Puutarhasta on moneksi – osa 2

Uutta ja vanhaa

Puutarhassani kohtaa uusi ja vanha, se mikä on edellisen omistajan jäljiltä ja mitä jo ehkä hänen appivanhempansa ovat rakentaneet, sekä se mitä olen itse saanut aikaiseksi. Olen hoitanut tätä puutarhaa nyt 13 vuotta.

Käyn jatkuvaa kinaa itseni kanssa säilyttääkö vanha, paljonko sitä säilyttää, miten sen säilyttää, vai pistääkö kaikki taneliksi ja aloittaa alusta. Rakastan vanhaa, ja minulle puutarhan omenapuut ja vanhat syreenit ovat puutarhani sielu. Niiden elinkaari on kuitenkin elämän kypsemmällä puolella, yli 60-vuotiaita kun ovat.

'Huvitus' vielä paikallaan. At winter 2010. 冬天2010。

Muutama kesä sitten ’Huvitus’ antoi periksi ja tuesta huolimatta se halkesi eräänä sateisena syyspäivänä kahtia niin pahoin, että jäljelle jääneet rungot piti kaataa. Edelleenkin keskelle pihaa auennut valtava laakee aakee saa aikaan ohikiitävän hetken, jolloin aavistaa jotain puuttuvan. 

Tyhjä tila alkaa muotoutua oleskeluun. 
Now place serves as time spending area.
我每天去坐'Huvitus'的地方。

Aluksi se säväytti. Yllättäen näin läpi puutarhan, sen laidasta laitaan, ja korkea taivas oli avoimen aukion yllä. Miten suojaisaa oli ollut istahtaa puutarhakeinuun ’Huvituksen’ alle. Nyt teki mieli hiippailla aukion reunamille.

Uudellekin on löydyttävä sijansa. Niinpä ’Pekka’ on ujutettu kierteisen ’Syysviirun’ ja talonharjan kanssa korkeudesta mittelevän ’Antonovkan’ väliin. Kääpiöivään runkoon vartettu ’Grenman’ on istutettu kahden ison mustaherukkapensaan keskelle. Tänä kesänä siinä on jo parikymmentä omenaa. Anopilta saatu useita lajikkeita kasvava omenapuu sai paikan syreeniaidan ja kasvimökin välistä. Sen leikoin viime syksynä rujoiksi tyngiksi, mutta se on oma tarinansa.

Joskus tuskastuneena haaveilen, että olisikin ollut pelkkä maapläntti, mistä tehdä täysin itselleen mieleinen puutarha. Vaan eihän sitä kukkivaa syreeniaitaa ja paksuja jäkälän peittämiä runkoja voinut vastustaa.

New and old

New and old elements meet in my garden. There is seen work of earlier owner’s of the garden, possibly even her in-laws’ work, and then what I’ve done during past 13 years.

I struggle in my mind whether to preserve the old elements, how much or how to preserve, or should I destroy it all and start from the beginning. I do love old things and for me old apple trees and fence of lilacs is the soul of my garden. But their life cycle is at the better end, as grown over 60 years.

Few summers ago our biggest tree ’Huvitus’ gave up. Despite of supports it split to half on a rainy day and we had to cut rest of its trunks. 

Still when I pass that open area, I’ve got a feeling something is missing. First it was odd. Suddenly you could see over garden from side to the other, and sky above was so wide. How sheltered it had been sat down to yard swing under the tree. I had a need to abscond to the edges of expanded area.

 

'Pekka' vanhusten välissä. New plant between old ones. 小苹果树两个大树里面。

But new takes place too. ‘Pekka’ has been arranged between twisted ‘Syysviiru’ ja ‘Antonovka’, which competes with house roof of hight. Low-growing ‘Grenman’ is planted between two big black current bushes. This summer it gives already 20 apples. The multi race apple tree got from my mother-in-law was placed in front of fence of lilacs and behind the greenhouse. Last autumn I cut that tree to pieces, but that’s another story.

Sometimes I wish, this had been empty piece of land where I could build exact the garden of my dreams. But when I saw the fence of lilacs (Syringa) in blossom and thick trunks covered with lichen, I could not resist this garden.

新和老事

新和老事在我的花园。我看工作的人以前这里住了。也看她爱人的爸爸妈妈花园的工作。我只十三年这里做工作。

我不知道用老还是新事。什么样用新事?几长时间可以有老树?我爱老花园。老苹果树，老树篱，它们六十岁。在我花园它们许多有意思。

三夏天然后我们最大的苹果树、’Huvitus’据了。大下雪了。现在我这个地方走，我想我大苹果树。现在太空地方。我想天我树上坐了，安静了。

我也有新苹果树。‘Pekka’里面‘Syysviiru’和‘Antonovka’。‘Grenman’里面黑醋栗。它给我二十多苹果。也我爱人的妈妈给我们了苹果树。上秋天我据了这个树，可是要告诉下个星期。

有时候我想空地比老花园容易。可是我这个花园见了，我许多喜欢。

用汉语困难的很了。你不懂，请用英语。