen, mitä nyt reunasta vähän nirhaissut orvokkien kukkia, ja kieloistutuksen sateen kellistämistä varsista oli lähtenyt nuput. Tulppaanit ja ruusut se on väistellyt kiitettävästi, niissä kun on verkot edessä.

Ketterä se on. Jyystää vuohenputkea lähellä olevan pensaan tienoilla ja hetken päästä se onkin toisella puolen puutarhaa suorittamassa tointaan. Ketteryyteen kuuluu kyky pienen koon ja virtaviivaisuuden takia solahtaa hyvinkin ahtaista aukoista. Se ei jää jurnuttamaan oksien väliin tai kuoppiin, kuten monet robottiruohonleikkurit tuppaavat tekemään. Ainoastaan erityisen muhkeiden ja mehevien tuppaiden leikkaamisesta se tuntuu selviytyvän toivottoman hitaasti. Mutta ei kai lahjahevosen suuhun ole katsomista.

Harmittaa kumminkin sen toiminnan satunnaisuus. Leikkaaminen alkaa aamusta, mutta sitten se menee aamukosteuden haihduttua parhaan leikkuusään ajaksi päiväksi latautumaan ja jatkaa vasta alkuillasta. Lisäksi sen toiminta on huonosti ennakoitavaa. Se saattaa poistua puutarhasta omille teilleen sen kummemmin piippaamatta. Onhan se toki rajakaapeliton malli, mutta eikö sitä sentään pitäisi tontin sisällä pysyä? Se tässä mallissa on hyvää, että samaan yksikköön kuuluu sekä ruohonkeruu- että lannoitustoiminto.

Vaan soma se on ruohonleikkuriksi. Vaikka en voi olla täysin tyytyväinen leikkuujälkeen, hurmaavan muodon ja olemuksen ansiosta sille suo paljon anteeksi. Ei ole ollut kunnolla aikaa tutustua ja seurata ajatuksella apurin toimintaa. Tuntuu kuin touhussa ei olisi päätä, ei häntää, vaikka sillä takuulla on molemmat. Kulku vaikuttaa melko satunnaiselta ja pomppivalta, vaikka se toimii ristikkäisleikkuukuviolla ja siksi on saanut lempinimen ristiturpa. Ikää sillä on ehkä pari kuukautta. Ja niin on säikky, että valokuvaa en vielä ole onnistunut saamaan. Eilen se oli töistä tullessani minua vastassa portailla ja oli kaataa minut, kun säikähtäneenä ryntäsi ohitseni pakoon.