Varjopuutarhan uudet kasvit

Liki vuosi sitten kerroin innoissani uudesta osasta puutarhassani. Olin kunnostamassa syreeniaidan aluetta varjopuutarhaksi. Kesän mittaan puunrungot löysivät lopullisen sijansa, kasvit juurtuivat paikoilleen ja alkoivat kohota parannetusta ja osittain katetusta maasta. Alueen peruskasveista postasin kesäkuussa. Jospa tänään kertoisin, mitä uutta odotan kohoavan maasta tänä keväänä.

Varjopuutarha muuttui nopeasti reheväksi. Käytin paljon alueella jo olevia kasveja. Suurin osa kasvaa jopa entisillä sijoillaan. Peruskasveina isommasta päästä ovat rivi syreenit alueen länsilaidalla, pari kartiomarjakuusta, kanadanhemlokki ja perheomenapuu kasvihuoneen vieressä. Keskikorkeita ja uudehkoja hankintoja ovat kuutamohortensia, pari japaninhortensiaa, alppiruusu ja valkokirjokanukka. Uusia perennojakin tuli istutettua vähitellen.

Koska varjopuutarha sijoittuu koko puutarhan leveydelle, sen  poluille pääsee montaa reittiä. Usein pujahdan varjon viileyteen käytyäni ensin kasvimökissä tai komposteilla. Täältä katsottuna näkymä on pitkä ja se lainaa jatkoa naapurista, katulampulta kohti haavanrunkoja ja pitkin naapuritontin metsänreunaa. Polut on reunustettu tontilta kaadetuilla omenapuun tai syreenin rungoilla ja niissä on, ainakin toistaiseksi, maapohja.

Tämä näkymä on kadun suunnasta, kuvattu tammen ja hemlokin tietämiltä. Maa laskee hieman kasvimökkiä kohti. Syreeninaluset olen pitänyt aluskasvillisuudella ja maan täysin peitettynä.  Keskivaiheilla alppiruusu ja kartiomarjakuusi ovat entisillä sijoillaan, taustanaan perheomenapuu. Nyt jo karsitut ja varjostaneet syreenien rungot ovat vaikuttaneet omenapuun muotoon ja se on hakeutunut kohti valoa. Toivottavasti kasvu vuosien myötä hieman oikenee ja oksia muodostuu myös lännen suuntaan. Uudehko pionipenkki jää kuvassa vasemmalle. Tälle kesälle jää pohdittavaksi, mitä teen nurmikonkaistaleelle kuvassa alavasemmalla. Ehdotuksia??

Alue on jaettu useaan eri penkkiin, jotta niitä ylettyisi hoitamaan ja toisaalta myöskin ihailemaan kasveja läheltä. Varjoon osuu alueen keskivaiheille hetkeksi suora auringonpaiste aikaisin aamulla. Siitä saavat osansa etualan pionit, mutta myös tästä kuvasta vielä puuttuvat istutukset. Vasemmassa pikkupenkissä on lähinnä tellimaa, korkea vasemmanpuoleinen on valkoista ukonkelloa, joka pärjäsi tässä hyvin (missä ei pärjäisi?) ja sen alla hopeaan vivahtava nuokkuluppio, Sanguisorba obtusa 'Chatto'. Siirsin sen kokeeksi tänne hieman kosteampiin oloihin.

Keskipenkin valkovarjohiippa on puutarhassani uusi, ensimmäinen hiippa ikinä. Kaksi muuta hiippaa istutin kartiomarjakuusen eteläpuolella. Matalina ne pääsivät melko lähelle runkoa, reunakasviksi. Toivottavasti leviävät hyvin. Tämä oli hieno uusi tuttavuus. Tällä hetkellä varjopuutarha on vasta sulamassa ja tämän taimen kohdalla maa eilen vielä hohkasi jäistä kylmyyttä.

Saman penkin eteläpuolelle istutin varjohiippojen lisäksi pari pikkutöyhtöangervoa ja ryhmään alkukesän kohokohdaksi ostin tarhakulleron 'New Moon'. Kaksi sen kaveria kukkivat pionipenkissä ennen pionien kukintaa. Taponlehteä alueella oli jo ennestään, samoin pari vuotta aiemmin istutettu rodo 'Pohjolan tytär', joka ei sittemmin kauneuttaan ole esitellyt kuin lehtien muodossa. Ostin sen kukkivana ja myöhemmin jostain luin, että lajike on hyvä kasvattamaan pelkkiä lehtiä. Kaunis noinkin, toivottavasti kukkii joku vuosi, oli nimittäin jumalaisen soma sen kerran kun oli kukassa. Täytyykin vapauttaa se varjostuksen alta lähipäivinä.

 

Todella vanhan sinikuunliljan jaoin kahtia ja sen taimet pitävät nyt seuraa särkyneellesydämelle. Niiden eteen keskipenkkiin istutin katvion, joka on minulle uusi tuttavuus puutarhassa. Katvion lehdet ovat erikoiset ja ne erottuvat hyvin kartiomarjakuusen tummia havuja vasten. Katviosta vasemmalla on kiinanpioni Duchess de Nemours ja edessä syyskimikki Atropurpurea. Ihan edessä on maahan upotettu kolme vanhanaikaista narsissia, joita odotan jo kovasti nousemaan. Marjakuusen juurella on vielä kaksi jouluruusua, lajiketta Double Ellen White, joista toisessa näkyy vasta pieni pilkahdus vihreää.

Syreenien alle, hemlokin seuraan istutin tarhajaloangervo Erikan. Kuunliljaa jaoin, taponlehti, tellima ja lemmikki olivat paikalla jo vanhastaan. Erikan punertavat varret ja lehtienkin punerrus näkyy kauniisti illan viistoa valoa vasten.

Toisen Erikan istutin lähelle kasvimökkiä, kompostin tuntumaan. Siellä oli jo valkokirjokanukka ja kotkansiipisaniaista. Erikan lehdistössä näkyy näin myöhemmin kesällä hopeista hohdetta, mikä sopii hienosti kanukan valkoreunaisiin lehtiin. Kukinnon vaaleanpunainen värikin on mukavan hento angervoksi.

Vielä yhden uuden angervon hankin kartiovalkokuusen juurelle. Brautschleier tuntui viihtyvän oikein hyvin ja kukki pian istuttamisen jälkeen. Tässä kuvassa näkyy, miten tummakurjenpolvi on kasvanut hanakasti vihdoin päästyään kunnon tuoreeseen multaan. Minä pidin sitä pari vuotta janossa tietämättäni, ettei se ole kuivan paikan kasvi ollenkaan. Syksyä kohti se kukkikin.

Niin paljon on ylistetty blogissa jos toisessa japaninhortensioita, että ostin kesäreissultamme Turusta kaksi erilaista tainta. Niinpä hennon vihertävänkelmein kukin kukkiva Limelight avaa nuppunsa sopivasti Erikan kukinnan jälkeen kanukkapensaan ryhmässä ja Vanilla Fraise pääsi tammenaluspenkin reunaan kadunpuolipäähän varjopuutarhaa. Nyt on vähän syysiloakin varjopuutarhassa.

 

Kanukan alle maanpeitekasviksi levittelin taponlehteä muualta puutarhasta ja istutin vielä kokeeksi kaksi hirvenkieltä. Nämäkin ovat minulle aivan uusia. Ne näkyivät selvinneen talvesta hyvin. Talvivihreät lehdet ovat hieman pölyisiä vietettyään talven lumen alla, mutta muuten ovat oikein terhakoina.  

Odotan siis innolla uusien kasvieni heräämistä eloon. Pientä viherrystä jo osassa näkyykin. Onneksi satoi runsaan lumen niitä suojaamaan. Mitä perennoja sinä eniten odotat nousevan maasta kun kevät etenee?