Kruunuvuokko Puutarhan lumo -blogista laittoi minulle
haasteen aikoja päiviä sitten.
Itsestä onkin vaikea kertoa ja moni uusi haaste on ehtinyt
virrassa vieriä ennen kuin pääsin tähän vastaamaan. Haaste on ilmeisesti
kiertänyt jo jonkin tovin, koska ihan alkuperäistä haastajaa en enää löytänyt. Kuviksi valikoitui perennoja, joita harvemmin olen esitellyt.
 |
| Kirjomaksaruoho, takana matala kääpiöneilikka, edessä jokunen ketoneilikan nuppu. |
Asun: Vanhassa 50-luvun omakotitalossa hiljaisen
pikkukaupungin torin tuntumassa.
Innostun: Monistakin asioista, toisista palavasti,
toisista laimeammin. Puutarha, lasityöt, kiinan opiskelu ja sukututkimus ovat olleet
elämässäni palavan innostumisen aiheita, neulominen kuuluu toisaalta kausi-, toisaalta
kestoinnostuksiin. Liikunnasta innostun hetkittäin, penkkiurheilusta en
tippaakaan. Lukeminen on aina ollut intohimo, nyttemmin kirjojen kuuntelu vie
paljon aikaani. Minussa elää jonkin sortin esteetikko, ja saatan "pikkuisen"
innostua miettimään kivien värejä ja muotoja, asettelemaan kukantaimia
useampaan vaihtoehtoon ennen kuin mielestäni täydellinen asetelma on
hahmottunut.
 |
| Harmaamalvikki on kova siementämään, ja sitä on kaikkialla... |
Ihailen: Ihmisiä, jotka jaksavat olla aina myönteisiä ja
perusiloisia. Heidän lähellään on hyvä olla. Ihailen myös aikaansaavia ihmisiä,
sellaisia jotka uutterasti pikkuhiljaa nakertavat ja saavat ihmeitä aikaan.
Ilostun: Pienet hetket, joskus mitättömät asiat tuovat
iloa. Ilostumiseeni ei tarvita suuria eleitä, tunteita tai yllätyksiä ja kukkakimppuja.
Usein hymy tuo ilon.
 |
| Loppusyksyn punahattu kirpakassa säässä. |
Luonnettani kuvaa: Seesteisyys ja rauhallisuus ovat kai
useimmin mainitut ominaisuudet minua kuvattaessa. Ja oikeassa ovat.
Haluan ympärilleni: Nautin illan hiljaisuudesta työpäivän
hälinän jälkeen. Kaipaan sopivassa määrin läheisten seuraa ja hiljaisuutta.
 |
| Tarhakellokärhö Rooguchi on todellinen ilo, kaunis ja kukkii pitkään. |
Haaveilen: Matkustamisesta, pitkistä ja lämpöisistä
kesistä. Puutarhaan haaveilen suuria muutoksia; se tosin jää usein suunnitteluun
ja ideointiin. Niistä joku haave toteutuu, toinen ei. Enemmän haaveilu on
kauneuden nälkää, joka ei ota laantuakseen, vaan mieli hakee aina uusia
ratkaisuja.
 |
| Rusopäiväliljani ovat hieman oikukkaita, enkä ymmärrä mitä teen väärin. |
En luopuisi: Usein asiat vain tapahtuvat, ja ne on
hyväksyttävä riippumatta omasta tahdosta. Mutta tärkeistä asioista, läheisistä,
ystävyydestä, rakkaudesta, en luopuisi. Enkä ihan hevillä puutarhastakaan,
sillä se on minulle hyvin tärkeä.
 |
| Sinisten iisoppien joukkoon kasvoi myös vaaleanpunaisena kukkivia taimia. Kyllä, kiitos! |
Olette ehtineet postausteni välillä julkaista upeita
kirjoituksia ja ajatuksia puutarhasta. Ystävänpäivää varten olin varannut alla olevan kuvan. Sen myötä toivotan jälkijunassa hyvää ystävänpäivää, sitä todella
tarkoittaen. Olette vähän vahingossa ystäviä, kuten tuo sydän on piirtynyt
omenan kylkeen. Sellaisia ystäviä, joista suurinta osaa en ole koskaan tavannut,
mutta meillä on silti yhteisiä mielenkiintoisia juttuja jaettavaksi, ja usein
mietin mitä kullekin kuuluu, miten menee jne.
 |
| Kotimaisen omenantuottajan terveiset? |
En jatka haastetta haastamalla ketään erityisesti,
mutta poimi nuo otsikot ja kerro jotain itsestäsi, jos tämä haaste ei vielä ole
tiellesi osunut.
 |
| Varsankelloa kylvin vuosia sitten ja se on osoittautunut oman tiensä kulkijaksi. Kasvaa missä lystää ja kulkee minne haluaa. |
