Uudistan kukkapenkkiä talon länsiseinustalla. Aloitin sen jo viime kesänä, tai oikeastaan tyttäreni aloitti rikkaruohojen kitkemisen jo sitä edeltävänä kesänä. Joka tapauksessa maa oli jo osittain puhdistettu ja etenin kohtuullista vauhtia, kunnes maan myöhennys tökkäsi kääntämättömään maahan ja tiiviisiin juuripehkoihin penkin keskivaiheilla. Suosista jätin loppuhomman tähän kesään.
Haaveena oli ja on tarjota mehiläisille ja perhosille taivas vertaansa vailla. Paljon mesikasveja, paljon erilaisia laakeita kukkia perhosen istahtaa, aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä kukkivia meden tarjoajia. Kaikki hyviksi mesikasveiksi arvelemani vanhat kasvit keräsin tammen varjoon valepenkkiin mylläyksen ajaksi.
Sitten huomioni kiinnittyi talon kivijalan viereiseen kivikaistaleeseen, joka on saanut parikymmentä vuotta kerätä tuulten mukana kulkeutuvan roskan ja siemenen, kukkapenkistä vierivän mullan ja kasvien lahoamisjätteet. Minä onneton aloin taas kivenpyörittäjäksi, eikä loppua ole näkyvissä.
Keräsin isoimmat kivet viereisen polun reunaan ja keskikokoiset vanhoihin multasäkkeihin. Eniten aikaa ja päreitä meni pikkukivien seulontaan mullan ja roskan seasta. Seulotut kivet suihkutin puhtaaksi siemenistä ja pölystä ja kippasin nekin omiin säkkeihinsä. Jossain vaiheessa ymmärsin, ettei niitä säkkejä meikä nosta. Siinä olivat polkua tukkimassa, ovat osittain edelleen. Nättiä tuli räystäänaluseen ja selkä lauloi hoosiannaa.
Seinän vierustalla on kasvanut kivien päällä kaukasianpitkäpalkoa, joka on todellinen pörriäismagneetti varhain keväällä. Se tuli samalla hävitettyä, kun poistin siltä kivien rakoihin muodostuneen kasvualustan. Ajattelin jakavani muualla tontilla kasvavat pitkäpalot syksymmällä ja istuttavani ne takaisin paikoilleen. Enpä jakanut, enpä istuttanut.
Ostin uusia taimia ja loppusyksystä istutin ne ja parhaimmat valepenkin taimet putsattuun kukkapenkin puolikkaaseen. Tällä hetkellä penkki näyttää kovin autiolta. Miten kävikään kasvivalintojen kanssa? Mirrinminttu taitaa olla aikaisin kukkija tässä penkissä ellei tulppaaneja ja laukkoja lasketa. Muut valitut painottuvat keskikesään ja syksyyn.
Kesällä lähti suuressa riemusaatossa polun toisella puolen kasvanut valtava syreeni. Ihana kukkiessaan, mehiläisten ja perhosten suosikki. Sateella ikivanha pensas oli kuitenkin joka suuntaan oksiaan levittävä jättiläinen, ja sai viimein lähtöpassit. Samalla lähti myös seinustan tuulensuoja, huomaan vasta nyt jälkikäteen, kun penkkiä kevätviimassa tutkailen.
Toki toinen puoli penkistä on tekemättä ja täynnä uusia mahdollisuuksia asian korjaamiseen. Silti tänä keväänä minulla ei länsipenkissä ole palaakaan taivasta tarjolla talvihorroksesta herääville perhosille tai kevään ensimmäisille mehiläisille.
Jotain täytyi siis tehdä. Katuvana väkersin muutaman muovikauluksen perhosia ja pörriäisiä houkuttamaan. Jos erehtyvät tulemaan lähelle, huomaavat että kukkien keskusta tarjoaa pientä virvoitusta. Tervetuloa nauttimaan tujua nektariinia, pidot paranevat kesän mittaan.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJaahas, Simon on näköjään eksynyt tarjoamaan lainojaan meille puutarhabloggareille.
VastaaPoistaEi ihme, että voimat loppuivat kesken. Kivien pyörittelyssä menee aikaa. Aikanaan minulla oli kiviä reunustamassa joitakin istutusalueita. Luovuin niistä pitkälti työlään putsaamisen vuoksi. Nurmikko ja rikkaruohot löysivät kivien väleihin ja sieltä kukkapenkkiin. Säännöllisin välein kivet piti nostaa ja putsata. Kivet saivat mennä ja siirryin kanttausuriin. Joka paikkaan kanttausurat eivät tietenkään käy. Talojen reunuksilla monet käyttävät kiviä laittaen niiden väleihin esimerkiksi hienoon kivituhkaan sekoitettua betonijauhetta. Sellaisia kiviä ei kyllä helpolla oteta pois.
Fiksu idea laittaa mesibaareja perhosille ja pörriäisille. Tänään huomasin, kuinka perhoset tykkäävät kevätkirjotähdistä ja muut pörriäiset krookuksista.
Mukavia kevätpäiviä sinulle!
Eksynyt tosiaan. Ei minun palstatilaani kutsumattomien mainoksia.
PoistaRäystäänalunen toimi pitkään ihan ok, mutta vähitellen maan kerääntyminen loi hyvän kasvualustan rikkaruohoille. Kun alkuun pääsee, kasvu vain voimistuu.
Isosta hommasta huolimatta betoni on aika raju ratkaisu. Tällä kertaa tyydyin rajaamaan reunakivellä mullan huuhtoutumisen kiveykseen. Ajaa tarkoituksensa, mutta betonia mikä betonia. Siltä se näyttää.
Eilen iltapäivällä perhosia jo leyhytteli tontilla. Vielä en kumminkaan nähnyt niitä baarissa käväisemässä. Pitäisiköhän tuunata muovinpaloista kukkien näköisiä?
Niin ne projektit tuppaa levitä ja hyvät aikomuksekki jäärä kesken. Hyvin keksit korvaavan tarijoolun. Mäki näin eileen ensimmääsen perhosen ja tänään pörriääsen. Onneksi on jo palio krookuksia tarijolla. Suuren pensahan poisto voi vaikuttaa yllättävästi ympäristöhön.
VastaaPoistaVälillä on hommat ku enon eväät, mutta onneksi aina joku homma eteneekin. Toistaiseksi on kiviympyrän krookukset houkutelleet perhosia ja kimalaisia enemmän kuin muovitekeleeni. Yritetty on.
PoistaSyreeni toi myös suojaa auringonpaahteelta. Saapa nähdä, miten kuumaksi seinustan penkki muuttuu. Onneksi olen valinnut enimmäkseen lämpimän, ja kuivankin paikan kasveja.
Noin ne puutarhapuuhat muuttuvat lennossa. Minä olen kokeillut pari kertaa perhosbaaria, mutta kummallakin kerralla siihen ovat löytäneet muurahaiset tiensä tehokkaammin kuin perhoset. Ehkä kokeilen tänä vuonna uudelleen. Jostain luin, että perhosbaarin pitäisi olla suojaisassa ja aurinkoisessa paikassa, jossa perhoset muutenkin mielellään lentelevät. Ehkä kiviympyrän krookusten luona voisikin olla otollisempi paikka? Siltä varalta, jos krookuksista loppuu mesi kesken. Aurinkoista viikonloppua!
VastaaPoistaTotta, tähän kyllä tuuli pääsee puhaltamaan. Hyvä kun varoitit muurahaisista. Unohdin ne täysin. En halua muurahaisia mylläämään juuri putsattua kiveystä, vaikka ne muuten onkin ihan mukavia ahertajia. Eilen ajattelin myöskin, että pitäisikö viedä purkit oikeiden kukkien lähelle. Näin teenkin. Kiitos vinkistä ja mukavaa viikonloppua puutarhassa!
Poista