Ensi kesänä olemme asuneet tätä tonttia 20 vuotta. Aloin
mielessäni kerrata muutoksia, joita puutarhani vuosikymmeniin mahtuu. Huomasin
nakertaneeni tänne 15 uutta kukkapenkkiä ja kunnostaneeni kolme vanhaa.
Ei siis ole mikään ihme, että tunnen itseni riittämättömäksi
pitämään ne kunnossa. Kukkamaa toisensa jälkeen joutuu rikkaruohojen valtaan. Kun
yhden saan putsattua, jo toisaalla repsottaa. Pitäisi kunnostaa 4-5 penkkiä
vuodessa, jos aion jakaa jaettavat säännöllisin välein. Aikeeksi on jäänyt.
Kukkapenkit vaativat muutakin kohentamista. Väliin talvi
kurittaa niitä ihan olan takaa, toisinaan tulee istutettua perennoja väärään paikkaan,
jänis käväisee noutopöydässä, nilviäiset hyökkäävät tai kasvi tukahduttaa toisen.
Kukkapenkin sisältö on joka vuosi hieman muuttunut, vähintään joku leviää
enemmän kuin toinen, tai siementaimia löytyy ihan eri kohtaa kuin mihin
alunperin kasvin istutin.
18 penkkiä pistää miettimään. Joudun kiertämään penkkejä
ruohonleikkurilla, estämään nurmen leviämisen penkkien rajojen sisäpuolelle tai
toisin päin; estämään kukkapenkkejä leviämästä nurmelle ja poluille. Aika monta
metriä on reunoja siistittävänä. Olen unohtanut kuningasajatuksen vuosien
vieriessä: piti luomani laajoja kokonaisuuksia ja yhdistellä puunalusten kukkapenkkejä
toisiinsa.
Pistää miettimään, millaisen uudistuksen teen vuorostaan taloa
ympäröiviin, ei kasteltaviin kukkapenkkeihin, jotka ovat pitkään olleet
omillaan. Jotain todella kestävää, itsekseen selviävää perennaa sen pitää olla.
Vai palatako kapeisiin nurmikaistaleisiin, joita hoitaisin kesällä viikoittain?
Ei ikinä: siksihän aikanaan muutin ne kukkapenkeiksi.
Lämpimälle länsiseinustalle aion istuttaa perhosille ja
mehiläisille pitkän pitopöydän kevätkukkijoista aina syksyn viimeisiin
maksaruohoihin. Siitä tulee pitkä ihan kirjaimellisesti metreinä, hyönteisten
ruokailuaikana ja minulle suunnittelu- ja kunnostusprojektina.
Jos jotain olen oppinut parinkymmenen vuoden aikana
kukkapenkeistäni, parasta on nyt ottaa vihko ja kynä käteen, hakea lämmin
alusta takamuksen alle ja istahtaa ulos kevätaurinkoon raapustamaan. Tuleepahan
samalla mietittyä, mitä muissa kukkapenkeissä lähistöllä kasvaa.
Kuvan ottamisen jälkeen omenapuun ja talon seinän väliin on mahdutettu kiviympyrä istutuksineen ja pionien taakse istutus viettävään luiskaan. Polkukin kulkee vielä luiskan ja nyt uudistettavan kukkapenkin välissä.