Tätä maisemaa ja pyryn pyrähdyksiä kun katsoo viikon toisensa jälkeen, alkaa mieli tehdä muualle, todella kauas muualle. Työkaveri otti äkkilähdön Venetsiaan! Hänelle sattui mitä parhain lomasää olla jossain muualla, ja olen iloinen hänen puolestaan.
Katseeni kääntyy talvisista ikkunamaisemista aurinkoon ja lämpöön. Olen matkustanut, minnepä muualle kuin Britanniaan, nauttimaan vihreistä nurmista, kevään auringosta, lumikelloista, narsisseista, jouluruusuista, tyttären magnoliasta... Sitten olen kääntänyt katseeni toiselle puolen maapalloa, jossa valmistaudutaan syksyyn, nautitaan maan antimista ja alkavasta ruskasta. Hetken päästä olen palannut viime kesän valokuviin, puutarhakirjoihin, -lehtiin ja -blogeihin.
Kun aurinko viimein paistaa pyryn välissä, saan oikean äkkilähdön ulos näiden seinien sisältä ja kuvaan kevään ensimmäiset kuvat puutarhassa ihan kameran kanssa. Normaalina vuonna se tapahtuu jo helmi-maaliskuussa, mutta ei tänä vuonna. Haloo, kohta on huhtikuun puoliväli!
Kirkas valo saa silmät vuotamaan, mutta se ei haittaa. Kuuntelen veden solinaa ja riemuitsen jokaisesta lumenhitusesta joka muuttuu jäästä ja lumesta vedeksi. Rännit suorastaan rummuttavat syöksyvää vettä kun pyryn jäljet huuhtoutuvat katolta, salaoja tuskin ehtii kaikkea nielläkään.
Saunan katon jäämassakin suorastaan noruu vettä. Epäilen, että se lopulta vain sulaa vedeksi ja haihtuu taivaan tuuliin. Parempi minulle, sillä maahan mäjähtäneitä lumisohjoja on viheliäistä lapioida kauemmaksi ovilta. Massa on selvästi ohenemaan päin.
Puiden ja kasvien oksat kimaltelevat auringossa miljoonista pienistä timanteista. Pyry on nopeasti sulanut ja auringon voiman tuntee kasvoillaan. Tiistaina satanut parikymmentä senttiä on talon seinustalta liki sulanut ja jopa rautapenkinkin istuin on vapaa lumesta.
Postia hakiessa kuvaan portinpielen sammalta, jossa isot pisarat kimaltelevat kuin lasihelmet ikään. Sammaleen hehku ja kuparinruskea hohde ovat mannaa silmille. Ja sitten, voi timanttien timantti! Talon seinustallahan on tulppaanit jo pitkällä!
Kevättä sittenkin!
Ooh, tulppaanit jo noin pitkällä! Tainnut lumi niitä suojata, sillä täällä lumettomassa mutta pitkään jäisessä maisemassa ei tulppaaninversoista vielä näy kuin nenänpäitä.
VastaaPoistaMutta ihan kamalasti teillä tuota lunta kyllä on. Yksi asia tuli kuvistasi mieleen: tänä talvena on lumen erilaisia muotoja ja variaatioita tullut tarkkailtua paljon. Tiedä sitten, onko se kovin antoisaa, mutta kumminkin.
Ihanat äkkilähdöt! Toivottavasti tulee noita auringon aikaansaamia äkkilähtöjä jatkossa paljonkin, ja samalla sitten versojen ja nuppujen tuomia riemunkiljahduksia.
Tulppaanit oli kyllä niin timantti löytö! Niillä on siinä lämmin seinustan kohopenkki, jossa maa sulaa nopeasti.
PoistaLunta on enemmän kuin miesmuistiin, ja et usko kuinka se harmittaa. Joka päivä himpun sulaa, mutta silti tuntuu tuskastuttavan hitaalta sen katoaminen. Tämä talvivieras saisi nyt ymmärtää viipyneensä turhan pitkään, alkaa kotiväki jo tympääntyä.
Jonnekin on paettava. Ehkä pääsiäisenä on jo vähän enemmän kukkapenkki auki, niin pääsen sen kunnolla katsastamaan.
Sinulla sentään tulppaanien kärkiä jo työntyy maasta. Täällä meillä lumi on myös jo hieman vajennut, mutta yhtään piippoa ei ole vielä näkyvissä.
VastaaPoistaLämpöisellä paikalla nousevat. Muualla onkin sitten tuo kuvissa näkyvä kerros lumen ja jään katetta, joka vajenee himpun verran päivässä.
PoistaKohta ne on piipot sielläkin!
Puutarhassasi tapahtui näemmä juuri se mitä odottelen tännekin sitten kunhan hanget ovat vähän ohuempia: sipulikukat puskevat lumen seasta esiin. Silloin kun maa on lumen alla melkein sula, noin käy melkein takuuvarmasti. Se on minusta oikeastaan paljon mukavampaa kuin odotella umpijäisen maan sulamista edes sen verran, että alkaa ilmestyä piippoja. Meillä on vielä todella paljon lunta, joten pitää vain malttaa mieli ja toivoa lämpimämpää säätä. Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaJos yöpakkaset ei kohta ala hellittää, me siirrytään suoraan talvesta kesään. Epäilen, että kesä humahtaa hetkessä vehreyteensä. Minäkään en pidä siitä vaiheesta, kun maa on paljas ja on kylmää eikä puutarhassa tapahdu mitään. Että oikeastaan pitäisi olla kiitollinen tuosta suojapeitteestä. No, ehkä toukokuuhun mennessä lumi sulaa. Sehän on ihan pian =).
PoistaMukavaa pääsiäisviikkoa!
Kauneutta löytyy kevään hetkistä; aurinko saa aikaan ihania ilmiöitä, upeita timantteja ja helmiä, kun vain osaa katsoa oikealla hetkellä ja mielellä, kuten sinä juuri katselet! Hangesta pilkottava tulppaanin nenä on oikea aarre - ainakin kotipuutarhurille :)
VastaaPoistaKieltämättä pieni aurinkoinen hetki pyryjen välissä antoi paljon. Niihin pitäisi osata tarttua. Niihin pyryihinkin, sillä tuohan räntä lisää kosteutta kinosten päälle ja pehmentää jäätyneitä lumikansia. Eteenpäin sekin on, vaikkei uskoisi kun on malttamaton.
PoistaPienissä on ilot, mutta kuinka suuri on pienikin ilo, kun kohdille sattuu!
Kyllä ne pienet ilot rupeaa piankin lisääntymään 😊 onhan ne sellaisia piristeitä 🤭
VastaaPoistaHaastoin sinut pieneen kevät haasteeseen 😉 käyhän lukaisemassa mistä on kysymys 😊
Kiitos, Marjukka, oikein hauskasta keväthaasteesta!
PoistaTulppaaneilla on jo kiire. Välillä on uskomatonta katsoa kevätkuvia muualta maailmasta, kun omassa pihassa on saanut ihastella vain lumen eri muotoja. Onneksi alkaa pienesti jo maata pilkistämään.
VastaaPoistaMinusta on kiehtovaa, että kevät on eri aikaa eri puolella maapalloa. Voi nauttia keväästä kuvien ja videoiden välityksellä vaikka koko vuoden! Toisaalta se lisää oman kevään odotuksen ihan tappiin, ja toisaalta suo pakotien ulos loskasta.
PoistaBlogissani olisi sinulle haaste.
VastaaPoistaKiitos, Kruunuvuokko! Palaan haasteeseen mieluusti. Aivan upea mätäs tuoksuorvokkia puutarhassasi!
PoistaOnneksi nyt sääennuste lupaa jo pikkuisen kevään etenemistä:)
VastaaPoistaÄlä muuta sano. Täällä sulaminen on nyt hyvässä vauhdissa.
Poista