Kasvatin toissakesänä kokeeksi laventelia. Taimet itivät
hyvin ja istutin ne kivimuurin päälle uuteen istutusalueeseen. Osa taimista
kasvatti kukkanuppuja, jotka jäivät kukkavarren päähän tiiviiseen rykelmään koskaan
aukeamatta.
Mitäpä kylmästä kesästä lannistumaan. Tätä kesää varten varauduin
siemenkylvöön vaihtaakseni taimet edellisten tilalle, mutta harmaanvihreät taimet
tervehtivät keväällä uteliasta kukkapenkin tarkastajaa. Talvehtijat eivät olleet
iloisen terhakoita, mutta minä ilahduin niiden elosta.
Muurin päällä oleva, 40-50 cm korkeampi, lämmin kasvupaikka
on siis eduksi laventelille. Aiemmat kokeiluni ovat kilpistyneet kosteuteen jo
kesällä, saatikka talvimärkyyteen. Tämä lajike on ihan tavallinen Lavandula
officinalis L. 'Compact'. Keväällä ostin myös tähkälaventeli Lavandula
angustifoliaa, mutta hyvistä uutisista johtuen siemenet jäivät seuraavan kesän
varalle.
Tänä paahteisena kesänä odotus palkittiin. Erityisen iloinen
olen, että laventelini toi oman vivahteensa sineä iisopin ja mirrinmintun
joukkoon. Upea sekoitus koboltin-, violetin- ja laventelinsinistä. Laventelinsininen
yhdisti hienosti myös maanpeiteruusu Candy Coverin hennon punan hopeamarunan ja
pikkupilarikatajan siniharmaisiin sävyihin.
Vaikka omat pikkutaimeni eivät ole mitään verrattuna ulkomaiden
upeisiin laventelipenkkeihin, katseeni hakeutui niihin toistamiseen ohi
kulkiessani. Minimaalinen häivähdys etelää ja paahdetta. Lämpöisen kesätuulen aiheuttama
liike kukinnoissa ja niistä lähtevä tuoksu kumminkin olivat aidot.
Lueskelin, että laventelia voi lisätä myös pistokkaista. Sivuverson
mukana kannattaa irrottaa hitunen pääoksan kuorta, jolloin verso juurtuu
helpommin. Onko sinulla kokemusta laventelin pistokaslisäyksestä? Kokeilen ensi
vuonna, jos taimeni ovat yhä hengissä.
Eläköön laventeli, ja sehän elää!
Tervetuloa lukijoikseni Pippe ja Tuula (Maalaiskaupungin piha
-blogista)! Kirjoittelen niin harvakseltaan, että on todella ilo saada uusia
lukijoita, ihan ansiotta. Toivottavasti jatkossa saan taas tekstejä ripeämmin
julkaistua.
