Quun puutarhassa -blogissa ounasteltiin kärhövimman
ensioireita ja huhuiltiin kärhökokemusten perään. Kärhöt onnistuvat aina
väräyttämään aivonystyröitäni, joten ensi kesänä istutan taas pari uutta
kaunotarta.
Kaksi ensimmäistä kärhöäni ovat perinteinen jalokärhö ’Jackmanii’
ja sametinpunainen ’Rüütel’. Jaskan ostin ajatellen
sen kasvavan takuuvarmasti ja Rüütelin hankin värin takia. Molemmat istutin
2006 kukkapenkkiin omenapuun alle. Aamuaurinko osuu penkkiin, mutta keskipäivän
ja illan köynnökset ovat puolivarjossa. Pohjamaa on savea ja sen päällä on kompostimultaa.
Istutin kärhöt syvään istutuskuoppaan, suojasin pohjattomalla ämpärillä juuriston
ja lisäsin hiekkaa ja soraa versojen tyvelle. Molemmat ovat yhä elossa: Jaska
kukkii runsaasti joka kesä, ’Rüütel’ uskaltautuu näkyville vain joka toinen
vuosi.
Samoihin aikoihin kylvin ’Cyanea’ siperiankärhöä. Viisi
tainta iti, kolme selvisi koulinnasta ja kaksi istutin aikanaan syreenirivistön
alle. Sitten ne olivat minulta pari vuotta kateissa, kunnes toinen kietaisi
itsensä syreenin runkoa pitkin silmieni tasalle ja alkoi kukkia. Jos ei ole
puutarhuri aina kartalla, niin ei ole kasvitkaan. Tässä puutarhassa on kadonneita,
karanneita, eksyneitä, löydettyjä ja kadotettuja.
Rüütelin oikuttelu ja kadonneet siperiankärhöt saivat minut pariksi
vuodeksi aisoihin. Sitten tuli vastaan Clematis viticella ’Prins Charles’. Se
oli menoa. Myös tarhaviinikärhö ’Södertälje’ ja kaksi mantsuriankärhöä pääsivät vastaperustettuun
kukkamaahan kasvimökin viereen. Näiden
kasvupaikka on lämmin ja vasta iltapäivällä lasinen kasvihuone antaa hieman
varjoa.
Taisi olla samaa vuotta 2011 – vieläpä myöhäistä syksyä – kun
taimien poistomyynnistä jemmasin kolme isokukkaista kärhöä: ’Hagley Hybrid’, ’Piilu’
ja ’Blue Angel’. Ne viettivät valeistutuksessa talven ja pääsivät vasta seuraavassa
heinäkuussa (!) kasvupaikoilleen. Kun oli näin pitkä aika vierähtänyt, istutin
ne kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, höystin istutuskuopan kunnolla, väkersin
kastelukanavan suoraan juuristolle ja varjostin juuriston kasvikumppaneilla.
Tämä kasvupaikka ison tammen ja omenapuun välissä on melko varjoinen.
Viime kesänä kärhöni karttuivat vain yhdellä aarteella. Suurikukkainen
’Warszawska Nike’ sai sijan mustaherukkapensaan juurelta. Ajattelin, että
ohjaisin sen versiot pensaan läpi auringonvalosta nauttimaan. Viime kesänä
pikkutaimen mitta ei vielä riittänyt, vaan se kukki syvänsinisin samettisin
kukinnoin marjapensaan alla.
Ja sitten on vielä vesialtaiden välissä pari vuotta sitten
istutettu kruunukärhö, jonka olen jättänyt kasvamaan maata myöten. Nimeä en
sille tiedä, eikä se vielä ole kukkinut, mutta sininen kuulema on. Viime
viikolla siinä oli jo muutamia silmuja, joten ehkä tänä kesänä näen sen kukkien
heijastuvan vedenpintaan. Viime viikolla kylvetyistä kellokärhöistä oli tänään
kaksi itänyt…
Mikään ammattilainen en näiden kanssa ole, mutta ravinteista
kärhöt pitävät ja niitä täytyy todella kastella ja lannoittaa kasvukaudella. Loistokärhöistä
tulee nimensä veroisia, jos niille on kunnolla eväitä.
At Quunpuutarhassa blog is a discussion about growing Clematis. During past ten years I’ve
growth some of them, but I’m not a specialist. If Clematis needs something, it
is plenty of fertilizers, warmth, shade at their roots and they prefer moist,
well-drained soil.
