#Kivinaamat

Kun mielikuvituksella höystää, alkaa kivikin puhua. Kuusi puolituttua kertoo puutarhastaan.

Ismo Kajander: No, meillä on naapurin kanssa sellainen yhteinen projekti saada enemmän puita meidän pihoille. On siinä muitakin mukana, yhdessä tehdään, pidetään puutarhajuhlat ja istutaan iltaa. Yhdistysmiehiä katu puolillaan, saadaan vaikka mitä aikaiseksi. Kuten ne hidasteet tuohon tielle viime kesänä.

 

Eevi Mäkilä: Jaa mulla suunnitelmia vai? Ei mulla, mites mulla? Eihän sinne ryteikköön kukaan tohdi. Hämärissä pelottaa. Sydänalasta ottaa, kun livahdan portilta talolle ja pikaisesti sisään. Siilit tuhisee ja naakat pitää elämää.

Sanni Juuka: Pärinää ja porkkanaa ei puutu, ja omenia tulee kans. On käännetty puolet tontista viljelyyn ja toinen puoli tuottaa hedelmät ja marjat. Posket pullollaan rouskutetaan syksyn satoa.

Kalle Kujala: Puutarhani jakautuu kolmeen osaan: varjopuutarha, havupuisto ja oleskelualue. Meillä on pitkät perinteet suvussa ja onhan se siten jo velvollisuus kantaa kortensa kekoon. Olen miettinyt, että kun minusta aika jättää, niin puutarha on hyvässä kunnossa nuoremmille.

Sylvi Saariaho: Tjaa. Sitä mitään erikoista. Ihan tavallinen piha. Keväällä narsissit ja imikät, kesällä kellot ja syksyllä alastonimmet. Siinä välissä kärhöt ja ruusut ja pionit ja iirikset ja leimut ja kuunliljat ja joriinit ja maksaruohot ja keijunkukat ja liljat ja malvat ja...

Veijo Väyrynen: Kyllä meillä on kaikkea. Minä puusta nikkaroin, mitä osaan. Akka se häärää päivät pitkät puutarhassa. Komiat on kukkapenkit, ja värikkäät. Kyllä siinä silmä lepää. Akassa ja kukissa.

Selvästi laitoin sanat heidän suuhunsa, mutta menikö sinnepäinkään?

Leikkimielinen tehtävä
Sailalle blogiin Saaripalsta,
Navettapiialle blogiin Navettapiian puuhamaa ja
Susannalle blogiin Förmaaki ja puutarha.

Nappaa näistä mieleisesi kivinaama ja rustaa uusi kuvitelma puutarhasta. Vai löytyykö omasta puutarhastasi ikioma kivinaama tarinoineen? Toki muutkin saavat osallistua. Liitä mukaan tarinaan teksti #Kivinaamat. 

Reipasta syksyä!

Tervetuloa blogini lukijaksi, Piia Anneli, blogista Aamukastetta puutarhassa!

Kuin kesällä

Tarvitaan sininen taivas ja auringonpaiste. Pois sade, pois tuuli, ja kesä on täällä taas. Ihana sunnuntai! Niin viileää on, että perhospenkki on tyhjillään aamun kirkkaassa valossa. Valo saa kukat loistamaan.

Hajuherne on kasvattanut kukinnan jälkeen palkoja. Ehtivätköhän nämä ennen pakkasia kypsiksi? Suloisia karvapeitteisiä palkoja on mukavasti kerättäväksi. Haaveissa jo ensi kesän kukkamaat.

Vieressä loistosalviat pistävät yhä parastaan. Nämä ovat viime kesän taimia kiviympyrän laidalla. Taustalla hehkuu pelargonin kukkia. Aistitko jo viileyden auringosta huolimatta?

Salvian vieressä hentoa keijunkukkaa. Alan yhä enemmän pitää keijun- ja haltiankukista. Heinämäistä hentoutta ja uskomattoman ilmeikkäät lehdet.

Rimpsuhelmainen neilikkaruusu pinkissä hamosessaan. Joka syksy yhtä hemaiseva. Se on yksi talon vanhoista ruusuista. Tänä kesänä se kukkii hieman myöhemmin, koska viime talven jäljiltä se sai aloittaa kasvunsa maan rajasta.

Korkeuksiin kohonnut maa-artisokka kapsahti maahan tukikepeistä ja sidonnasta huolimatta. Minun onnekseni, sillä saan kuvata sitä nyt lähietäisyydeltä. Tällaisena valoisan hehkeänä päivänä se suorastaan loistaa. Taustalle osutettu sadevesitynnyri vain korostaa sen komeaa keltaista väriä.

Aurinkoista viikkoa lukijoilleni!

Paljonko niitä kiviä on?

Määrää on kyselty, määrää on ihmetelty. Liikaa, ja sopivasti käden ulottuvilla.

Kun elämä kääntyy elävän puutarhan sijasta kuolleiden kivien kuskaamiseen paikasta toiseen, voi vain kysellä asioiden tolkkua. Jos kuskaa niitä useaan kertaan paikasta toiseen, vieläpä parhaimpana istutusaikana...

Mutta kaikkihan se on taustaa, pohjaa elävälle. Ikuisiksi suunniteltuja rakenteita elävän asetteluun. Perustuksia.

Miten kauniisti kivi sopiikin taustaksi. Ei se kuollut ole. Auringon valo, kasvien heittämät varjot kiven pinnalla, kuviot pinnassa. Kiven lämpö ja viileys tekevät siitä elävän.

Elävä pinta, osa olemassa olevaa luontoa. Toista kuin uusiomuovit, metallilistat ja kiviä matkivat betonipalikat. 

Mihin silmä tottuu, alkaa olla luonnollista. Ei betonikiviä enää toljota kuin lehmä uutta veräjää.

Rakennettu se on kivimuurikin. Kasa kaunismuotoisia kiviä aseteltu parhain päin, yritetty matkia luontoa. 

Urajärven kartanon ulkorakennuksen seinää.

Ollako rakennusmateriaalia vai ollako paikalla olevinaan luonnostaan vai oikeasti ihan luonnostaan? Siinäpä kivellä (ja puutarhasuunnittelijalla) miettimistä. 

Nuuksion kalliota.

Mietteisiin päättyy tämä kesä. Oli hyvä kesä kera kivien. Mukavaa syyskuuta!

During summer I've made some constructions of stone. What is natural, what looks natural? Does it have to look natural?

在花园我用了许多石头。这些好看的吗？可以混凝土自然看的吗？