2015-07-29

Kasa kiviä, kasa soraa


Mitä niistä saa? Kahluualtaan, kuuluu puolison kommentti. Nurmikon pilalle, sanoo poika. Työleirin, toteaa tytär.
Alkaa usko loppua. Nurmikkoa ei enää ole, tytär kävi työleirillä, mies joutuu ehkä kahlaamaan kivituhkassa. On lomani viimeinen viikko käsillä – ja huomenna sataa!

Ei muuten, mutta lyön tässä kolmea kärpästä yhdellä iskulla. Hävitän otsikossa mainittuja kasoja. Olisiko vasta kolmas suvi menossa, kun yritän saada niitä hupenemaan. Kolmanneksi yritän saada pikku-Himalajasta ja pöljänpysäyttimestä jotain järkevää aikaiseksi.

Kaikki alkoi, kun etupihan kiveys routi ja maa kohosi kääntäen kaadon taloa kohti. Olin aloittanut käsipelillä pihan kaivamisen, mutta puoli kesää vettä lilluva savimonttu keskellä pihaa riitti. Sain ehkä kolmanneksen kaivettua, kaadot oikein ja kiveyksen tehtyä sille pätkälle. Mutta ei auta, oli kaksi kolmasosaa tekemättä.

Seuraavassa käänteessä valtava katepillari jyräsi muutamankin siivun pintamaata isoksi kasaksi. Vartin jälkeen paha oli poissa, kaato oikein päin, pihakiveykset poissa, sora poissa. Minua oli varoitettu, että voimanpesä tulee. Ennätin enimmät pintakivet kärrätä kivikasaan. Loput löytyvät siitä kasasta, jota nyt hävitän.

Kun asiat pitkittyvät, ne mutkistuvat. Kuka käskee jättää sorakasan peittämättä? Meillä on nyt Himalaja, jossa kasvaa voikukka, vuohenputki, vuohenkello, kurjenkello, … tai kasvoi viime viikkoon asti. Sitten alkoi tyttären työleiri. Seulotaan.

Toissakesänä nakersin sorakasaa yhdeltä kulmalta ja seulomalla sain soran tammen alle polun pohjaksi ja vielä koristekivet polun pintaan. Osan sorasta laitoin kasvimökin perustuksiin. Viime kesänä rakensin orapihlaja-aidan alle kivipenkereen. Huiput ovat huvenneet.



Koska jo pelkkä kivikasa nurmikolla kirvoittaa uteliaisuuden ja saa ihmiset pysähtymään, arvelemaan tilataiteeksi, niin vedetäänpä ulkoilmateatteria tovi.


Alkunäytöksessä nurmikolle tökitään oksanpätkiä ympyrän kehälle, jätetään ympyrän säteen mittainen keppi lojumaan nurmelle. Asetelma on paikoillaan toista kuukautta. Pöljänpysäytin ei liiku. Ohjaaja hiippailee välillä kuvaamassa kulisseja. Tuulee ja sataa.


Aurinkoisena hetkenä nurmikko poistetaan merkatulta, moneen kertaan mitatulta alueelta, ja nurmituppaat käännetään ylösalaisin omenapuun ympärille. Eheä nurmikko on tuhottu lopullisesti. Näytös on niin dramaattinen, että eräs käy luudalla lakaisemassa viereisen kadun asfalttia saadakseen kunnon näkymän.


Väliajalla sataa. Sivuosan esittäjä on unohtanut vuorosanansa ja kohdistaa huomionsa kuiskaajaan. Ohjaaja on tanssinut sateenloppumistanssia soraa tiivistäessään.


Taistelukohtauksessa kaksi betonipaatta kieritetään kirousten ja metelin saattelemana tontin laidalta sen toiseen äärilaitaan. Himalajan ylitys tuottaa ongelmia. Aseina rautakanki, vipuvarret ja ontuva tekniikka. Valitettavasti kamera ei kuulunut taisteluvarustukseen.
Mekkalan tauottua lavalle ujutetaan erottelukangas. Sora vaihtaa paikkaa ja pöljänpysäytin liikahtaa.


Ennen ensimmäisen näytöksen päättymistä pöljänpysäytin alkaa jakautua ja Himalaja menettää toisenkin siivun huipustaan.

Jatkuu, ellei ohjaaja katkaise selkäänsä.


Psst. Seuraavassa näytöksessä päärynäpuu heti pionien edessä oikealla tapetaan vähin äänin. Pöljänpysäyttimen alta sujahtanut pääosaa havitteleva orapihlaja-nousukas palautetaan trimmattuna taustakuoroon. Pyykkinaru on ostettu.

Iloista loppuviikkoa!


10 kommenttia:

  1. No, jo siinä on kivi poikineen...huh. Ei materiaali ihan heti lopu, toivottavasti selkä kestää.
    En ihmettele vaikka kadunlakaisijoita ilmestyisi enemmänkin talonne kohdalle, niin on mielenkiintoinen näytelmä teillä meneillään... :)

    Iloista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä on vielä muutama kivi siirrettävänä. Kun oli aikoinaan tarkoitettu etupihan peittämään, niin eiköhän ne riitä tuohon länttiin. Tosin osahan on jo muussa käytössä.
      Ollaan tuossa kuin tarjottimella. Mutta eiköhän asia korjaannu, kun aita kasvaa ja saan ehkä jotain kivaa näkösuojaa istutettua. Huomaatko: ajatukset on jo seuraavassa projektissa!

      Poista
  2. Mä niiin tiedän tuon tunteen, kun pihassa seisoo kasoja odottamassa sopivaa hetkeä.. Meillä on toista kesää kuorikekasa odottamassa kärräysintoa, ja keväällä saatiin vihdoin neljättä kesää seissyt sepelikasa leviteltyä. tänä kesänä oli sitten vuorossa projekti nimeltä portaankaiteenmaalaus, joka poiki yhtä ja toista muuta projektia siinä samalla... ihanaa kun on projekteja, ja kun on monta vuotta odottanut ja suunnitellut, niin on hienoa kun saadaan joskus valmista. Zemppiä teiidän työleiriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus miettinyt, että pitäisi postata kaikista niistä kasoista ja vuorenhuipuista, mitä pihalta löytyy. Taitaa olla niin masentavan musertava juttu itsensä kannalta, ettei kannata. Parempi vaan nauttia siitä, minkä ennättää tehdä.
      Kiitoksia tsempistä.

      Poista
  3. Heh mikä kesäteatteri! On muuten kumma, kun jotain tekee niin eiköhän yleisöä saavu. No niinhän teatteriin tietysti kuuluukin ;-)
    Kasoja täälläkin, ehkä niistä jonakin vuonna jotakin syntyy... Mutta tuo teidän projekti näyttää jo nyt upealta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhuen tämän viikon saan esiintyä tuolla ihan itsekseni. Mulla on vielä liukumavapaat loman jatkoksi. Tänään kävi semmoinen munkki, ettei satanutkaan, joten sain taas muutaman kärryllisen seulottua ja levitettyä.
      Kyllä siinä monennäköistä kulkijaa hidastaa vähän tahtia. Löytyis ehkä muutama lapio ja hara innokkaimmille päästä mukaan osallistavaan esitykseen.

      Poista
  4. Hienosti dokumentoitu ja jatkoa tulossa! Sitten joskus on mukava katsella nämä läpi...

    VastaaPoista
  5. Kiitos Pirkko. Toivottavasti saan alueen jonkinlaiseen esityskuntoon syksyn mittaan. Myös minä pidän vaihekuvista ja postauksista, joissa kerrotaan, miten istutukset on tehty.

    VastaaPoista
  6. On aika ihania kiviä ja lopputulos välivaiheessa näyttää hyvältä. Naapurit kateellisena katsovat. Voisivat tulla vaikka auttamaan. Kesäteatteria :) Ihana piha teillä! Nyt etsin sen Profusionisi...

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Sametti Hortensia! Taitaa olla ihmettelyä ja taivastelua. Teatteria on riittänyt tänäänkin, tosin aamulla olin jalkahoitajan hemmoteltavana. Olipa taivaallista.
    Juuri katselin Profusionin lehtiä. Samoin on tänäkin vuonna uusissa versoissa syvälle liuskoittuneet lehdet, mutta vain yksi "halkeama" lehdessä. Sinun puullasihan niitä oli pari ainakin.

    VastaaPoista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome! - 谢谢您,我高兴您评论!