Kun puutarhahanskoista loppuu sormet

Kevään ensimmäisten puutarhatöiden käynnistyessä täytyy suojata hipiää. Tuulen kuivattamat talventörröttäjät kukkapenkeissä osaavat olla teräviä. Ilman suojaa ikäviä piikkejä uppoaa käsivarsiin ja sormenpäihin.

Ensin katsotaan vanhat varastot: kuluneita, pesusta huolimatta koppuraisia käsineitä löytyy vinot pinot. Puhumattakaan niistä kauhistuksista, jotka ovat syystöiden jälkeen unohtuneet komeron perimmäiseen nurkkaan. Jos ne saa käteensä ujutettu, pienellä voimistelulla venyteltyä käden muotoon, huomaa pian sormenpäissä suuret reiät. Vähintään etusormi työntyy käsineestä ulos, ja peukalo heti seuraavana.

Voisiko joku puutarhakäsineitä valmistava taho ottaa kunnia-asiakseen vahvistaa etu- ja keskisormet sekä peukalon? Mielelläni maksaisin jonkun euron enemmän käsineistä, jotka kestävät puutarhatöitä kevättä tai syksyä. Kovaan kulutukseen käsineet joutuvat ja kestävän kehityksen varjolla olisin myyty.

 

Sormenpäät on herkkä asia, eikä puutarhakäsineiden valmistus ehkä olekaan yksinkertaista. Sormenpäät pitää suojata paitsi piikeiltä, myös kosteudelta ja kylmältä. Kiviä käsitellessä pieni pehmuste on tarpeen. Materiaalin tulee olla lujaa, kulumatonta, suojaavaa, kestävää, ja suojasta huolimatta täytyy sormissa säilyä tuntuma ja otteen pitää. Kateeksi ei käy käsinevalmistajaa ja siksipä käsineitä tarjotaan useaan eri tarkoitukseen.

Menin siis vasiten ostamaan uusia käsineitä ja kapealapaista haravaa, jolla seisaaltani voin haravoida orapihlaja-aidan aluset. Tulin ulos myymälästä kapean, mutta lyhyen käsiharan kanssa, ilman hanskoja ja omenapuun taimi kainalossa. Maa on vielä jäässä ja ostan omenapuun! Kevättä rinnassa.

Kelloköynnös kesän kruunaa!

Niin moni on postannut kelloköynnösten kasvattamisesta, että oli ostettava siemenpussi kokeiluun.

Ihan helmikuussa en herännyt siemenkasvatusta aloittamaan, mutta jo maaliskuun alkupuoliskolla ehdin mukaan. Pussin kuudesta siemenestä kaikki itivät. Pidin kylvöstä itämiseen asti suihkun lattialämmityksen päällä.

Neljä tainta kasvoi alusta lähtien voimakkaasti, kaksi viimeksi itänyttä huomattavasti hitaammin. Pienimmällä sirkkalehdet jumiutuivat siemenkuoren sisään, mutta varovasti kostuttaen sain kuoren irtoamaan. Ihan vaurioitta se ei irronnut ja aika näyttää, jääkö taimi sirkkalehdet sykkyrässä juromaan.

Koulin kelloköynnökset reilunkokoisiin mehupurkkeihin, kesältä jääneet grillitikut kelpasivat tueksi ensihätään. Odotan öiden lämpenemistä ja kasvimökin ottoa vähitellen taimikasvatukseen. Tomaatit tarvitsevat lisätilaa, ja kukansiementen kylvöä olen tarkoituksella lykännyt. Kuin lupauksena tulevaan, aamukahviseuraksi ilmestyi kesän tuojat peipponen ja punarinta.

Taimien latvominen arvelutti, mutta löysin neuvot 100%Outdoor -blogin Katin yksityiskohtaisesta ohjeesta. Vaikka latvominen hieman viivästyttää kukintaa, hetken aprikoituani nipsaisin kahdelta rotevimmalta köynnökseltä pätkän latvaa. Jospa saisin ne haaromaan tuuheammiksi. Toki piti latvat laittaa vesilasiin ‒ jos ei muuten, niin kevätvihreäksi!