2020-02-23

Jotain minusta -haaste


Kruunuvuokko Puutarhan lumo -blogista laittoi minulle haasteen aikoja päiviä sitten.

Itsestä onkin vaikea kertoa ja moni uusi haaste on ehtinyt virrassa vieriä ennen kuin pääsin tähän vastaamaan. Haaste on ilmeisesti kiertänyt jo jonkin tovin, koska ihan alkuperäistä haastajaa en enää löytänyt. Kuviksi valikoitui perennoja, joita harvemmin olen esitellyt.


Kirjomaksaruoho, takana matala kääpiöneilikka, edessä jokunen ketoneilikan nuppu.

Asun: Vanhassa 50-luvun omakotitalossa hiljaisen pikkukaupungin torin tuntumassa.

Innostun: Monistakin asioista, toisista palavasti, toisista laimeammin. Puutarha, lasityöt, kiinan opiskelu ja sukututkimus ovat olleet elämässäni palavan innostumisen aiheita, neulominen kuuluu toisaalta kausi-, toisaalta kestoinnostuksiin. Liikunnasta innostun hetkittäin, penkkiurheilusta en tippaakaan. Lukeminen on aina ollut intohimo, nyttemmin kirjojen kuuntelu vie paljon aikaani. Minussa elää jonkin sortin esteetikko, ja saatan "pikkuisen" innostua miettimään kivien värejä ja muotoja, asettelemaan kukantaimia useampaan vaihtoehtoon ennen kuin mielestäni täydellinen asetelma on hahmottunut.

Harmaamalvikki on kova siementämään, ja sitä on kaikkialla...

Ihailen: Ihmisiä, jotka jaksavat olla aina myönteisiä ja perusiloisia. Heidän lähellään on hyvä olla. Ihailen myös aikaansaavia ihmisiä, sellaisia jotka uutterasti pikkuhiljaa nakertavat ja saavat ihmeitä aikaan.

Ilostun: Pienet hetket, joskus mitättömät asiat tuovat iloa. Ilostumiseeni ei tarvita suuria eleitä, tunteita tai yllätyksiä ja kukkakimppuja. Usein hymy tuo ilon.

Loppusyksyn punahattu kirpakassa säässä.

Luonnettani kuvaa: Seesteisyys ja rauhallisuus ovat kai useimmin mainitut ominaisuudet minua kuvattaessa. Ja oikeassa ovat.

Haluan ympärilleni: Nautin illan hiljaisuudesta työpäivän hälinän jälkeen. Kaipaan sopivassa määrin läheisten seuraa ja hiljaisuutta.

Tarhakellokärhö Rooguchi on todellinen ilo, kaunis ja kukkii pitkään.

Haaveilen: Matkustamisesta, pitkistä ja lämpöisistä kesistä. Puutarhaan haaveilen suuria muutoksia; se tosin jää usein suunnitteluun ja ideointiin. Niistä joku haave toteutuu, toinen ei. Enemmän haaveilu on kauneuden nälkää, joka ei ota laantuakseen, vaan mieli hakee aina uusia ratkaisuja.

Rusopäiväliljani ovat hieman oikukkaita, enkä ymmärrä mitä teen väärin.

En luopuisi: Usein asiat vain tapahtuvat, ja ne on hyväksyttävä riippumatta omasta tahdosta. Mutta tärkeistä asioista, läheisistä, ystävyydestä, rakkaudesta, en luopuisi. Enkä ihan hevillä puutarhastakaan, sillä se on minulle hyvin tärkeä. 

Sinisten iisoppien joukkoon kasvoi myös vaaleanpunaisena kukkivia taimia.
Kyllä, kiitos!

Olette ehtineet postausteni välillä julkaista upeita kirjoituksia ja ajatuksia puutarhasta. Ystävänpäivää varten olin varannut alla olevan kuvan. Sen myötä toivotan jälkijunassa hyvää ystävänpäivää, sitä todella tarkoittaen. Olette vähän vahingossa ystäviä, kuten tuo sydän on piirtynyt omenan kylkeen. Sellaisia ystäviä, joista suurinta osaa en ole koskaan tavannut, mutta meillä on silti yhteisiä mielenkiintoisia juttuja jaettavaksi, ja usein mietin mitä kullekin kuuluu, miten menee jne.

Kotimaisen omenantuottajan terveiset?

En jatka haastetta haastamalla ketään erityisesti, mutta poimi nuo otsikot ja kerro jotain itsestäsi, jos tämä haaste ei vielä ole tiellesi osunut.

Varsankelloa kylvin vuosia sitten ja se on osoittautunut oman tiensä kulkijaksi.
Kasvaa missä lystää ja kulkee minne haluaa.






18 kommenttia:

  1. Kiva oli lukea vastauksesi ja kuvat ovat aina ihana bonus! Tuo tarhakellokärhö oli minulle ihan uusi tuttavuus, kaunis! Hyvää laskiassunnuntaita ja kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhö on ollut mulla nyt viitisen vuotta ja tuntuu pitävän kasvupaikastaan kiviluiskan yläosassa. Minusta sen taapäin siirottavat terälehdet on niin somat, ja tumma väri on liki musta.
      Mukavaa laskiaista ja ihanaa kevättä!

      Poista
  2. Aina on kivaa oppia bloggaajista lisää asioita. Meilläkin kasvaa tuota varsankelloa, samoin peurankelloa, ukonkelloa ja pisamakelloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsestä on jollain tasolla vaikea kirjoittaa, erityisesti julkisesti. Toki samat asiat voin kertoa kelle tahansa, kasvokkain tai julkisesti. Bloggaajista tulee muodostaneensa mielikuvan huolimatta kuinka he avoimesti tai ei ehkä ollenkaan kerro itsestään. Mielikuvitus on hyvä täyttäjä ja asioiden yhdistäjä. Joskus voi mennä ihan pieleen.
      Pidän paljon kellokukista, varsankellossa kiehtoo sen karvainen kukka ja somasti pallona pysyvä nuppu ennen terälehtien aukeamista.

      Poista
  3. Olipa ihana tutustua sinuun paremmin!
    Olemme tavanneet muutaman kerran messuilla ja sinusta jäi ihanan rauhallinen ja sydämellinen kuva.
    Ja tuo omenakuva on ihana ja ajatus sen takana. Olen niin kiitollinen teistä blogiystävistä, jotka tulivat tosiaan vähän vahingossa, bloggaamisen kylkiäisinä lahjaksi.
    On arvokasta, kun voi jakaa itselle tärkeitä asioita muiden kanssa.
    Oikein ihanaa sunnuntain jatkoa ja kevään odotusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla. Minusta taas on tuntunut, että sinä olet hyvin mutkaton ja helposti lähestyttävä ihminen. Blogeissa on hienoa huomata, että muutkin ovat miettineet samoja ongelmia ja ovat ne ratkaisseet kukin omalla tavallaan. Saan muiden blogeista paljon ideoita ja uusia ajatuksia, epäonnistuessani lohtua ja tsemppiä.
      Mukavaa viikkoa ja ihanaa kevään odotusta!

      Poista
  4. Olenkin odotellut vastaustasi tähän kivaan haasteeseen. Mukavaa, kun otit kopin vastaan. Hienot vastaukset. Tämän haasteen kautta oppii aina jotain uutta ja mielenkiintoista bloggaajasta.
    Oikein hyvää sunnuntain jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry, kun jouduit odottamaan näin kauan. Haaste oli kiva, ja aloitinkin kirjoittamaan heti seuraavana päivänä, mutta sitten aloin miettiä asioita liian monimutkaisesti. Vaikka paljon lukee ns. rivien välistä, ei välttämättä aina osaa muodostaa oikeaa mielikuvaa bloggaajasta.
      Mukavaa laskiaissunnuntaita ja kevään odotusta!

      Poista
  5. Seesteisyys tulee hyvin ilmi tästä tekstistä. Mukava lukea, mitä ihmiset kirjoittavat itsestään. Kuten Eevireginalle vastasit, bloggaajista muodostaa jonkinlaisen kuvan riippumatta siitä sanovatko vai eivätkö sano itsestään mitään.
    Kauniita kukkia, joista tarhakellokärhö ihastuttaa erityisesti. Laitanpa nimen itselle talteen.
    Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuntuu, että olen ihan tylsyyteen asti seesteinen.=)
      Minulla on jo pitkä kesän 2020 toivelista.
      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  6. Harmaamalvikki tosiaan osaa huolehtia että jälkeläisiä riittää. Osassa kasvustoa leikkaan sen heti kukinnan jälkeen matalaksi ettei se leviäis liikaa. Itsestään on muuten joskus todella vaikea kirjoittaa. Oli kiva tutustua sinuun paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa useimmiten unohtuu leikata siemenkodat pois (ja onhan ne myös söpöjä!) ennen kuin siemenet kypsyy. Pikkutaimia onkin sitten ihan liiaksi asti. Saapa pikkulinnut talviapposta. Tiedä kuinka paljon itsestään kylväytyneitä taimia olisikaan, jos linnut ei kävis siemeniä ahkerasti syömässä.

      Poista
  7. Kiva tutustua pikkuisen ihmiseen blogin takana, vaikka tosiaan postauksistakin voi rivien välistä jotain päätellä. Suloinen tarhakellokärhö. Mukavaa viikkoa ja helmikuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on jotain kerrottava, vaikka useimmiten yritän pysytellä "asiassa", eli puutarhajutuissa. Silti meistä varmasti jokainen teksteillään kertoo myös omasta itsestään. Hyvää kevään odotusta!

      Poista
  8. Kaikki tarinasi ovat olleet juuri sellaisia, jotka tukevat tuota analyysia itsestäsi. Niistä kuvastuu seesteinen rauha ja hiljaisuus. Iloa löydät sieltäkin, mistä moni ei osaa sitä etsiä. Hyvää ja rauhallista jatkoa kevään tarkasteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Onkin niin ihanaa, että on kevät ja kasvukausi alkamassa. Miten tätä onkaan taas odotettu. Mukavaa kevättä!

      Poista
  9. Itseltäni menisi varmaan sekaisin se mitä todella olen ja mitä haluaisin olla! :) Toisaalta ei kannata kysyä keneltäkään ulkopuoliselta millainen on, sillä sitä on eri ihmisille erilainen! Aamupala menee jäseniin, pakko ottaa pienet nokoset! Onneksi on loma, että niin voi tehdä! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä itsestä on vaikea kirjoittaa. Meillä jokaisella on erilaisia rooleja, mutta sisin on ehkä sama. Ehkä myös eri puolet itsestä korostuvat eri rooleissa eri määrin. Mene ja tiedä... Aurinkoista viikkoa ja mukavia kuvauskelejä!

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!