Siirtolapuutarha avoinna, osa 2/3

Minua miellytti kaksi puutarhaa siirtolapuutarhassa erityisen paljon.

Niistä ensimmäiseen oli istutettu uskomaton määrä kasveja. Puutarha vaikutti avaralta, vaikka jokainen neliösentti oli hyödynnetty. Jo portti oli kutsuva. Sen pylvästä vasten kiipesi laikkuköynnös, jonka näin kukkivan ensimmäistä kertaa. Kaunis on kukka.

Upeat tuijat muodostivat puutarhan keskipisteen, jonka ympärille muu puutarha oli rakennettu. Käytävän betonilaatat oli koristeltu erilaisin lehtikuvioin. Jokainen laatta oli yksilö.

Kukkapenkin keskeltä saattoi bongata metallilangasta väännetyn perhosen ja paljon pieniä ja rustiikkeja yksityiskohtia.

Puutarhassa oli rehevyyttä ja runsautta. Pionipenkin kukinta tulee olemaan huikea muutaman päivän kuluttua. Vaaleita ja tummia pioneja tummaa tuijaa vasten.

Rakennuksen eteläseinustaa kiipesi soihtuköynnöskuusama. Taitavasti oli puutarhuri asettanut oranssin ryijyn terassin penkille ja yhdistänyt näin sisä- ja ulkotilan. Terassin puolelta katsoen oranssit kukat suorastaan hehkuivat aurinkoa vasten.

Ja eihän tämä olisi puutarha ollenkaan, ellei olisi mansikoita, kasvihuonetta ja kasvimaata marjapensaineen ja hedelmäpuineen.

Tervetuloa lukijakseni, Saila, blogista Saaripalsta!