Aita – 60 metrin maraton

Tuskin lumet olivat sulaneet, kun maratoni alkoi.
Snow had hardly melted, when marathon started.
早春天我马拉松开始了。

 Tänä kesänä minun asennevammani on ollut orapihlaja-aita. Tulipahan kaadettua, tulipahan siivottua, tulipahan leikattua, tulipahan paikattua, tulipahan kitkettyä – tai melkein. Ja sitten tuli syksy, enkä vieläkään antaisi periksi ajatukselle, että keväällä jatketaan. Vielä täytyy kerran leikata, kun on varmaa, että kasvukausi on tällä erää ohi.

Pitkään emmin koko leikkaamista, mutta koiranmentävät aukot ja lumitalven kaartamat rungot pakottivat lopulta puuhaan. Sain onneksi apua. Poika veti rungot poikki ensin moottorisahalla ja minä siistin tapit oksasaksilla. Yksin en olisi ikinä saanut aitaa nurin tai risuja kaatopaikalle. Vuosikymmeniä toisiinsa takertuneet ja kuivuneet piikkioksat olivat yllättävän kova vastus. Hurja näky oli katkaisusta huolimatta edelleen pystyssä jököttävä piikikäs lohikäärme, joka kovista tönäisyistä vain huojui aaltomaisesti kunnes lopulta kaatui pötkönä ojaan.

Aita kaartaa kulman taakse.
Long fence goes behind the house.
长树篱去房子的后边。

 Oma taistelunsa oli kerätä ja haravoida katkenneet oksat ja terävät piikit aidan alta. Ja kolmas, kesken jäänyt esterata, oli kitkeä aidan alusta vuohenputkesta. Miten keväällä vannoinkaan tekeväni vuohenputkista tänä kesänä selvää. Pääsin puoliväliin, ja sitten alkoi jurppia, marjat kypsyivät sopivasti, ja kun omenoita alkoi tulla, sai aita jäädä omaan rauhaansa. Onhan sitä syyskuussa aikaa. Vielä hiukan pitäisi rutistaa.

Fence – 60 meter long marathon

This summer my attitude problem has been hawthorn fence. I happened to have it knocked down, cleaned remains, cut new growth, new plants planted, weeds wed – or nearly. Then it came autumn, and still I don’t want to leave it half way done to wait for next spring. I should cut it once more, when it’s sure it doesn’t grow anymore at this season.

For a long time I was in doubt whether to cut it or not, but dog size holes and down bent trunks by heavy winter snow forced me to begin. Luckily I got help. My son cut first with motor saw and I followed with garden shears tiding up the rest. I had never got it cut alone, or removed branches and trunks to the landfill. Dry, spiny, twisted branches had been grown decades and were quite a tough resistance. It was staggering, when fence was cut and despite of hard push, it stood still, only waving like a long dragon until it was timbered to ditch.

Ehkei se ala kasvaa?
What if it does not grow?
没什么发生吗？

 To pick up cut branches and thorns was some kind of fight too. And third struggle was to weed ‘Aegopodium podagraria’ from the ground under the fence. How had I sworn this summer I get rid of it. I got only to a half away and gradually got angry, berries were ripe on cue, and when I started to get apples, was fence left on its own. There is still time at September, at least for a day to press on.

树篱 – 六十米马拉松

这个夏天我做了许多工作在树篱。树篱一半米高了，现在只二十千米。树篱很老了，现在有新树枝。

我儿子帮助了我。他用了链锯，我用了剪子。

我得一个次修枝树篱，可能在九月。

我抱歉，我不知道汉字， 不可以告诉什么样我想。

Hieman omenaestettä tiellä. 
Some apples on my way.
苹果树在我的路。