Kiviympyrän uusi istutus

Kuluneen kesän olen katsellut tekosiani, ja miettinyt tuliko viime kesänä viskattua laidallinen, kun ihan vähän vaan piti asetella sopivia kiintopisteitä uuteen istutukseen.

Hämmästelen hopeamarunan korkealle kurottavia latvoja ja tummakurjenpolven hukkumista William Guinnes -akileijojen taakse. Pikkupilarikatajan latvus lähes peittyy muuhun kasvillisuuteen, vaikka keväällä se oli yksi istutuksen kiintopisteistä. Uusien kasvituttavuuksien kanssa joutuu ensin tarkistamaan, mihin mittoihin ne annetuissa olosuhteissa kasvavat. Ehkä vielä siirrän tummakurjenpolven ja jokusen hopeamarunan, toinen vaskikurjenpolvista sai jo lisämultaa alleen. Istutuksessa keskikorkeat kasvit kilpailevat huomiosta, silti nautin niistä jokaisesta erikseen.

On hankalaa valita oikeat kasvit ja arvella siinä sivussa vaihtelevat paahteet ja sademäärät. Kohtuullisesti tällä kertaa onnistuin. Kerran olen letkukastellut alueen läpikotaisin ja pari kertaa vienyt kannulla hätäapua pahimman porotuksen uhreille aivan kivimuurin tuntumassa. Onneksi taivaat repesivät ja janoiset saivat vesivarastotkin täyteen. Kivimuurin istutuksista olen suorastaan ylpeä.

Haalin katajan ja purppuraheisiangervon ympärille niiden sävyihin sointuvia kasveja, purppuraa, kermankeltaista, vaaleanpunaista, sinisen sävyjä ja hopeaa. Istutin ripauksen keltaisena kukkivia: äidiltä saamani kellukat, joiden varsissa ja verholehdissä on kaunis purppuran sävy. Loppukesän kukintaan on varattu ripsialpi, jonka lehdet sitovat pirteänkeltaiset kukat osaksi taustan purppuraa.

Vaskikurjenpolvi vaaleine kukkineen ja pronssisaumayrtin tumma karvaisen pehmeä olemus antavat taustaa maanpeiteruusu Candy Coverille, muurin valkomaksaruoholle ja vahvanpunaisille harmaanvihreävartisille ketoneilikoille.

Vaaleana kukkivan pensaskärhön purppura ja Teresanruusun helakat lehdet ovat kaunis näky. Yhdessä ne eivät tänä vuonna kukkineet, vaikka niin suunnittelin. Ruusun parhaan kukinnan missasin, kun ensin jänis ehti napsia mehukkaimmat latvat ja sitten kävin ihastelemassa David Austinin ruusuja, mutta siitä reissusta myöhemmin.

Teresanruusun ympäristön hukutin hopeamarunaan, iisoppiin ja laventeliin, joka talvehti oikein hyvin. Tänä vuonna siihen tulee kukkiakin! Muiden kasvien maanpeitteenä on mirrinminttua, jonka ajattelin sopivan kokonaisuuteen.

William Guinnesin tummanpuhuvat kukinnot osittain katosivat purppuraheisiangervon muodostamaan taustaan. Tykkään ja en tykkää. Yllättäen silmä havaitsee eri kukintoja kuin pensaassa kuvittelisi olevan. Kadulta ja taloa kiertävältä polulta katsoen pensas ja viljamit sijoittuvat vierekkäin. Pystysuorina kohoavat sinipallo-ohdakkeet saivat huojuvaksi elementiksi  etelänruusuruohon ja nuokkuluppion. Näiden alapuolella kukkivat aikanaan tummanpunainen, vaaleanpunainen ja valkoinen pioni, kunhan varttuvat kukintaikään.

Brookside-jalokurjenpolven vieressä ja likusterisyreenin alla maa ammottaa vielä mustanaan. Olen kylvänyt ohueen hiekkamultaan, kivikon väleihin raunio- ja kivikkokilkkaa, jotka ehkä vasta ensi keväänä itävät, kun saavat kevätkosteutta. Toistaiseksi on ollut itämiseen liian kuivaa.

Alueen toisessa päässä ovat pionit, nuokkuluppio, etelänruususruoho, sinipallo-ohdake, Johnsson's Blue -loistokurjenpolvi, jokunen kellukka ja punapäivänhattu.