Pionipenkin luiska

Pionipenkin luiskaan viime kesänä istutettujen taimien kasvua on ollut ilo seurata kevään mittaan. Puhun edelleen keväästä, sillä ajatuksissani olen vielä juhannuksenakin kaiken alussa, odottaen loman ja kesän tuloa.

 

Olin istuttanut pionien luiskaan polkua kohti madaltuvia perennoja. Korkeimpina kolme kärhöä pääsivät aivan pionien tuntumaan. Niiden eteen istutin kurjenpolvia ja punatähkän, neilikoita ja rentoakankaalia hieman alemmas. Kaikki ovat lähteneet kasvuun, vaikka kevät oli jäätävän kylmä.

Kääpiöneilikka on osoittautunut erittäin soveltuvaksi kasviksi aivan polun rajaan. Se viihtyy ohuessa mullassa, on tiivis kasvultaan ja ennen kaikkea todella matala; kukkavarsineen se hädin tuskin yltää kymmensenttiseksi.

Sokkona ostin viime kesänä torilta kolme neilikkaa, joiden pitäisi kukkia vaaleanpunaisina. Ihastuin niiden hopeanharmaalle vivahtavaan lehdistöön. Nupulla ovat ja pian näen, mikä on iäkkään, taimia myyneen miehen käsitys vaaleanpunaisesta. Toivottavasti ei ihan pinkki, sillä onhan jo punatähkä ja kääpiöneilikkakin aniliinissaan tujua tavaraa. Ja tietysti itse pionit kukkulan laella, Edulis superba on pinkkien kuningatar! Miten näin on päässyt käymään?

Samaiselta kauppiaalta ostin sammalleimua, vaaleanpunaista sekin, tosin raidalla ja heleänvihrein lehdin. Miten kaunis se onkaan nyt kukkiessaan. Taimet ovat ilmeisesti Candy Stripe -lajiketta, valkoisella kukalla ja vaaleanpunaisella raidalla. Ne istuvat kuin nenä päähän kääpiöneilikan harmaanvihreään taustaan ja kurjenpolvien vihreyteen.

Sininen meri odottaa edelleen tuloaan puutarhaani. Siinä toivossa istutin vaaleanpunaisten ja pinkkien seuraan sinisiä ja violetteja kurjenpolvia. Oikein listan kanssa menin Perennapuutarha Pöntiselle ja monta kurjenpolvea sainkin hankittua. Kurjenpolvet ovat minulle melko uusia tuttavuuksia ja vasta opettelen niiden sielunelämää. Vaikuttavat melko mutkattomilta tuttavuuksilta. Rentoakankaali pääsi reunustamaan molempia kiviportaita ja kukkii nyt syvän sinisenä. Nopeasti tuntuu leviävän.

Jännityksellä odotin kärhöjen silmujen ilmaantumista maasta. Viimein nousivat ja tarvitsevat jo kipeästi tukia. Ensi hätään saa tulppaanin varret ja puinen keppi riittää. Niihin ne hanakasti tarttuvatkin; Diana, Rooguchi ja Arabella. Eilen niitä ravitsin, jotta vahvistuvat ja kukkivat runsaasti.

Tulppaaneista Queen of Night pionien välissä jaksoi kukkia toissakesäisistä sipuleista, uudet Purple Flag ja Elegant Lady ovat kukkineet viileässä säässä uskomattoman pitkään ja ryhdikkäinä. Ukkolaukka somistaa pionien ja likusterisyreenin avautumassa olevia nuppuja. Ehkä täysi kesä koittaa, kun nämä vielä aukeavat ja pääsen lomalle.