2015-08-29

Kiveyksen istutukset



Kiveyksen ympärille suunnittelemani uudet istutukset ovat edenneet, vaikka aika lentää siivillä, kun työt ovat alkaneet ja marjat pensaissa kypsyneet.

Kivituhka on yhä kiveykselle laittamatta, mutta kasveilla oli jo hätä päästä maan uumeniin. Meinasi – tai kävikin – köpelösti taimien kanssa. Unohdin polot pariksi hellepäiväksi kastelematta kiveykselle. Kai siinä kuuma tuli, toivottavasti en tappanut osaa niistä.



Pyöreän ympyrän ulkolaidoille tulee vastakkaisille puolille pienet kukkamaat. Talviomenapuu saa lehvästönsä alle varjon kasveja, pionien eteen taas tulee paahteessa ja auringossa viihtyviä perennoja.


Muistin pionien burgundinpunaiset uudet versiot keväisin. Sama sävy lehdissään pääsivät purppurakeijunkukka ja rentoakankaali paahteiselle puolelle kiveystä heti pionien eteen. Keijunkukan tarkempaa lajiketta en tiedä, rentoakankaali on ’Black Scallop’. Lydianmaksaruoho koki muodonmuutoksen jäätyään taimikassissa pariksi viikoksi isompiensa varjoon vesisateeseen. Versonkärkien hieno punainen väri katosi ja ne venähtivät pitkiksi vihreiksi madoiksi. Istutin, mitä jäljellä oli ja katson kuinka käy.


Palleroneilikka Pispalanneito vaikuttaa lämmössä viihtyvältä perennalta. Se ei ollut moksiskaan tarjoamastani erämaa-ajasta, toisin kuin yhä tuntemattomaksi jäänyt kellokukka, jonka ostin kesällä. Istutin tiukukasvin kumminkin. Olin näkevinäni pari vihertävää länttiä sen rutikuivissa versoissa: kastelin kunnolla ja toivon parasta. Jos se joskus vielä kukkii, saan ihailla runsaita sinisiä kelloja, joiden terälehtien kärjet taipuvat hieman taakse.



Kovin hyvä alku ei ollut kasvattamillani lehtosalvioillakaan. Etanat iskivät kesken taimikasvatuksen. Ei muutama reikä estä niitä juurtumasta ja vahvistumasta. Ajattelin, että rentoakankaalin lomassa ne antavat hieman korkeutta istutukselle ja väreiltään sopivat ’Edulis superba’ -pionien pinkkiin kukintaan. Jos pionit ehtivät kukkia ensin, ovat ainakin Salvia nemorosan harmahtavat lehdet hyvä pari pionien syvän vihreän kanssa.



Kauimmaisesta kolkasta sai sijansa pikkuruiset ruusu- ja kuolanpionien alut. Saavat siinä varttua pari vuotta ja siirrän sitten oikeille kasvupaikoille. Niiden välissä on myöhään taimettuneet kellokärhöt. Ovat vielä niin pieniä, että kuvasta tuskin huomaa. Saavat kasvaa nekin. Tähän piti tulla jouluruusun siementaimia, mutta unohdin niin suunnitelleeni. Vasta nyt juolahti mieleen. On se, kun on ihmisellä taimet levällään kuin enon eväät. Piti verikurjenpolveakin…


Pikkupioneista seuraavaksi istutin korallikeijunkukkaa ja sen viereen kaikkein syvimpään varjoon taponlehteä. Toivottavasti se lähtee kasvamaan hyvin ja saan erityisen matalan kasvuston juuri vaakatasossa kulkevan rungon alle.


Aivan omenapuun runkoa vasten laitoin pelkkiä kiviä. Haluan, että vesi pääsee valumaan pois vanhasta kuoresta, eikä multa tule suoraan runkoa vasten. Taatanmiekat ovat talon vanhaa perua. Istutin niistä parhaimmat turvaan joltain taudilta pari vuotta sitten, mutta silloinen paikka ei ollut hyvä ja vuohenputki valtasi penkin. Revin ne jälleen ylös tänä keväänä ja istutin valeistutukseen mustaherukan juurelle. Siellä viettivät kesän. Toivottavasti jaksavat vielä kerran ponnistaa ja juurtua.


Taatanmiekkojen taakse sain ujutettua valkoisen jaloangervon. Sekin oli kuivahtaneiden joukossa, ja vielä varmuuden vuoksi jaoin sen kahtia, että takuulla kuolee. Oletan, että niistä kasvaisi korkeimmat angervoni. Edessä on sulkajaloangervo ’Sprite’, josta tulee noin 30 cm korkea. Akileijat menivät sekaisin: oikealla taitaa olla sinikukkainen alppiakileija. Vasemmalla puolestaan on rohtoluppion ainoa itänyt taimi. Se on liian korkea tähän istutukseen, mutta siirrän tarvittaessa ensi kesänä.


Valkokukkainen pikkutöyhtöangervo Arancus aethusifolius pääsi aivan kehän reunalle, kuten myös keltaisena kukkiva kevätesikko.


Kääpiöjaloangervo ’Pumila’ tekee vaaleanpunaiset, hieman sinertävät kukat. Se jää matalaksi, ehkä 20-30 senttiseksi. Valkoisia, korkeita lehtoakileijoja ’Green apples’ istutin tähän muutaman. Loput laitan orapihlajien viereen penkkiin, joka pitäisi vielä kunnostaa. Höyhenpensaasta olen pitkään haaveillut, ja siinä se nyt nököttää. Kaivoin sille kunnon istutuskuopan pohjamaahan ja puhkaisin erottelukankaan sen kohdalta. Juurelleen se sai pari tunturipoimulehteä, jotka hankin kesällä torilta.


Penkin toiseen päähän istutin vielä matalaa, sinistä iiristä ja kasvattamani loistoesikon taimet. Ne tuntuivat olevan riittävän matalia ja kompakteja kapeaan maakaistaleeseen.



Näistä olen ylpeä: siemenistä kasvattamani neidon- ja kaukasianmaksaruohot. Tomaattirasioissa oli hyvä kasvaa. Maksaruohojen istutuspaikaksi ajattelin muurinpäällisiä niin, että ne pääsevät roikkumaan kiveykselle ja osittain muurilta ulospäin. Vaatii vielä hiekkaisempaa istutusmultaa kivenkoloihin ja saan nekin omille paikoilleen.
Sitten vain odotellaan ihmettä, että keväällä kaikki nousevat esiin.


Yksinäinen säkki kumartaa ja kiittää. 

Tervetuloa lukijaksi, banaanikas mehu!

 

12 kommenttia:

  1. Alueesta tulee upea. Kivet näyttävät aina hyvältä ja niihin ajan hammas ei heti pysty.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kruunu Vuokko. Vielä se on kuin taivaasta keskelle nurtsia pudonnut. Ei oikein kuulu sinne. Mutta kunhan kasvillisuus hieman pehmentää kiveyksen rajoja ja saan reunustat siistityksi, niin eiköhän ala oleentua. Vaatii aikansa.

    VastaaPoista
  3. Monipuolinen kasvistoivalikoima! Onpa kiinnostavaa seurata ensi keväänä tätä komeutta! Toivotaan menestystä kaikille kasveille1

    VastaaPoista
  4. Voi olla, että noita vielä siirtelen, jos eivät ala viihtyä. Harvoin istutuksista tulee täsmälleen sellaisia kuin haluaa. Kiva jäädä odottelemaan keväättä.

    VastaaPoista
  5. Hienoja kasvivalintoja! Varmasti tulee upea istutusalue, kun kasvit oikein rehevöityvät.

    VastaaPoista
  6. Toivotaan niin. Voinkin alkaa katselemaan, josko syysalesta löytyisi sopivia kalusteita.

    VastaaPoista
  7. Olipas kiva lukea uusista istutuksistasi, meni oikein hetki kun sulattelin. Kuulostaa todella hyvältä, ensi vuonna jo varmaan näkee miten kaunis se on. Aina voi siirtää jos et ole tyytyväinen. Mutta ainakin kuulostaa niin upealta. Hieno onnistunut siemenkasvatuskin, ihan kuin kaupasta haettu.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Sametti Hortensia. Yllätyin maksaruohoista. Olin kuvitellut, että ne olisivat vaikeita saada taimettumaan, mutta onnistuivat ihan yli odotusten.

    VastaaPoista
  9. Hyvä siitä tulee! :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos Ansku. Toivotaan niin!

    VastaaPoista
  11. Voi kuinka kaunis tuosta alueesta tuli! Toivon, että kaikki ovat lähteneet hyvään kasvuun. Toivottavasti kuvaat tätä ensi kesänäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene! Kyllä varmasti kuvaan. Taitaa olla yksi kuvatuimpia kohteita ensi kesänä. Sitä on aina niin tohkeissaan uusista istutuksista.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome! - 谢谢您,我高兴您评论!