Kuin kesällä

Tarvitaan sininen taivas ja auringonpaiste. Pois sade, pois tuuli, ja kesä on täällä taas. Ihana sunnuntai! Niin viileää on, että perhospenkki on tyhjillään aamun kirkkaassa valossa. Valo saa kukat loistamaan.

Hajuherne on kasvattanut kukinnan jälkeen palkoja. Ehtivätköhän nämä ennen pakkasia kypsiksi? Suloisia karvapeitteisiä palkoja on mukavasti kerättäväksi. Haaveissa jo ensi kesän kukkamaat.

Vieressä loistosalviat pistävät yhä parastaan. Nämä ovat viime kesän taimia kiviympyrän laidalla. Taustalla hehkuu pelargonin kukkia. Aistitko jo viileyden auringosta huolimatta?

Salvian vieressä hentoa keijunkukkaa. Alan yhä enemmän pitää keijun- ja haltiankukista. Heinämäistä hentoutta ja uskomattoman ilmeikkäät lehdet.

Rimpsuhelmainen neilikkaruusu pinkissä hamosessaan. Joka syksy yhtä hemaiseva. Se on yksi talon vanhoista ruusuista. Tänä kesänä se kukkii hieman myöhemmin, koska viime talven jäljiltä se sai aloittaa kasvunsa maan rajasta.

Korkeuksiin kohonnut maa-artisokka kapsahti maahan tukikepeistä ja sidonnasta huolimatta. Minun onnekseni, sillä saan kuvata sitä nyt lähietäisyydeltä. Tällaisena valoisan hehkeänä päivänä se suorastaan loistaa. Taustalle osutettu sadevesitynnyri vain korostaa sen komeaa keltaista väriä.

Aurinkoista viikkoa lukijoilleni!

Kesä viipyilee – Still summer – 夏天流连

Lämpö ja auringonpaiste ovat vielä kerran viipyneet ja tuoneet pienen tuulahduksen kesää, kuin pienenä sovinnoneleenä sateisesta alkukesästä. Syyskuu on kääntymässä loppupuolelle ja lämpötila on yhä päivisin parinkymmenen asteen hujakoilla. Kyllä kelpaa.

Oikeaa ruskaa ei vielä ole, vain aavistus keltaista ja ruskeaa kasvien lehdissä ja varsissa. Kukinnot alkavat olla viimeisiä auenneita nuppuja, jotkut jopa kukintansa uudelleen aloittaneita.

Maa-artisokka tavoittelee taivaan sineä loisteliaan keltaisilla mykerökukillaan. Varsi on vahva ja kukkien heiluntaa tuulessa on mukava katsella. Vielä en ole kaivanut mukuloita sen juurelta. Jännittää, tuleeko ensimmäisestä kokeilusta tulosta.

Hehkeä unikko heiluttelee mekkojaan tuulen tuivertaessa. Usein ihmettelen tuota hennon ja vahvan yhdistelmää. Tänä kesänä unikkoni on todella loistanut, sopivasti heti sisääntulon vieressä heittänyt hyvät huomenet ja tervetuloa kotiin -toivotukset.

Samassa istutuksessa komeilee hillitymmin isomaksaruoho, jonka keväällä istutin. Perhoset ovat ottaneet sen omakseen, samoin kukkakärpäset, kirpat ja luteet. Nytkin oli kirjava kaarti sen mettä maistelemassa.

Syksyn tulo jo laiskottaa. Viikko sitten istutin kukkasipulit maahan – laukkoja, tulppaaneita ja lumikelloja kiviympyräni laidoille. Tuskin maltan odottaa kevättä.

I’ve enjoyed of late summer weather. It’s rear to have twenty degree temperatures at this time of the year. Suits me.

There is not yet fall colours, but I like brilliant shades of poppy, sunroot and sedum blossoms.

I feel lazy, as always at autumns. Last week I planted some bulbs: alliums, tulips and snowdrops. Hardly can wait its spring again.

我享受了夏天的天气。这是不经常有二十温度在九月。我喜欢。

还没有秋色， 只一些叶子有黄颜色， 不过我喜欢罂粟，Helianthus tuberosa和Sedum的五光十色。

一样每个秋天， 我很累做花远的工作。上个星期种了一些鳞茎：Allium， 郁金香和Galanthus。我很多等待春天来快。