Tulppaanit täydessä loistossaan

 

Kun mirrinminttu ja lemmikki kukkii ja päivänkakkarat kehittelevät nuppujaan, komeilevat talonvierustan tulppaanit täydessä loistossaan. Toukokuun puolella vielä kylmät yöt pitävät terälehtiä tiiviisti yhdessä. Kesäkuussa tulppaaneja ei haittaa sadepäivät tai pienet sadekuurot ovat nopeasti ohi. Heti auringon pilkistäessä alkavat terälehdet jälleen avautua.

Säät ovatkin kesäkuun alussa vaihdelleet, eikä aamulla välttämättä arvaa missä kohtaa päivää saa sadekuuron niskaansa. Vähitellen varsiinsa pituutta saaneissa tulppaaneissa pisarat kimaltelevat kauniisti. Vedentulo on saanut vauhtia kukkapenkin muihinkin kasveihin ja erityisesti syysleimut, palavarakkaus ja tähkätädykkeet ohittavat pian melko matalakasvuisen Angeliquen. Onneksi olen ymmärtänyt istuttaa tulppaanien seuralaisiksi myös hieman matalampia kasveja, kuten mirrinminttua, peittokurjenpolvea ja hitaammin kasvuun lähteviä maksaruohoja.

Mukavaa on katsella, miten tulppaanimassa pitkässä penkissä aavistuksen verran huojuu tuulessa. Tähän kova tuuli osuu aika harvoin. Toukokuussa vielä ajattelin epäonnistuneeni värivalinnoissa, kun jotenkin tulppaanien sävyt ei ottaneet sulautuakseen toisiinsa niin kuin olin kaavaillut. Mutta tapahtuihan se viimein. Aika kivasti oranssi sulaa ensin Veroniquen terälehdissä tummahkoon vaaleanpunaiseen, se vuorostaan Orange van Eijkin sisustan tummuuteen. Lopulta skaala kulkee van Eijkin vaalean ulkopinnan kautta Angeliqueen, ja siitä vielä viimeisissä Purissiman kukissa valkoiseen.

Valkoinen on Angeliquekin lopulta ennen kuin varistaa terälehtensä. Tämä tulppaani on minulle vanha tuttu parinkymmenen vuoden takaa. Tuolloin ne kukkivat talon eteläpuolen seinustan penkissä, keskellä lemmikkimerta. Se oli kaunis näky. Noin muuten Angelique on nykymakuuni vähän äitelän ja turhan romanttisen näköinen ollakseen tulppaani.

Orange van Eijk -tulppaanin parhaaseen kukinta-aikaan osuivat kylmät yöt ja sateiset päivät. En saanut siitä montaakaan kuvaa täydessä kukassa. Tiedä, oliko kukinta-aika lyhyt, sateilla ja kylmyydellä osuutta vai miksi, mutta yhtäkkiä kukinta vain oli ohi ja terälehdet jo pudonneet. Se kumminkin oli mielestäni ihanin näistä kolmesta tulppaanista. Toivottavasti se talvehtii hyvin ja saan nauttia sen kukista ensi keväänäkin.

Ihan kukintansa lopulla Veronique Sanson -tulppaanit kääntyvät väreiltään kohti oranssia. Kun ne lakastuvat, on penkissä jo isot karvapallot odottamassa aukeamistaan. Kuva on otettu eilen. Tänään oli jo ensimmäiset tulenpunaiset rimpsuhelmat tuulessa heilumassa. Kovinkaan ei natsaa vaaleanpunaisen tulppaanin kanssa, vaikka kukilla sama muoto onkin. Laitetaan luonnon taidonnäytteiden piikkiin, minähän yritin kitkeä idänunikkoa pois tästä penkistä.

Edellisessä postauksessa löytyy tilannetta tulppaanipenkissä kuukautta aikaisemmin. Nyt on todellakin taas enin tulppaanien aika ohi. Nopeasti kuukausi meni, on aika syreenien ja omenankukkien.