Ensi kesänä olemme asuneet tätä tonttia 20 vuotta. Aloin
mielessäni kerrata muutoksia, joita puutarhani vuosikymmeniin mahtuu. Huomasin
nakertaneeni tänne 15 uutta kukkapenkkiä ja kunnostaneeni kolme vanhaa.
Ei siis ole mikään ihme, että tunnen itseni riittämättömäksi
pitämään ne kunnossa. Kukkamaa toisensa jälkeen joutuu rikkaruohojen valtaan. Kun
yhden saan putsattua, jo toisaalla repsottaa. Pitäisi kunnostaa 4-5 penkkiä
vuodessa, jos aion jakaa jaettavat säännöllisin välein. Aikeeksi on jäänyt.
Kukkapenkit vaativat muutakin kohentamista. Väliin talvi
kurittaa niitä ihan olan takaa, toisinaan tulee istutettua perennoja väärään paikkaan,
jänis käväisee noutopöydässä, nilviäiset hyökkäävät tai kasvi tukahduttaa toisen.
Kukkapenkin sisältö on joka vuosi hieman muuttunut, vähintään joku leviää
enemmän kuin toinen, tai siementaimia löytyy ihan eri kohtaa kuin mihin
alunperin kasvin istutin.
18 penkkiä pistää miettimään. Joudun kiertämään penkkejä
ruohonleikkurilla, estämään nurmen leviämisen penkkien rajojen sisäpuolelle tai
toisin päin; estämään kukkapenkkejä leviämästä nurmelle ja poluille. Aika monta
metriä on reunoja siistittävänä. Olen unohtanut kuningasajatuksen vuosien
vieriessä: piti luomani laajoja kokonaisuuksia ja yhdistellä puunalusten kukkapenkkejä
toisiinsa.
Pistää miettimään, millaisen uudistuksen teen vuorostaan taloa
ympäröiviin, ei kasteltaviin kukkapenkkeihin, jotka ovat pitkään olleet
omillaan. Jotain todella kestävää, itsekseen selviävää perennaa sen pitää olla.
Vai palatako kapeisiin nurmikaistaleisiin, joita hoitaisin kesällä viikoittain?
Ei ikinä: siksihän aikanaan muutin ne kukkapenkeiksi.
Lämpimälle länsiseinustalle aion istuttaa perhosille ja
mehiläisille pitkän pitopöydän kevätkukkijoista aina syksyn viimeisiin
maksaruohoihin. Siitä tulee pitkä ihan kirjaimellisesti metreinä, hyönteisten
ruokailuaikana ja minulle suunnittelu- ja kunnostusprojektina.
Jos jotain olen oppinut parinkymmenen vuoden aikana
kukkapenkeistäni, parasta on nyt ottaa vihko ja kynä käteen, hakea lämmin
alusta takamuksen alle ja istahtaa ulos kevätaurinkoon raapustamaan. Tuleepahan
samalla mietittyä, mitä muissa kukkapenkeissä lähistöllä kasvaa.
Kuvan ottamisen jälkeen omenapuun ja talon seinän väliin on mahdutettu kiviympyrä istutuksineen ja pionien taakse istutus viettävään luiskaan. Polkukin kulkee vielä luiskan ja nyt uudistettavan kukkapenkin välissä.
Oho, onpa sinulla paljon kukkapenkkejä. Eipä ihme jos töitä niiden suhteen riittää. Minulla suurin osa kasveista kasvaa muurikivipenkeissä ja se kyllä helpottaa hoitoa aivan valtavasti. Samoin olen ollut hyvilläni, että aikoinaan kasvupenkkejä perustaessani satsasin laadukkaaseen, rikkaruohottomaan multaan. Hinta hirvitti, sillä multaa joutui hankkimaan tosi paljon, mutta täytyy sanoa, että kyllä todella kannatti.
VastaaPoistaKyllä, rikkaruohoton kunnon multa on kaiken a ja o. Valitettavasti sitä ei ollut varaa aikanaan hankkia, ja nyt saan kitkeä useaan otteeseen.
PoistaOlen harkinnut tuohon penkkiin vaihtaa multia ja lisätä hiekkaa reilusti, tehdä siitä vähän erilaisen kasvualustan. Tuntuu, että siinä nyt oleva maa on ihan elotonta. Mutta ensin pitää päättää, mitä siinä aioin kasvattaa ja sitten katsoa maa niille sopivaksi.
Juu sama vika täällä... Ongelma on tunnustettu jo monta kukkapenkkiä sitten. Olen koittanut keksiä konsteja. Olen hävittänyt ison määrän liikaa leviäviä lajeja. Kellokukat on suurin piirtein hävitetty, paitsi ne jotka eivät karkaile. Niin ja peuran- ja pisamakellon kanssa käyn edelleen sotatilaa. Olen hävittänyt niitä sitkeästi ainakin kuusi vuotta. Ei tunnu onnistuvan.
VastaaPoistaPaikallaan pysyviä kasveja olen istuttanut katekankaaseen, jonka olen maisemoinut hiekalla. Siihen hiekkaan on vain rikkojen turhan hyvä itää. Sitäkin joutuu haraamaan ja kitkemään kerran kuussa, mutta helpottaa kokonaisuuden hoitoa kyllä.
Tiiviisti istutetut perennapenkit pitävät rikkoja aika hyvin kurissa, mutta niiden väleistä on kyllä vaikea saada ongittua nokkoset ja muut sitkeät pois.
Lopputulos on kuitenkin sellainen, että aina sitä jää häviölle. Sitten pitää myllätä koko penkki tai osa kokonaan ylös kuitenkin. Puutarhurointi on oikeasti täyttä sotatilaa koko kasvukauden :D
Joo, pitäs tulla tänne tontille joku iso traktori viemään kaikki pahat mullat pahoine rikkoineen pois. Toinen voisi tuoda kunnollista maata tilalle. Kyllähän kitkemälläkin pärjää, mutta töitä teettää ja joutuu sietämään sen, että aina jostain nokkonen, vuohenputki tai -kello pilkistää. Tässä penkissä on ihan varta vasten aikanaan kasvatettu vuohenkelloa, ja sehän siementää puolen maailman tarpeeseen.
PoistaMitenkähän minulle käy kun koko talo on ympäröity yhdellä suurella kukkapenkillä :)
VastaaPoistaHyvin käy, ellet ala tehdä pieniä kukkapälviä sinne tänne pitkin puutarhaa...Yksi tai muutama iso on parempi kuin monta pientä.
PoistaOho! Riittää siinä hommia!
VastaaPoistaAhneella on --- loppu. Ehkä se on enemmänkin yltiöpäistä innostusta, malttamattomuutta ja kokeilunhalua. Kitkeminenkin on välillä kivaa, jos sille on aikaa.
PoistaKuullostaa tutulta... ehkä lukumäärä minun pihallani ei ole aivan noin huikea, mutta penkkejä on pitkin pihaa kasvatettu nurmikon kustannuksella. Nyt alan jo kallistua sille, että vähempikin riittäisi. Suunnittelu on joskus paikallaan!
VastaaPoistaEdelleen haluaisin vähentää nurmikon määrää tontillamme. Vähintään kukkapenkkien väliset nurmisuikaleet pitäisi saada pois. Nyt vain on kertynyt soppi kerrallaan penkki jos toinenkin. Ehkä ne joskus yhdistyy.
PoistaNo on sinulla penkkejä lukumääräisesti. Minulla on vain suuria penkkejä. Yksikin on peräti 48 metriä pitkä. Mutta siinä penkissä on paljon pensaita ( erilaisia hortensioita) ja havuja . Keskuspenkki on iso missä on myös kartiovalkokuusia, pallotuijia, tuija , ja Sinikynäkataja ja paljon angervoja ja perennoja. Minä en yritä että penkit olisi aina kukassa vaan että joku penkki olisi aina kukassa ja sitten taas toinen. Ja kun niissä on pensaita ja havuja niin eivät ole koskaan paljaita. Mutta muutoksia tulee minullakin koko ajan juuri siitä syystä kun sanoit että ovat liiaksi levinnyt tai liian korkeita siihen paikkaan. Yksi iso penkki on myös keskentekoinen. Minä en suunnittele paperille vaan pyörittelen vain päässä . Ehkä pitäisi. Mutta uusi kesä on tulossa uusine iloineen ja ideoineen. Mielenkiinnolla odotan jatkoa.
VastaaPoistaOnpa penkilläsi mittaa! Meille se ei mahtuisi edes tontin kulmasta kulmaan. =)
PoistaTämä nyt työn alle tuleva talonvieruspenkki on lännen puolella ja iltapäivisin tosi paahteinen. Sen mukaan aion kasveja valita.