Kesästä täytyy osata nauttia tiistaina, sillä keskiviikkona se on ohi. Saan olla tyytyväinen, jos lämpötila on yli 15 astetta eikä koko päivää sada vettä, saati rakeita tai räntää.
Auringon pilkistäessä kirmaan tuulesta huolimatta ulos ja
nautin kesähetkestä. Kohta kuitenkin tumma pilvilautta peittää taivaan. Poudalla
napsin kuvia kuin viimeistä kesäpäivää, koska sateella se jää tekemättä. Kitken
rikkaruohoja, koska sateen jälkeen ne kasvavat ‒ kuin viimeistä kesäpäivää. Nyttemmin
ne ovat voittaneet. Nokkosista pisin riekkui parissa metrissä herukkapensaan
keskelle siemeniään varistaen.
Yritän ehtiä leikata nurmikon tiistaina, koska seuraava
mahdollisuus saattaa tulla vasta viikon kuluttua. Ehkä, ellei sada. Poimin
marjoja kuin viimeistä kesäpäivää, sillä huomenna saisin poimia sateessa. Kyllähän
tämä pannuun kolahtaa. Koko kesäpäivä. Lidl:n mainonta ei olisi voinut paremmin osua
maaliin.
Sateella (eli kesällä) olen keskittynyt muuhun kuin
puutarhaan. Lukenut, kaivanut esiin saumurin ja ompelukoneen, vanhat ja uudet
neule- ja puutarhalehdet on tullut selattua, olen saanut pitkät pätkät
sukututkimukseni aineistoa koottua,..
Ihmeellisellä tavalla olen lopulta nauttinut siitäkin, että sateen
ropina antaa luvan tehdä kaikkea muuta mielenkiintoista ja antoisaa.
Erityisen pahoillani olen kuitenkin uusien lukijoideni
puolesta, koska kesän aikana olen tarjonnut vain himpun uutta luettavaa tai
katsottavaa. Kuvittelin kirjoittavani puutarhan kuulumisia ahkerasti, mutta
toisin kävi. Puutarhakesästä tuli ihan erilainen kuin keväällä ajattelin.
Mutta tänään aurinkoisena kesäpäivänä 26. elokuuta (!), menen
katsomaan josko Festiva Maxima -pionin kukannuppu viimein olisi avautunut. En muuten menekään, koska sataa! En kerää pudokkaita, enkä leikkaa nurmikkoa. Pihkat.
