Ajatus tulee Piet Oudolfilta: Best plant dies well. Ajatus, että parhaat perennat kuolevat kauniisti.
Paras perennahan on huoleton, kukkii pitkään eikä aiheuta vaivaa sen paremmin ennen kuin jälkeenkään kukinnan. Mikä onkaan ikävämpää kukkapenkissä tai muussa puutarhanäkymässä kuin ruskettuneet, epämääräisen limaiset, roikkuvat kukinnot, jotka pilaavat jäljellä olevien kukkien hohdon. Jos niitä ei poista, ne harmittavat koko loppukauden.
Mutta sitten on perennoja, jotka jäävät kuihduttuaan ikään kuin elämään. Osalla kukat kuivuvat niille sijoilleen, ne vain muuttavat väriään vähitellen. Osa pudottaa terälehtensä, mutta verholehdet jäävät koristamaan kukkavarsia. Osa muodostaa kauniita siemenpähkylöitä, niiden kukkavarret jäävät somasti kaarelle, varret saavat loistavia värejä tai lehdet muodostavat syksymmällä uuden "kukinnan" ruskan aikaan. Useat kauniisti kuolevat perennat loistavat vielä hankien yllä ruokapankkina pikkulinnuille tai ilahduttavat muuten vaan kauniina pakkasen kuuraamina kimaltavina talventörröttäjinä.
Huolettomia ne ovat sikäli, että niitä ei tarvitse leikata pois kukkapenkkiä rumentamasta, vaan ne sulautuvat muiden vielä kukkivien perennojen sekaan heinämäisinä korsina ja usein jäykän kuivuneen olemuksensa ansiosta luovat ryhtiä istutuksiin. Niistä on myös ihan fyysistä tukea muille kasveille tuulella ja sateella.
Näihin mietteisiin sukelsin paetessani hankia ja tutustuessani eri puutarhasuunnittelijoiden puutarhoihin ja ajatuksiin, miten he puutarhojaan suunnittelevat. Kohta koittaa kevään loisto ja pääsemme nauttimaan viime syksynä tehdyistä istutuksista. Harvoin kukkasipuleista jää jäljelle mitään kaunista, paitsi laukoista. Siitä ajatus sitten loikkasikin näihin kauniisti kuoleviin, jospa keväällä osaisi kylvää tai kesällä hankkia sellaisia kasveja, joista on enemmän silmäniloa kuin pelkkä kukinnan huippuhetki.
Mitkä perennat sinun puutarhassasi ovat parhaita kuihtumaan?
Näissä kuvissa loistavat kuunlilja, lehtosalvia, rohtopähkämö, lehtosinilatva, valamonruusu, Rooguchi-kärhö, varjolilja, syysleimu ja siperiankurjenmiekka, tähtilaukka, tähkätädyke, särkynytsydän ja luonnon ihana suolaheinä.
Nettimatkailua harrastaen löytyi australialainen puutarhasuunnittelija Michael McCoy, joka paitsi suunnittelee ja opettaa, pitää myös mielenkiintoista blogia. Kävin katsastamassa mm. rutikuivia sorapuutarhoja.
Mukavaa viikkoa!
Ihana ajatus tuo. Että kasvin todellinen arvo mitataan sillä, kuinka sulokkaasti se kuihtuu. Sehän on aivan totta. Kuvissasi osui silmiin monta tuttua, ja sitten monta uutta kasvia, joita en ollut ajatellut tältä kantilta.
VastaaPoistaItse kuvasin juuri yhden ohdakkeen tapaisen, hopeakurhon. Se on edelleen todella kaunis, vaikka on juuri viettänyt muutaman kuukauden jäisen lumen alla.
Kiitos blogivinkistä!
Aika monista perennoista löytää kukinnan jälkeen kauneutta muussakin kuin kukkien muodossa. Olin itse siitä melko yllättynyt, samoin siitä kuinka paljon tämän tyylisiä kasveja omastakin puutarhasta löytyi.
PoistaAika harvoin varmasti tulee kasvia hankkiessa kiinnittäneeksi lähes lainkaan huomiota kyseiseen asiaan, eli kasvin kauneusarvoon myös sen kuihtuessa.
VastaaPoistaItsellä tulee ensimmäisenä mieleen miten kauniita jättilaukan kukinnot ovat kuihtuessaan.
Kuihtumisasioista uutta kasvia ostaessa tulee lähinnä mieleen päinvastainen oppi, että eihän vain istuta aikaisin lehtensä kuihduttavaa kasvia näköalapaikalle. Ohjeistetaan peittämään se jollain toisella vehreänä pysyvänä kasvina. Mikä sinänsä ei ole väärin.
PoistaJättilaukka onkin vähän ristiriitainen kasvi. Kukinto on hyvin kaunis, ja jää pitkäksi aikaa koristamaan kukkapenkkiä. Mutta esim. juuri sen kuihtuvat lehdet eivät ole kovinkaan somat ja ne toivoo pystyvänsä jollain konstilla peittämään.
Olet oikeassa ja kyllä minä jonkinverran olen tätäkin puolta perennoissa ajatellut ja niiden syysväritystä mutta lisää olisi varmasti opiskeltava.
VastaaPoistaLaukat, iirikset osittain niiden siemenkodat on minusta hienot ja syysväriäkin löytyy. Tarhakylmänkukat ja päivänliljojen syysväritys myös ihastuttaa samoin angervojen.
Kiitos sait minut ajattelemaan nyt lisää myös tätä puolta. 🤗
Jotenkin pitäisi muistaa ajatella keväällä syksyä ja syksyllä kevättä. Läheskään aina en muista. Tarhakylmänkukkien hahtuvakoristeet on todella kauniita. Itselle tuli vielä mieleen tavallinen vuorenkilpi, sen kukinnot kuivuvat usein kauniiksi kippuroiksi ja lehdet saavat syksyllä todella herkulliset viininpunaiset sävyt.
PoistaMukavaa, että sait ajattelemisen aihetta. =)
Juurikin näin vuorenkilpeä minulla on todella paljon ja niiden kukat kestää myös maljakossa ihan kivasti. 🤗
PoistaJaloangervot lisääsin viälä tälle listalle. Tätäki pualta kannattaa kasvivalintoja teheres tarkastella.
VastaaPoistaJaloangervoista jääkin soihtumaisia kukintoja, jotke kestävät kauniina todella pitkään. Ehkä nykyisin ollaan myös suopeampia puutarhakasvien kuihtumiselle. Ennenhän puutarha oli hoitamatta, jos vanhoja kukintoja ei siistinyt penkeistä pois, ja ehkä joidenkin mielestä edelleen on näin. Tämä on vähän makuasia, millaisesta tyylistä pitää.
PoistaMielenkiintoinen näkökulma, johon kannattaa kiinnittää enemmän huomiota. Syysvärityksen lisäksi siemenkodat ovat kauniita ja kuvauksellisia. Varjoliljoja ja kärhöjen "tupsuja" ihailen joka vuosi. Sekä syyshortensioiden ruskeita ja läpikuultavia kukkia. Tässäpä ajattelemisen aihetta.
VastaaPoistaMinunkin aivoni ovat askarrelleet tämän ajatuksen parissa pitkäperjantaista lähtien, jolloin vietin totaalisen laiskan päivän puutarhajuttuja netistä katsellen. Esimerkiksi ruskeaksi muuttuneita hortensiankukkia ei tulisi mieleenkään leikkoa pois, niin kauniita ne ovat pitkin syksyä ja vielä talvellakin kuuraisina tai tuulen kierittäessä niitä hankea pitkin.
PoistaJos katsoo vaikka Piet Oudolfin suunnittelemia puutarhoja, huomaa miten paljon niissä on käytetty juurikin näitä "pystyynkuolevia" perennoja. Siellä ne ovat tuomassa omanlaistaan tunnelmaa myöhemmin kukkivien perennojen joukossa.
Mielenkiintoisia ajatuksia. Itse jätän käytännössä kaikki kasvit kuihtumaan omine aikoineen, tosin runsaasti siementaimia tekevistä leikkaan kukintoja vähemmäksi ennen kuin ehtivät siementää. Minusta talventörröttäjät ovat kauniita eikä oikeastaan ole kasvia, josta jäisi erityisen rumat jämät kukinnan jälkeen. No, ehkä ne Kruunuvuokon mainitsemat laukkojen lehdet ja oikeastaan tulppaaneillakin sama ongelma, mutta sopiviin paikkoihin sijoiteltuna nekään eivät häiritse.
VastaaPoistaOlen huomannut, että säästä riippuu paljon, millainen koristearvo kasvilla on kukinnan jälkeen tai syksyllä kasvukauden päätteeksi. Poutaisella säällä esim. pionien terälehdet varisevat kauniisti maahan värikkääksi matoksi ennen kuin ruskettuvat ja häviävät näkyvistä, sateisella säällä lähmiintyvät homeisiksi kasoiksi lehtien päälle. Syksyllä aikainen halla muuttaa monen kasvin (esim. kuunliljat) ruskean tai mustankirjavaksi limaiseksi möykyksi kun taas lämpimämpänä syksynä lehdet saavat upeat ruskavärit ennen kuin lopulta kuihtuvat.
Omassa puutarhassani syksyllä erityisen kauniisti kuihtuvat kärhöt, purppurapunalatva ja moni pensas, kuten hortensiat. Jaloangervojen ja varjoliljojen kuihtuneet kukinnot ovat myös hyvin kauniita talvella. Viime syksynä ihastelin syyssyrikkää, joka pysyi sitkeästi vihreänä, vaikka välillä oli monta astetta pakkasta, lunta satoi niskaan ja välillä satoi vettä. Se oli täysin edustuskelpoinen vielä silloinkin kun se oli pakko kaivaa talven tulon takia kellariin talvehtimaan. Loistokasvi!
Aurinkoista loppuviikkoa!
On totta, että pitkittynyt sade syksyisin saa kasvin kuin kasvin antamaan periksi ja muuttumaan epämääräiseksi möhjöksi. Pionin kukinnoille käy näin helposti, ja jos niitä ei kerää tai saa ravisteltua alas lehdistön päältä ne liimautuvat lehtiin kiinni. Pionien kukinnot olenkin säännöllisesti leikkonut pois. Niissäkin on eroa. Jotkut pudottavat terälehtensä ja jäljelle jää hauskanmuotoisia kukkapohjia. Syyssyrikkää olen haaveillut pihalleni jo usean vuoden, vaan vieläpä on hankkimatta.
PoistaSamoin mukavaa viikonlopun odotusta.